keskiviikko 22. joulukuuta 2010

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Vuoden viimeiset kuulumiset!

Tänään käytiin piiitkästä aikaa Mesen kaa kisaamassa Hyvinkäällä. Ja lyhyeksi jäi, emme osallistuneet itse kisaan. Kohtasin nyt ensimmäistä kertaa sen, millaista on omistaa uros ja sen hajumaailma. Kaikki alkoi näin: Perjantaina käytiin Heidin luona. Mese oli erittäin kiinnostunut Jipistä...heitin, että noinkohan ne juoksut on vihdoin tulollaan (Tarupi Jipi on 9kk). La aamuna tulikin viesti, että juoksut ovat alkaneet. Muusa meni la Heidin & Jipin luo hoitoon. Mä & Mese, Sari & Vinka & Vega lähdettiin ajeleen kohti Lempäälään agitreeneihin. Suurimman osan matkasta Mese ulisi. Luulin aluksi, että sillä on WC hätä, mutta määränpäässä sain todeta, että vonkaaminen olikin itkua Jipin sekä myös nyt Vinkan perään. (Mese on ennenkin kohdannut juoksuisia, mutta mitään tämmöistä ei ole aikaisemmin tapahtunut).

Oli siinä Päivillä ihmettelemistä, kun toin Mese sen koulutukseen. Siellä ei tapahtunut yhtään mitään, ei muuta kuin halua mennä nuuhkimaan Vinkaa. Sitä ei kiinnostanut mä, lelut eikä mikään mikä liittyi agiin. Great. Aivan lopussa, otin Mesen vielä kerran autosta ja menin halliin, kun siellä ei ollut ketään muuta. Silloin se toimi..hetken.. kunnes taas muisti, että ne nartut on jossain. Mieltäni lämmitti kuitenkin hetki göötti Pirun kanssa. Päivi kysyi haluisinko mennä sen kanssa ja tuota tunnetta kaipaan...kun koira liikkuu ja osaa. Tähän pyritään myös Mesen kanssa meni siihen vuosi, jos toinenkin.

Mesen haluttumuus jatkui su hyvinkään kisoissakin, joten jätin ne suosiolla väliin. En edes yrittänyt kisata. Toivottavasti vielä tulee aika, kun Mese osaa pitää halunsa kurissa ja tehdä temput vasta, kun se aika oikeasti tulee eteen. Mutta, reissu ei ollut turha. Mukava oli nähdä kasvattajia sekä siskolikan Svingin rata livenä. Sekä Vinka & Sari aloittivat agiuransa nollalla ja sijalla 4. Onnittelut!

Yhden asian kuitenkin Mese osaa. Näyttelyissähän ei tartte mennä lujaa, täytyy olla vain nätti ja esiintyä hyvin. Helppoahan se on, kun handlerinä on Päivikki ja ympärillä paljon narttuja ;). Su 12.12. käytiin ensimäistä kertaa Messarissa, kiitos Anne-Marille + kasvattajalle Janetelle, jotka huokuttelivat meidät mukaan.

Kuvat: kasvattajilta Jettildan Kennel


Ilmeistä näkee miten kivaa heillä on yhdessä:


Nuk1, pu2, serti + cacib

Tuomari: Roger Barenne, Ranska
"Kaunis ja tyypillinen pää. Tummat silmät. Hyvä kallo. Hyvä otsapenger. Erinomainen pigmentti. Erittäin hyvä leuka. Erinomainen korvienkanto. Hyvä lapa, luusto ja rintakehä. Hyvät kulmaukset ja hyvä ylälinja. Hieman ahdas takaa, yhdensuuntaiset edestä. Säännölliset liikkeet" (Suomennettu).

Ei Mese huonolle hävinnyt. Voittaja oli Mesen veli edellisestä pentueesta. Hyvä Totti! Täytynee myös mainita, että lauantain ROP oli Mesen sisko Svingi, onnittelut. Paremmin ei ois voinut enää mennä. Jettildan penskat on huippuja!

Kiitos Päivikki, katsokaa nyt miten hyvin he esiintyvät yhdessä. Voittaja Totti on kuvassa oikealla.


Marraskuun lopulla taas oli Muusan vuoro käydä Piiralla. Toivoin tietty, että Muusa olisi ollut jo parempi. Viimeksi Muusa kävi Piiralla kavereitteni kanssa ja viesti ei ollut hyvä. Muusa edelleen reagoi jonkun verran hoitoihin. Onneksi lantio oli nyt suora ja antoi paremmin hoitaa itseään. Kotihoidot jatkuvat. Joulupukilta nyt toivonkin, että pystyisin vuoden alussa kuvauttaa Muusan. Paras lahja olisi, että Muusan parantuisi ja voisi elää täysillä vielä pitkään. Agia kaipaan...

lauantai 20. marraskuuta 2010

Nyt se on korkattu!

Tänään se tapahtui. Mese aloitti virallisesti agilityuransa Lappeenrannassa. Mittaus toki jännitti, mutta tuomari osasi hoitaa tilanteen rauhallisesti ja asiallisesti. Mese antoi hänen suorittaa mittauksen jännittämättä ja se on nyt virallisesti medi. Saman tuloksen Ritva Herrala sai Mesestä noin vuoden ikäisenä.

Ekalta radalta tuloksena kymppi: renkaan jälkeen tuli putki. Rengas on vielä vähän epävarma ja en tarpeeksi ajoissa sanonut putki käskyä ja ohi meni. Lopussa tultiin putkelta puomille. Hyvin olin ensin putkella mukana ja sitten "oletin" että kyllähän se puomin näkee ja ohi meni. Ja vähän tuli yliaikaa, sija 6.

(grr...radat eivät suostuneet näkymään yksittäin....yhteisvideo lopussa!)

Toiselta radalta tuli hylky. Meidän seuran pussi on tosi kevyt ja se ei kangistu kylmässä. Mulle tuli täysin yllätyksenä, että Meseä hirvitti kisapussi ja siitä tuli kolme kieltoa. Jos olisin tajunnut, että pussilla voi tulla ongelmia, tietty olisin vienyt sen enemmän auttaen, enkä ois irronnut noin paljon pussin lopussa. Tuomari Sami Topra oli aivan ihana tässäkin asiassa. Hän patisti työntekijän auttamaan mua, että sain Mesen menemään pussista.

A:lla jätin Mesen yksin alastulolle (jäi tosi hyvin) ja tein mäkelät hypylle. Mese tosin lähti Aalta lujempaa kuin kuvittelin ja ennen hyppyä tallasin sen varpaille. Siitä se kimposi kohti putkea (oikeaan suuntaan) ja jätti aidan väliin. Kepit olivat paremmat tällä kierroksella sekä puomi. Tajuttiin, että ekalla kierroksella tuomari oli puomilla mukana ja toisella ei eli on harjoiteltava kontakteja myös niin, että joku toinenkin liikkuu vieressä.



Olen tosi onnellinen. Päivä oli täydellinen. Kisapaikka hyvä. Tuomari erinomainen. Radat kivoja. Ja tuntuu ihanalta, että Mesen ohjaaminen on näin helppoa. Ja mikä parasta, kiitos Heidi, kun lähdit seuraneidiksi, vaikka lähtö olikin klo 05.00.

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

ROP, sert + Cacib!

Käytiin eilen Mesen kanssa pyörähtämässä Jyväskylän näyttelyssä. Päivikillä oli samaan aikaan oma kehä, joten ei auttanut kuin itse esittää koiransa. Tuomarina tiukkaakin tiukempi Kari Järvinen.

"Erinomainen nuori uros. Kaunis pää. Erinomaiset korvat. Hyvä ilme. Kaunis ylälinja. Riittävä runko. Hyvä etu- ja takaosa. Liikkuu kauniisti. Hyvä karvanlaatu, ei kaikkein parhaassa kunnossa."

Tuomari lopuksi vielä mainitsi korkokengistäni: "laita ensi kerralla pienemmät korot :), vaikuttaa sekä koiran esittämiseen että omaan liikkumiseen." Ihan hyväntuulisesti hän sen mulle kertoi samalla, kun antoi ROP ruusukkeen. Kuva: Salme Mujunen

perjantai 12. marraskuuta 2010

Monitaitoinen pikku musta!

Joskus tulee mietittyä, että onkohan Muusa ihan oikealla ihmisellä. Kerta toisensa jälkeen sitä saa vain ihmetellä miten lahjakas se on. Itse olen keskittynyt enempi agiin ja tuntuu, että sen monilahjakkuus on mennyt hukkaan mun kanssa. Mitä tahansa sen kanssa tekee, se yrittää aina parhaansa ja se on hyvä. Agissa ei aina omat taidot riittäneet, kun miettii miten lujaa se meni. Ei ollut helppoa meidän agin ensi askeleetkaan. Sitä ei moni tiedäkään. Muusa ei kestänyt toistoja ja oli äärimmäisen ohjaaja pehmeä, monet kikkakolmoset jouduttiin kamujen kanssa keksimään, että yhteistyö rupesi luistamaan. Kaukaiset ovat ne ajat ja niitä aikoja ei ole yhtään ikävä. Nykypäivän agiin jää kaipuu!

Muusalla on kuitenkin edelleen tosi paljon virtaa. Ei sitä sohvan perukoille voi heittää, koska siitä tulee ihan sika, ISO sika. Piti miettiä uutta harrastusta, ehkä myös sellaista, jossa voisi kisata. Tosin, netistä luin kisasäännöt. Nähtävästi jää riittääkö omat taidot tässä lajissa kisoihin asti ;). Uusi harrastus on saanut aikaa tasapainon. Siitä tulee tosi hyvä mieli niin mulle kuin Muusalle. Eilenkin oltiin pimeässä, täysin pimeässä kera otsalamppujen. Tässä se nyt on:

lauantai 6. marraskuuta 2010

Iso aukko agissa..

Kyllä tämä vuosi on ollut pitkä ja raskas. Vuosi sitten aloitettiin Muusan kuntoutus ja silloin ei ollut niin varmaan palaako Muusa koskaan takaisin agin pariin. Aikaa ja rahaa paloi, mutta hoidot tuotti tulosta. Muusa kuntoutui ja palasi sittenkin, tuli H-AVA, AGIROTU joukkue3 ja PIIRM yksilö3. Viimeinen kisa mikä kisattiin oli nolla voitto. Yhteistyömme oli hukassa vuosien ajan ja nyt vihdoin kaikki oli niin kuin pitikin.

Kesällä tuli kuitenkin myös kaatumisia niin vapaalla kuin kisoissa. Olin optimistinen ja ajattelin, että se vain on osa Muusaa, kun se on tuollainen höyrypää. PIIRM kisojen jälkeen oli taas aika Piiralle. Muusa kävi siellä ilman mua ja kaverit kertoivat, että asiat ei ollutkaan enää hyvin. Piiran viesti sähköpostissani oli aikamoinen pysähdys.

Lyhyesti: "Valitettavasti Muusa oli nyt huonossa kunnossa ja selvästi alueet selässä (lanneselkä, ylimenoalue, lapojen väli) olivat arkoja. Muusan oli todella vaikea rentoutua ja selkärankaan oli vaikea saada joustoa. Lantiolla oli jonkin verran vinoutta. SI-niveliin saatiin joustavuutta ja lantio suoristui. Suosittelenkin nyt kipulääkekuuria ja agilityn lopettamista. Koiran on vaikea hallita etu-ja takapäätään kovassa vauhdissa varsinkin, jos on nopeita käännöksiä. Muusa yrittää aina parhaansa eikä ymmärrä ettei keho tottele enää samalla herkkyydellä kuin aikaisemmin. Pää, tahto ja halu menevät nopeammin kuin keho ehtii mukaan."

Kaikki se työ ja vaiva, mikä kuntoutukseen oli mennyt tuntui turhalta. Fyssarimme suosittelee Muusan vientiä pikaisesti uusiin kuvauksiin. Hän ei vielä olisi lopullisesti luopumassa agista, ilman lisätutkimuksia. Totuus kuitenkin on, liukastumisonnettomuus on aiheuttanut hallaa kropalle. Aikaa ja rahaa on todellakin mennyt, mutta uutta selkää ei rahalla saa. Ikää tulee lisää, lihaskunnon ylläpito vaikeutuu muutenkin koiran vanhetessa. Vaikka olisikin prosentuaalinen mahdollisuus tehdä vielä toinenkin paluu, pitää miettiä mikä tässä oikeasti on tärkeintä? Päädyn kerta toisensa jälkeen toteamaan, että mä ja Muusan kiitämme teitä kaikkia, jotka olette kanssa eläneet kuntoutuksen keskellä, unohtamatta teitä, jotka olette olleet kisoissa ja treeneissä meidän kanssa tekemisessä. KIITOS kaikille, Muusa poistuu agista voittajana.

Mutta Muusan tarinat eivät lopu tähän....sillä on uusi harrastus...ja on osoittanut lahjakkuutta siinäkin. Siitä sitten enemmän, kun fiilikset tämän kirjoittamisen jälkeen taas saavat uuden nousun. Tämä ei ole helppoa, tästä on vaikea kertoa. Niin kuin aiemmin sanoin, Muusalla on kuitenkin asiat hyvin. Ei tarvitse jatkuvaa kipulääkettä, se jatkaa matkaansa edelleen täysillä. Kuva: Miia Sihvonen

sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Omat epikset Längenmäellä

Torstaina kävin katsastamassa tilanteen missä mennään ajatellen virallisia kisoja. Kyllä jännitti, vaikka tämä olikin täysin epävirallista. Olin tosi positiivisesti yllättynyt kontakteissa ja myös kepeistä, vaikka virhe tulikin. Tarkkuutta ja luottamusta vain ohjaukseen.

perjantai 22. lokakuuta 2010

Mese vaan aksaa!

On vierähtänyt aika jos toinen, on ollut syksy aikamoinen.

Mesen Doggien treenit on nyt toistaiseksi ohi. Kesällä Hannan kaa mietittiin, että taukoillen Mese kehittyy ehkäpä parhaiten. Ja toisaalta, Doggien tilat ovat hyvät yksittäisten esteiden sekä tekniikan harjoitteluun. Pidemmät ja vauhdikkaammat pätkät on vain tehtävä jossain muualla. JATin treenit ovat taas siirtyneet Viherlandiaan, ranta meininkiä. Omistajat ovat uudistaneen hallin pohjan ja ei puutu enää kuin pikinit ja aurinko! Onneksi JATin halli edistyy vihdoin ja viimein...tammikuussa pitäisi vuosien jälkeen päästä treenaan kunnon paikkaan, jossa tila ja alusta ovat kunnolliset.

Mesen aksa on liikahtanut eteenpäin. Ei niinkään vauhti, mutta toivoa on, että tänä vuonna saatettaisiin päästä jo ekoihin kisoihin. Kepeissä ja kontakteissa on vielä apujuskia, mutta ei enää kovin isosti. Kaikki esteet on otettu mukaan myös ratatreeniin (2-6 esteen pätkiä) ja mukavasti on mennyt. Vaikka välillä on meinannut epätoivokin tulla, mutta kyllä toi poju taitaa aksasta tykätä.

Tulevana to lähetään Längenmäelle kahtomaan miten kokonainen rata menee. Sitten teen päätöksen lähteekö Mese kirmailemaan Jkl marraskuun kisoihin vai ei. Muusan terveisiä koitan joutaa laittaa lähiaikoina. Siinä on yksi syy miksi ei agi / blogin päivitys ole liiemmin kiinnostanut. Muusalla ei kuitenkaan ole mitään hätää. Se on ihana oma itsensä, harmaitten hiuksien viljelijä.

tiistai 7. syyskuuta 2010

Viimeiset ulkotreenit :(

Nyt on tämä vuosi pulkassa, ulkotreenien suhteen. Sekä JATlla, että Doggiella on siirrytty sisätiloihin. Harmi, kentällä ei ole valoa eli jatkossa treenataan taas Doggien ahtaissa sisätiloissa :(. Viimeiset ulkotreenit meni Mesellä vain kahtoessa, mutta V-taso on mukavasti jo noususuhdanteessa:

sunnuntai 5. syyskuuta 2010

PiirM-kisat

Voi rähmä, onko syksy jo saapunut? Tosi kylmää ja koleaa, paitsi tänään oli keli ihan ok. Puissakin on jo keltaisia lehtiä. Muusan kaa päästeltiin pari rataa ja saatiin ekaa kertaa koskaan tulos PiirM-kisoissakin. Eka rata oli tosi kiva. Tiedän meidän heikkouden avokulmakepeissä. Jostain syystä en saanut itseäni aivan oikeaan paikkaan ja tokaa väliin meni. Ihan lopussa unohdin kertoa + hidastaa Muusaa ennen pituudelle menoa. Homma levähti käsiin, mutta sain taisteltua tuloksen, vaikka kielto hypylle tulikin. Ai niin, kontaktit onnistui aika nappiin. Niistä oon kyllä tosi iloinen.

Voi, kun mun pieni sydämeni oli pakahtua jännityksestä toiselle radalle mennessä. Tosi moni oli tehnyt hyl ja hyvällä tuloksella voitaisiin saada PiirM-sijoituskin. Eikun täyttä luukutusta ja tarkkana joka kohdassa. Pitkästä aikaa saatiin kunnon tulos ja tästä sitten jäädään miettimään miten agimme jatkossa jatkuu vai jatkuuko. Onneksi tänään ei tullut rämpimisiä, se antaa tietty uskoa tulevaan, mutta aina tulee mieleen se mutta...

torstai 2. syyskuuta 2010

Mese väläytti möllikisoissa :)

Tämän näköiseksi Mese muuttuu parissa kuukaudessa. Onkohan kaikilla läntsyillä yhtä valtaisa turkin kasvu. Nyt pojulla on onneksi taas lyhyt turkki, kiitos Päivikin.

Tänään aivan sattumalta osui Jatin foorumilta info Laukaan möllikisoista. Eikun tuumasta toimeen, koirat kyytiin ja haettiin matkalla Heidi & Albert. Mese sai osallistua elämänsä toiseen möllikisaan, Muusa vain turistina. Vähän jäskätti, että tuliko haukattua liian iso pala liian nopeasti, 18 estettä. Videoija varmaan luuli meidän menevän hiljempaa, kun pääsi mukaan vasta neljänneltä esteeltä... Aivan uskomatonta. Mese jaksoi painaa tosi reippaasti alusta loppuun. Vain A:lla vähän jarrutteli. Silmäkulmasta kahteli tuomaria, että mistä tuokin tohon ilmestyi. Pirkko on Meselle tosi tuttu ja pitihän sitä käydä moikkaamassa. Täytyy myöntää, että kyllä piristi tuo esiintyminen radalla, jotain tämmöistä olen kaivannut. Kiitos pikkuPoju. Puhdas rata ja Mesen eka voitto :D! Heidi & Albertkin voittivat oman luokkansa, siitä on hyvä jatkaa kohti PiirM-kisoja.

keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Hevostelua ja agia

Käytiin viime viikolla issikoimassa ratsutila Toivonharjussa. Sari taannoin otti yhteyttä ja pyysi mukaan 6h retkelle. Tuija lähti myös täältä Jkl mukaani. Ratsastan tosi harvoin ja hivenen epäilytti kuntoni tuohon matkaan. Vähän särkylääkettä ja eikun issikoimaan. Heppani oli kiva, se nosti töltin tosi ihanasti ja helposti. Tuija oli vähän kade, kun hänen heppansa tykkäsi enempi ravata kuin töltätä :). Aivan varmasti lähden tämmöiselle pidemmälle reissulle toisenkin kerran ja jos rahkeet riittää niin miksipä ei parin päivän reissullekin. Alin kuva otettu Tuijan kameralla. (Mä eturivissä vasemmalla).



Muusan kanssa käytiin viime sunnuntaina Mikkelissä kisaamassa. Harmitti, kun hieronta peruuntui, Erikan sairastuttua. Päällisinpuolin Muusa on ollut ihan ok, joten uskaltauduin agikisoihin. No, itku pitkästä ilosta. Ekalla radalla Muusa rämpi jo ekalla esteellä. Videosta näki, että se ponnistaa tosi kaukaa ja sukeltaa riman läpi maahan turvalleen. Koko rata meni vähän mönkään, kun mietin, että pitääkö keskeyttää vai ei. Toka rata oli ihan kamala, Muusa patsasteli kontakteilla ja me mentiin ihan eritahtiin alusta loppuun. Viimeinen rata oli sitten paras. Kontaktitkin sujui ja aivan lopussa Aan jälkeen Muusa livahti väärälle hypylle ja hyl.

Eilen Muusalla oli vesijumppa ja fyssari. Vedessä oli nähtävissä vasemman takajalan jäykkyyttä. Hannele sanoi hoidon aikana, että säännöllisellä hoidolla, jalkaan saadaan taas liikkuvuutta eli ongelma ei olisi pysyvää. Mitäköhän Piira sanoo syyskuussa :(
Mulla on vain ollut pitkään tosi "painava olotila"...onko tää nyt tässä? Milloin tietää, että pitää lopettaa ja antaa periksi? Kesällä keskityin lomailuun ja en niin paljoa Muusan hoitoon ja nyt tuntuu, että se rämpii koko ajan. Onko se sattumaa vai pitääkö meidän oikeasti heittää pyyhkeet kehään ja todeta, että eläkkeellä ollaan? Ensi su on piirinmestaruus kilpailut, en ole ainakaan vielä niitä perunut. Jos sinne mennään ja Muusa kaatuu, kestänkö mä sitä..psyyke on ollut tosi lujilla ja mieli matalalla...

Mesen kaa treenaaminen on tökkinyt. Voihan se tietty olla, että Muusan tilanne heijastuu treenaus intooni Mesen kanssa. Pari kertaa ollaan treenattu niin, että Mese kahtoo ja Muusa treenaa. Saatu vähän enempi sähäkkyyttä Meseen tai ainakin tarkoitus on härkkiä sitä sillä, että se näkee, että meen toisen kaa. Nyt ti meinasin jättää treenit kokonaan väliin, kun Muusalla oli fyssari ja en voinut sitä käyttää hyväksi treeneissä. Onneksi menin:

sunnuntai 15. elokuuta 2010

Mesen agitreenit jatkuu

Mese on ollut agista pois reilun kuukauden. Viime tiistaina taas jatkettiin Doggien treeneissä. Hannan ekat kommentit olivat, että "tauko on tehnyt hyvää". Mesen kanssa ei kuitenkaan edelleenkään voi tehdä pitkää rataa. Se ei jaksa keskittyä. Oon kyllä miettinyt, että riittääkö sillä fysiikka loppuun asti. Se syö milloin sattuu, ruoka ei maita ja se on ihan liian laiha. Nyt oon ruvennut ostamaan sille erittäin protonipitoista + rasvaista ruokaa. Mese pieni nirppanokka.



Eilen otin Kuopiossa Mesellä puomia/keppejä. Puomin Mese suoritti aika kivasti, tosin mitä enemmän tulee vauhtia puomille sen selvemmin se loikkaa puomin ylösmenon yli. Tosi kiva, nyt pitää varmaan opettaa sille ylösmenokin ja se hidastaa puomia. Kepit oli aika yllätys. Kepeissä ei ollut mitään härpäkkeitä. Otin riskin ja sanoin kepit: ja se pujotteli viimeistä väliä lukuunottamatta kaikki välit :). Laitoin ohjurit vain viimeiseen väliin ja sitten pujotteli loppuun asti. Mesen kaksi hernettä ovat osuneet jossain välissä yhteen ja se sittenkin taitaa oppia kepit ilman apuvälineitä, jeeeee.

Arki on alkanut

Eilen käytiin Muusan kaa pitkästä aikaa treenaamassa Kuopiossa. Jännitti aika paljon, miten Muusa pysyy pystyssä mattopohjalla. Ei tullut ongelmia ja tällä kertaa Muusan jalat olivat kohti maata eikä taivasta.
Vitikainen oli tehnyt tosi haastavan radan. Varsinkin kohta 21-29 oli mielenkiintoinen. En meinannut saada ajoitusta oikeiksi esteelle 26 eli jättää Muusaa seläntaakse ja siitä nopeasti suoraan valssille esteen 27 taakse. Jokaiselta tuo kuitenkin onnistui, kun ajoitus oli oikea. Piti vain lähettää koira yksin esteelle 25 ja siitä suoraan tekemään sokkaria esteelle 26. Ratapiirrustus kertokoon enemmän.

Monia varmasti kiinnostaa myös kuinka Muusa voi. Karsintojen jälkeen sillä oli hieronta. Helpotuksen huokaus, kun kropasta löytyi vain normaalia kireyttä. Hyvillä mielin lähdettiin lomareissulle Itä-Suomeen. Ekaksi pysähdyttiin Maaritin luo Joensuuhun. Hänellä oli aikoinaan Kit niminen kelpie. Se oli aivan mahtava koira, edusti aikoinaan Suomea tokon MM-kisoissakin. Ja tietty oli myös Muusa emä, eihän tätä koiraa ole huonoista geeneistä ollenkaan rakennettu.

Joensuu reissu meni muutoin ihan kivasti, tosin Mese oli sitä mieltä, että tarvitsen kunnon ilmalennon loman kunniaksi. Huonolla tuurilla siinä kait ois voinut käydä kurjemminkin. Oltiin Maaritin kaa lenkillä. Kaikki koirat irti. Pusikosta tuli ensin Muusa mun ohi ja seuraavaksi Mese perässä. Se ei nähnyt mua ja mä en kerinnyt reagoida. Se pamautti täysiä mun pohkeisiin. Jalat lähti alta kuin maton ois joku vetänyt. Siinä sitten vilauttelin taivaisiin mun jalkapohjia ja mätkähdin selälleni maahan. Voin sanoa, että se sattui, kädet ja kämmenet aukesi + peffaan tuli aikamoinen mustelma. Siinä sitten hetken kirosin ja lopulta nousin omin avuin ylös. Seuraavana päivänä koko kroppa oli ihan jumissa niskoista varpaisiin. Olin siirtynyt Joensuusta Lieksaan mökkeilemään. Mari ihana sisarhentovalkoinen antoi sellaisia kroppeja, että lihassäryt laukesi parin päivän aikana. Ja naarmutkin ovat jo nyt ok.

Tässäpä koirien (+oma) kohokohdat kesälomalta:

Piira aikoinaan sanoi, että laiturilta loikkiminen ei ole hyväksi Muusalle. Käytin loman jälkeen Muusa taas hierojalla. Oikeassahan se Piira tietty oli. Muusan selässä oli enempi kireyttä ja niska ihan jumissa. Niin jumissa, että se oli aidon oikeasti kipeä. En voi Muusaa pumpulissakaan pitää, se tykkää uida ja loikkia laiturilta. Toki laiturilta hyppäämistä on nyt vähennetty.

Hieronnan jälkeen parin päivän päästä päästin Muusan ja Mesen pitkästä aikaa yhtäaikaa vapaaksi. Palkinnoksi Muusa kompuroi joko jalkoihinsa tai astui tyhjää ja teki kuperkeikan. Voitte uskoa, että ärräpäitä taas tuli suusta. Mitä tahansa tehdäänkin niin aina Muusa on ketarat ojollaan johonkin suuntaan. Viikon päästä on taas hieronta ja sitten tulee fyssari. Ensi kuussa on Piira. Koitan parhaani mukaan pitää Muusan kuosissa, mutta Muusa voisi vähän auttaa mua ja räveltää tulevaisuudessa vähemmän.

maanantai 19. heinäkuuta 2010

Kesän kuulumisia

Helteet ja loma vain jatkuu. Innostuin taas vääntämän videoo oikein urakalla. Viime viikonlopun MM-karsinnasta jäi käteen vain pelko siitä, miten Muusan selkä kestää aivan uskomattoman pahan liukastumisen. Tähän palaan, kun tiedän enemmän.

Agirotu oli tänä vuonna Ylöjärvellä. Matkassa mukana kukas muukaan kuin Heidi koirineen. Tuskasen kuumaa koko viikonlopun. Hyviä tuloksia tehtiin vuoroperään molemmat. Ainut mikä hivenen hierti mieltä oli meidän kilpajoukkueen henkilökohtaiset ajat. Videossa on sulussa aika ok tai mikä olisi pitänyt olla. Sitähän tarina ei kerro olisiko joukkueen tulos ollut oikeilla ajoilla parempi vai sama. Protestista ei ollut apua.



Kesäkuun viimeinen keskiviikko oli aika mielenkiintoinen päivä. Meillä oli kontrollikäynti Piiralle. Aamulla tuli viesti Julialta, että kiinnostaisiko parit treenit Turussa kyseisenä päivänä. Hän ei tiennyt, että olin jo matkalla Turkuun. Ynnäsimme aikataulujamme ja Julia tuli hakemaan meidät Piiralta. Piira totesi Muusalla olevan vain kisoista johtuvaa lihasjännitystä oikealla takana + vasemmalla edessä. Hän sanoi, että Muusan pitäisi olla rentona myös kotioloissa...just, paremmin sanottu kuin tehty. Muusa, kun innostuu jo pelkästään siitä, että meen jääkaapille jne.



Aluksi Muusaa kiinnosti lähinnä lannan syönti, mutta pienen tauon jälkeen Muusa oli jo enempi kiinnostunut niistä mitkä tuottivat näitä tuotoksia. Viime viikonlopulla Muusa näki muissa merkeissä näitä elikoita ja voin sanoa että "sving"...oli heti erittäin kiinnostunut niistä. Pitääpä joku kerta käydä hakemassa lisäoppia. Nytkin lähinnä kävi niin, että Kaisa joutui enempi mua opastamaan. Olin ihan kuutamolla koko treenin ajan :).



ATT-treenit olivat tosi pieni muotoiset, mikä sopikin mulle ja Meselle tosi hyvin. Raunon tämänhenkiset terveiset meille oli, että keskityn nyt ohjaamaan tarkemmin esteeltä toiselle. Ja oli muuten aika mielenkiintoinen paluumatka. Peräkärryssä muutama sata kiloa tekonurmea. Ei onneksi näkynyt virkavaltaa matkanvarrella :D!

Mesen ensimmäiset möllikisat olivat ti 29.6., radan sai mennä kahteen kertaan. Ensimmäisellä kierroksella tuloksena: 3 kieltoa + yksi hyppy väärinpäin: aika 33,41, kun mussutin Meselle sydänsilmin käskyjä. Toisella kierroksella oli taas oikeaa äijä meininkiä jo käskytyksessäkin: tuli yksi rima alas tulos 5. aika 23,22 sija 4.



Juhannuksena yhtenä vaihtoehtona oli palata takaisin vanhaan kunnon Hailuotoon. Onneksi valitsin tuon paikan. Jotain tämän tyylistä olinkin kaivannut. Tosi rentoo menoa, ihan erilaista kuin normikisoissa. Hyvää seuraa, juomaa, vähän agia silloin tällöin, mökkeilyä, pitkä hiekkaranta ja yötön yö. Tämmöisiä reissuja voisi olla enemmän..asuntoauto/vaunu ois monen viikonlopun pelastus. Mukana kuvia myös Heidin arkistosta.

torstai 24. kesäkuuta 2010

Agility SM 2010

Tämän vuoden SM-kisat olivat Vantaalla. Perjantai rata oli tosi kiva ei liian helppo eikä liian vaikea. Sai päästellä täysillä vain muurin palikka harmillisesti tipahti:



Lauantaina oli vuorossa joukkuekisat. Ensimmäisenä oli vuorossa Muusa. Toi A, kyllä menee ihan mun omaan piikkiin. Muusa lähtee heti A:lta, jos annan luvan ja arvio menee välillä ihan mehtään. Keinun jälkeen ohjaan väärällä kädellä, olin suunnitellut koiran puoleisen käden, mutta mitä kummaa mä siellä oikein rävellän? Harmittaa joukkueen puolesta, että lisäsin tulospaineita muille.

Seuraavana matkaan lähti raivokas ja viisas Albert, ohjaajana tiukka ja pippurinen Heidi. Heidän menoaan on tosi kiva kahtoa. Ei niin yleistä, mutta harmillisesti rima tipahti tiukassa käännöksessä ennen keppejä, mutta vitosella päästiin jatkoon. Hyvä Heidi!

Seuraavaksi uimapukukierros. Matkaa singeröi Misty sekä kartturina tarkkaakin tarkempi Mimmu. Heidän meno on nyt niin proo. Ei tätä voi enää tarkemmin ja tiukemmin tehdä. Harmillinen vitonen keinulta, mutta edelleenkin joukkueella oli tulos. PS: pari oli yksilöissä 6., aivan loistavaa!

Viimeisenä matkaan kiljahti Leija, kartturina erittäin pätevä ja kokenut ohjaaja Julia. Alussa tiukassa pyörityksessä tuli rima alas, mutta edelleen tulos tulossa. Mitä kummaa siellä viimeisellä esteellä tapahtuu. Vuosien jälkeen JATin medit olisivat saaneet vihdoin tuloksen joukkueradalta. Kyllä harmitti, kun viimeistä estettä ei korjattu...tosin teinhän mäkin Muusalle hylyn...

Sunnuntaina oli taas päivä uus. Tätä ollaan vuosi odotettu, että vihdoin päästäisiin yksilöissä starttaamaan toisellekin radalle. Pulkkisen rata oli ihan toisenlainen kuin muitten tuomareitten. Sulava ja nopea. Mikä kumman karma meidän kisoissa nyt onkaan, kun vitosia satelee ja taas muurilta...kaikesta huolimatta, rata oli hieno, vähän kalastelua keskivaiheilla, mutta tulos. Medeissä kaikki nollan saaneet pääsi jatkoon ja vitoset jäi katsomoon. Kiitos Janet & Jari Mesen päivähoidosta.

tiistai 22. kesäkuuta 2010

Mese hakuilee ja agitaalaa..

Tänään olen oppinut paljon uutta. Lisäsin ekan leikkeen Mesen näyttelyyn tuonne alemmaksi. Tässä on Mesen ekat hakutreenit + koko kesäkuun agisessiot. Muusan kuulumisia laitan, kun saan videot kotikoneelleni.



tiistai 15. kesäkuuta 2010

Muusa 8v. + FI AVA-H!

Lisäys: 16.6. tuli vahvistus, että Muusalle on myönnetty FI AVA-H eli se on nyt HYPPYVALIO! Viimeinen tulos hyppyvalioarvoon saavutettiin su 4.4. Helsingissä. (Rata on katsottavissa huhtikuun blogissa).

Kesällä 15.6.02 syntyi Imatralla pikku musta, mikä Muusaksi ristittiin. Nimi tuli siitä, että se inspiroisi mua uusiin suuntiin. Ja sen Muusa on 100%:sti tehnyt. Myös luovuutta sekä mielikuvista on jouduttu käyttämään Muusan kouluttamisessa vuosien varrella. Paljon onnea ihana Muusani!

Ensi tapaaminen 5 viikkoisena:

Yhteinen taival aloitettiin 9 viikon ikäisenä:

12 viikkoisena vielä oltiin kamuja lunnikoira Piitun kanssa + oik. kamu Lulu:




Kisaaminen tokossa aloitettu 2003 ja agissa 2004:





Ensimmäisiin karsintoihin ja SM-kisoihin osallistuttiin 2005:




Viikon vaelluksella Ylläksellä käytiin 2006:

Agirotu joukkue: Iso paha ja 3 pientä kokoontui ensimmäistä kertaa 2007:

Vuonna 2008 kamera oli lakossa.

Muusan tykkää loikkia laiturilta kepin perässä tai uida muuten vain: 2009.

Vuonna 2010: 8-vuotiaana Muusa on kuin pikku pentu, kujeileva, villi, adhd, leikkisä, bitch jne. Mitään havaintoa rauhoittumisesta ei ole näköpiirissä. Pää vie ja kroppa tulee perässä. Siinä on mulle työsarkaa, että saan pidettyä koiran kokonaisena eläkepäiviin asti. Mukavaa kesää kaikille toitottaa Muusa alias saukko!

sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Jun eri, juk1, pu1, sert + ROP!

Tuuri la 12.6. Tuomari Elina Haapaniemi: "14kk. Erittäin hyvin esiintyvä hyväntyyppinen, mittasuhteiltaan oikea juniori. Erittäin hyvä pään muoto, silmät ja ilme. Hyvin kannetut korvat. Hyvä luusto ja käpälät. Sopiva runko. Voimakkaat takakulmaukset. Hyvä väritys. Hieman kinnerahtaat takaliikkeet. Sujuvat sivuliikkeet". Ryhmäkehästä haettiin kokemusta.

Kuvassa Päivikki ja Mese odottavat omaavuoroaan. Kiitos Päivikki, ootte loistava pari kehässä ja onnittelut myös Pilkkeen ROPista!

Lisätty video 22.6.

sunnuntai 6. kesäkuuta 2010

Stady Games 5.-6.6.10

Lauantaina ajeltiin Stady Gamesiin kisamaan agilityrata. Navigaattori oli ihan vain pikkaisen hukassa. Onneksi olin varannut reilusti aikaa ja löytyihän se kisapaikka loppujen lopuksi. Mieletön traivi päällä. Meillä oli ihan superkivaa Muusan kanssa. Ainoastaan siivekkeen pyörityksessä kahdessa eri kohdassa tuli rima alas, mutta se ei kyllä menoa haitannut ei mua, eikä Muusaa. Ne kaksi kohtaa olivat kaikkein hätäisimmät mun kannalta. Muusan täytyisi hoitaa hypyt, mutta varmasti mulla oli osuuteni asiassa. Aika sika nopea aikakin, tosin kympillä ei kovin korkealle sijoituta. Jos Lempäälässä ei ollut lämmittely / jäähdyttely maastoja, tässä paikassa niitä oli enemmän kuin tarpeeksi. Startin jälkeen matka jatkui Karolle. Käytiin lenkkeilleen ja Karo otti kentällä muutaman kuvankin:













Illalla Karo teki tosi hyvää kasvispiirakkaa ja koitti mua edelleenkin puhua mukaan puolimaratonille. On se vaan kova puhumaan, hyvin osaa perustella, mutta tää pimu ei kyllä juoksulenkkareita ihan heti jalkaansa pistä.

Sunnuntaina jatkettiin kisaamista Stady Games skapoissa. Eka oli agilityrata. Hyvin pystyin keskittymään, vaikka työkamut edellisenä iltana aloitti häiriköinnin työasioissa. Tosi hyvää päänupin harjoitusta, kiitos siitä heille ;). Sain kaivettua taas esiin ihan mielettömän traivin. Heti ekalta hypyltä mentiin niin täysiä kuin vain voidaan mennä. Puolivälin jälkeen tuli puomi, josta kosahti alasmenokontakti. Ne, jotka Muusan tuntee, se saattaa paineistua kontakteilla tosi paljon. Tästä syystä kisoissa pyrin kahtomaan Muusaa kontakteilla mahdollisimman vähän ja mutu tuntumalla vapautan sen kontakteilta. Aina ei voi onnistua. Puomin jälkeen oli hyppy ja siitä puomin alle putkeen. Muusa haki hypyn jälkeen väärä estettä ja jouduin ohjaan tosi voimakkaasti, sen seurauksena, että tuli kielto putkelta. Siitäkään ei välitetty ja matka jatkui kohti maalia. Aivan lopussa oli A ja niin kuin puomillakin, vapautin sen liian aikaisin ja tuloksena 15 virhepistettä.

Viimoinen rata oli hyppäri. Olin kahtellut minirataa ja tehnyt hyvät suunnitelmat. Mitä tuomari tekikään. Hän muutti rataa sekä alusta että lopusta ennen medien rataantutustumista. Siitäpähän sain, ei kandee liikaa kahtoa muita säkäluokkia, varsinkin näin arvokisojen alla. Onnistuin tosi hyvin muuttamaan ajatusmaailmaani uuden ratasuunnitelman mukaan. Taas tehtiin vauhdikas rata, yksi valssi epäonnistui. Taisin olla Muusan hyppylinjan edessä ja rima tuli alas. Kerran jouduin Muusaa kalastelemaan, mutta tulos saatiin kaikista kolmesta.

Toki mua mietityttää noi Muusan virheet. Varsinkin rimat. Koitan olla optimistinen siinä suhteessa, että Muusan kaa en ole treenannut säännöllisesti viime marraskuusta jälkeen. Ja jos olen treenannut ei ole ollut rimoja. Nyt taitaa näkyä Muusan työskentely varmuudessa se mistä olemme jääneet paitsi niihin nähden, joilla on kunnolliset treeniolosuhteet. Piira on kesäkuun lopulla, pidetään peukkuja ettei vika ole uusiutunut, että epävarmuus esteissä johtuu vain treenin puutteesta. Plussaa on kuitenkin se, että me viihdytään radalla yhdessä. Mä teen töitä Muusalle ja Muusa tekee töitä mulle. Me ollaan niin kuin pari, joka kulkee samaan suuntaan eikä niin kuin ennen eri suuntiin.

tiistai 25. toukokuuta 2010

No nyt se läks..

Tänään teemana treeneissä keppikulmat sekä pimeät putkenpäät. Kyllä harmittaa, että videokamera jäi laukkuun. Mese oli ihan täpinöissään, kun istutin sen ekan hypyn taakse. En kerinnyt kunnolla putkeen sanoa, kun se oli jo siellä. Lähti kuin tykin suusta, maa pöllysi ja löysi putket ja kepit tosi hyvin. Kepit oli edelleen rauhalliset + verkot, mutta sana "putki" sai sen sellaiseen raivoon, mitä ei ole vielä koskaan ennen nähty. Olisittepa nähneet mun ilmeen / olemuksen, kun oli ihan kuutamolla, että nyt se läks... Oma käskytyskin oli ihan toista luokkaa kuin ennen. Tuntui tosi hyvältä, kannustaa ja ohjata Meseä. Mun pikku penneli on kasvamassa isoksi pojaksi. Tää kyllä nyt peukuttaa, että tämmöisiä väläyksiä saan kokea jatkossakin. Fiilis oli kuin voittajalla treenin jälkeen. Muusakin sain pitkästä aikaa nautiskella agista. Mesen treeneistä menin suoraan jatin kilparyhmän treeneihin. Tosi kivat treenit, vaikka aina hirvittää tuo Muusan vauhti, kun se kenttä on niin...piip...

perjantai 14. toukokuuta 2010

Agia, majavia, valvontakameroita, kukkia sekä helle.

Siistiä, kun näin lämmin. Tietysti just tänä viikonloppuna paistaa arska taivaan täydeltä, kun ei oo mitään mahkua grillailla. Huomenna on kisat ja sunnuntaina oon ylitoimitsijana jatin kisoissa. Eilen oli varsinainen halabaluu. Aamulla vihdoin vaihdettiin kesärenkaat, siitä suoraan Viherlandiaan hakemaan kukkia takapihalle. Samalla siistittiin piha grillikauden avajaisia varten. Hetken päästä olin jo Killerillä treenaamassa kontakteja & keppejä molempien kanssa ja illaksi vielä iltaa istumaan Muurameen. Voiko yhteen päivään enää enempää sopia :).

Viime lauantaina oli aika jännittäviä hetkiä. Koska Muusan kanssa en voi treenata kunnolla täällä Jyväskylässä, olen ilmoittautunut mukaan ACE agility treeneihin Kuopioon. Siellä on kunnon pohja ja Vitikainen osaa kyllä tehdä ihan mukavan oloisia treenejä. Menomatkalla yhdellä suoralla nähtiin bussipysäkillä "iso kissa" ja hiljennettiin varuulta vauhtia, jos se vaikka hyppää auton eteen. No ei hypännyt, pysähdyttiin siihen viereen ja siinä se majava tepsutteli ysitien pussipysäkille vailla kiirettä.

Muusa treenasi ensimmäisenä. Pitää oppia kyllä keskittymään paremmin. Olin ihan hukassa, kun en ollut vielä sisäistänyt itse treeniä ennen vuoroamme. Vitikainen kertoi parhaat vaihtoehdot suoraan ja tein ne Muusan kanssa todella pätkittäin. Kyllä oli eka kierroksen jälkeen tosi kökkö olotila, tuntui, että osaakos tässä agia enää ollenkaan. Toisella kierroksella, kun olin saanut miettiä rytmitystä sekä ajoituksia, se menikin tosi hyvin. Perinteiseen tapaan Muusalla ei ollut rimoja kuin kahdessa ensimmäisessä / viimeisessä hypyssä. Halli oli kyllä tosi kiva, iso ja valoisa. Pohjana toistaiseksi kivituhka, mutta siihen on tulossa tekonurmi päälle. Seuraavat treenit ovat vasta heinäkuussa, kun osallistumme pitkin kesää kaikenlaisiin tapahtumiin.

On se vaan hassua, että pitää mennä toiseen kaupunkiin, että pääsee treenaamaan. Onneksi Kuopio ei ole tuon kauempana. Edestakainen matka saman päivän aikana ei tunnu pahalta, vaikka kalliiksi tuo viimeviikkoinen meinasi tullakin. Tulomatka ajettiin kaikessa rauhassa, ei ollut mikään kiire. Hyvä keli, toisella kädellä kiinni ratissa ja toinen käsi reteesti pään takana ja RÄPS...Voi hitto, se tuntui syvällä sisuksissa. Kerkesin just ennen välähdystä päästää jalan kaasulta. Tänään tuli sitten iloinen kirje postissa ja oikeasti olin tosi iloinen. Sain vain huomautuksen ylinopeudesta, kun "nopeusrikkomus oli olosuhteet huomioon ottaen vähäinen" eli 7km/h ylinopeutta. Se oli kyllä täysi vahinko.

Treenien jälkeen kävin hakemassa Marjon meille. Hän oli tullut Jyväskylään tapaamaan useita kavereitaan ja yöpyi yhden yön mun luona. Isa oli mukana. Tosi kiva nähdä Isaa näitten vuosien jälkeen. Sen kaa treenasin ja kisasin agissa ennen kuin tuli tää doping kielto. Isa sairastaa epilepsiaa ja uramme päättyi joku vuosi sitten nolla voittoon Kemissä. Sen jälkeen tuli ne uudet säännöt, jolloin Isa jäi varhaiseläkkeelle, tylsää. Sunnuntaina käytiin metsälenkillä ja kahtomassa jatin kisoja. Muusan kanssa emme osallistuneet kisoihin, koska la treenattiin. Tää kuuluu meidän säästölinjaan. Jos treenataan ei kisata sillä viikolla ja toistepäin. Marjolla oli mukanaan uusi kamera ja ihania kuvia sai otettua. Uiskentelu kuva on tältä päivältä. Vähän näyttää siltä, että Mesekin taitaa tykätä vedestä yhtälailla kuin Muusa. Mukavaa viikonloppua kaikille!

tiistai 4. toukokuuta 2010

Agia, agia ja agia..

Vappu tuli ja meni. Hetken jouduin jännittämään, että paraneeko olotila sunnuntain kisoja ajatellen ;). Että vapun jatkot vaan kaikille. Ei hätiä, onneksi vasta puolen päivän aikaan matkasimme kohti Lempäälään Heidin & Albertin kanssa. Uusi halli ja uusi paikka. Ihan mukavan oloinen halli, ainut, että ei löydetty kunnon lämmittely maastoa. Ehkä niitä ei siellä ole tai ei vain vielä löydetty niitä. Kuva: Miia Sihvonen



Tuomarina oli Anne Huittinen. Eka rata oli ahdas ja koko ajan käännyttiin johonkin suuntaan. Kunnon vauhtiin ei päästy eikä oikeaa rytmiäkään löytynyt missään vaiheessa. Sekä Muusa että Albertti sutivat tosi paljon. Liekö johtunut siitä, että matolla ei oo kisattu aikoihin tai ei vain osattu ottaa vauhtia pois tarpeeksi ajoissa? Valitettavasti videoo ei tällä kertaa ole, sillä Heidin ja mun startit oli aika perätysten. Ekalta radalta pajautettiin sitten kolme kieltoa eli hylky tuli.

Toinen rata oli ihan erilainen. Sai luukuttaa suoraan ja välillä tietty aika hankaliakin käännöksiä. Koitan toteuttaa Rauno Virran oppia, että koira jätetään lähdössä pyöreään linjaan, jos käännytään kolmannelle hypylle. Noh, opin ainakin sen, että jos tilaa ei ole lähdössä, ihan turha yrittää pyöreää linjaa. Muusan jouduin jättämään liian lähelle ekaa hyppyä, kun ei voinut jättää kauemmaksi, sillä takana oli pahviseinät. Muusa kuitenkin tosi harvoin pudottaa rimoja, mutta tällä kertaa kävi just niin, että eka rima tipahti. Muutoin aivan loistava rata, kontakti ja kaikki muukin. Tulos vitonen sija muistaakseni 6. Heidi & Albert lähtivät meidän jälkeen ja tekivät taas kerran upean nollan ja voittivat :) Jos saa jossitella, ilman riman pudotusta oltaisiin pokattu Heidin kaa kaksoisvoitto...

Tapasin kisoissa myös Aliisan ja länderi Totin (Mesen puoliveli). Tosi kiva oli jutella ja tutustua myös Tottiin. Kaunis koira. Taitaa Jetti jättää kuvan kauniita jälkeläisiä. Aliisa tykkäsi myös Mesestä. Halusi riisua sen ilkosilleen, että näkee koko kropan :D. Toivottavasti taas törmäillään pian. Kuva: Heidi Turunen



Kisojen jälkeen käytiin vielä ihastelemassa Albertin 5 viikkoisia pentuja. Ne on niin suloisia. Laitan niistä kuvia heti, kun saan niitä Heidiltä. Parin viikon päästä Heidin luona sitten riekkuu pieni tarupityttönen.

Eilen Mese aloitti JATin mölliryhmässä agin. Treenit olit jatin "ihanalla" ulkokentällä. Jokainen voi arvailla, mitä sanalla "ihana" tarkoitan. Kateeksi käy niitä seuroja, joilla on oikeasti kunnon treeniolosuhteet. Ehkä vielä joskus tälläkin seuralla. Treenit meni ihan kivasti.

Tänään Doggie jatko2 treeneissä oli tosi kivaa. Tehtiin kolmen hypyn kuvioo ja ekaa kertaa tein myös ilman kädestä olevaa palkkaa. Joo-o, liikkuuhan tuo ohjauksen mukaan eikä vain pömpöttämällä.

torstai 22. huhtikuuta 2010

Makkaran paistoa ja jouten oloa

Kitin & Pösön & Hilkan kanssa käytiin maanantaina Soidenlammella.

keskiviikko 21. huhtikuuta 2010

Ylennys saatu

Eilen matkamme jatkui kohti jatko-2 ryhmää. Mukavan oloinen porukka ja taitavia koiria. Tällä jaksolla taidetaan mennä enempi useampaa estettä. Oli aika hassu tunne, kun esteisiin ilmestyi numerot ja samalla avuton olotila, kun ei tiedä yhtään mitä tapahtuu radalla. Vielä kuitenkin käännöksissä palkkaan Meseä. Kohta päästää ulos, joten uudet tuulet puhaltavat.

sunnuntai 18. huhtikuuta 2010

Hevostelua Kuopiossa sekä treeniä Pieksämäellä

On se niin väärin, että vapaat menee ihan liian nopeasti. Tänä viikonloppuna suuntasimme Kuopioon Sarin luokse. Mese & Vinka on aika lyömätön pari. Vinkasta voisi sanoa, pieni ja salakavala viettelijä. Mesen pasmat oli ihan sekaisin ja ruokahalu tiessään. Mese kyllä osasi myös leikkiä, mutta pienen koiran päänuppi oli sekaisin myös aivan muusta. Vinka kyllä tiesi miten herättää Mesen mielenkiinnon, suoraan peruuttamalla Mesen "syliin" joko etupäällä tai takapäällä. Huh, huh mitä menoa. Kuopion reissusta löytyy lisää juttua + kuvia täältä.




Kuopiosta matka jatkui kohti kotia Pieksämäen kautta. Mese & Muusa pääsivät molemmat Vitikaisen treeneihin. Tänään perinteiseen tapaan mentiin jälleen ilman rimoja. Ensimmäinen kierros päästiin virheittä. Pari lähellä piti tilannetta kyllä oli sekä mun kunto loppui tyystin numerolle 25. päästyämme. Suomalaisella sisulla kuitenkin puristin loppuun asti ja tuloksen nolla sekä erittäin puuskuttava ohjaaja. Este nr. 16 oli ensimmäinen läheltä piti tilanne. Siihen piti tehdä wiskileikkaus, Muusa tosin käännähti muhun päin eikä jatkanut vasemman kautta putkeen. (Olin putken oikealla puolella). Seuraava läheltä piti tuli 22-25, puhti oli vain niin poissa ja olin ihan väärässä kohdassa, kun Muusa tuli pussista. Muutoin rata meni tosi kivasti sekä kaikki kontaktit meni erinomaisesti.
Vitikainen kehui Muusaa kovasti. Muusa osaa oikeasti asioita tosi hyvin, mun pitää vain itse tietää missä rikonrytmiä. Jos juoksen koko ajan täysillä paikasta A paikkaan B, Muusa rupee lenkittämään enempi. Rohkeasti pitää olla mukana Muusan vauhdissa ja rytmittää koko rata oikeilla nuoteilla. Muusa toimii erinomaisesti, kun olen sen lähellä. Tässä Tiian tärkeimmät terveiset meille.


Mese kuului mölliryhmään. Näitten kanssa mentiin sama rata, tosin useammassa pätkässä. Ensimmäinen pätkä 1-4. Kolmosesteellä harjoiteltiin Japanilaista ohjauskuviota. Mihin agi onkaan menossa, kun on saksalaiset, suomalaiset jne. nimitykset. Ihan pihalla, vaikka näitä kuvioita on varmasti aina käytetty. Mese pienellä avustuksella teki kuvion tosi hyvin, sekä puomi meni loistavasti. Seuraava pätkä oli 4-9. Saksalaiset piti harjoitella esteille 5 ja 9 sekä niisto esteelle 7. Olin tosi yllättynyt, että 5 saksalainen meni niinkin hyvin. Mehän ollaan tehty näitä lähinnä yksittäisinä esteinä. Pienellä avustuksella, Mese suoritti tämänkin kuvion. Kolmantena tehtiin 10-17. Esteelle 11 tehtiin niisto, 12 esteelle valssiperuttaen, 16 wiskileikkaus. Mesenkin kanssa 16 estettä piti ottaa lelulla avustaen (Tiia avusti), ilman lelua ja Tiiaa, Mesellä ei rohkeus vielä riittänyt suorittaa tuota kuviota itsekseen. Viimeisenä otettiin 25-31. 26 jaakotus, 28 ennakoiva valssi peruuttaen ja 31 saksalainen. Muutaman toiston jälkeen tämäkin meni hyvin. Vitikainen tykkäsi Mesestäkin. Paljon pitää palkata myös esim. palloa heittäen ohjaussuuntaan, ettei jää kiinni liikaa tulevaisuudessa käteen. Vaikka Mese on rauhallinen, on hyvä, että ohjauskuviot tulee nyt kuntoon. Hän epäilee, että meille tulee vielä se hetki, että Mese syttyy oikeasti ja tämän takia pohjatyö kannattaa tehdä kunnolla ja maltilla. Tulevaisuudessa Mesellä tulee olemaan toinen vaihde. No sitä jäädään odottamaan ;D.

Mukavat olivat treenit molemmilla koirilla ja kouluttaja osasi tosi hyvin kertoa perusteet miksi mihinkin kohtaa kannattaa jotain tiettyä ohjauskuviota käyttää. Harmi, että paikalla ei ollut ketään ylimääräistä, jota oisin voinut pyytää kuvaamaan. Nämä sanalliset selitykset eivät koskaan vedä vertoa liikkuvalle kuvalle.

perjantai 16. huhtikuuta 2010

Halikon terveiset, kaikki hyvin

Viikonloppu vietettiin Saukkolassa Katjan tykö. Taisi olla viimeinen kerta tällä kokoonpanolla ;). Mukava viikonloppu. Tuli nähtyä Lohjan uimahalli, Helsingin elokuvateatteri sekä ensimmäistä kertaa kävin Ateneumin valokuvataidenäyttelyssä, Caj Bremer. Nyt sitä ollaan sitten niin sivistyneitä.

Maanantaina matkamme jatkui Piiran luo Halikkoon. Ikäväkseni huomasin, kun otin Muusan autosta, että se oli ihan kolmijalkainen. Nähtävästi aamulenkillä, kun päästin sen irti, lihakset olivat liian kylmät sen vauhtiin nähden. On se kurjaa, että aina pitää tapahtua vahinkoja. Piirakin huolestui, että onko lantio mennyt pois radaltaan, mutta ei onneksi. Edellisen kerralla oli ollut turvotusta lantion seudulla, nyt sitä ei ollut. Vain vähän jäykkyyttä ja hoidoilla saatiin enemmän liikkuvuutta kroppaan. Hoidon aikana Muusa makoili magneettialustalla, mikä auttaa koiran lihaksia rentoutumaan. Piira suositteli meille magneettipannan ostamista. Sen voi laittaa joko kaulaan tai mahan ympärille takajalkojen eteen. Näissä paikoissa Muusalla on yleensä pahimmat kireydet. Sivustoilta löytyy myös esim. koirille takki, mutta halpahan se ei tietty ole. Toisaalta, en ole Muusan hoidoissa hintoja katsellut, vain Muusan parantuminen on ollut se juttu, mikä määrittää hoitojen tarpeen.



Juoksumattoon kuuluu alkulämmittely tasaisella, hidasta ravia ylämäkeen ja loppuverryttely myös alamäkeen/tasaisella. Aikaa menee n.13 min/krt.



Yläpuolella loppujäähdyttely.

Tällaista meidän elämä tulee jatkossakin olemaan. Muusa ei nuorru, mutta tilanne on nyt vakaa, onneksi. Tällä tasolla voimme edelleen harrastaa / kisata. Ylläpito hoitoa jatketaan: Piiralla sekä molemmilla juoksumattoilla käydään säännöllisen väliajoin.



Tässä on tauko menossa. Vesijuoksumatolla näkyy paremmin koiran epäpuhtaudet käynnissä/ravissa. Kokonaiskesto 30 min. Taukoja on 3-5 kpl, riippuen treenistä.



Vesijuoksu on ollut Muusalle haasteellisempi kuin tavallinen matto. Vesi antaa mukavan vastuksen ja koira joutuu tekemään liikkeiden eteen enempi työtä, vaikka vesi elementtinä on ystävällinen ja tukee koiraa sen liikkuessa. Kaksi viikkoa sitten ensimmäistä kertaa Muusa onnistui ravaamaan pieniä pätkiä todella puhtaasti. Sitä ennen ollaan vain menty käyntiä, jotta kropan hallinta/lihaksisto olisi tarpeeksi vahvat ravin opetteluun vedessä. Se oli ilon hetki ja muutenkin, kun näkee konkreettisesti, miten koiran vahvistuu kerta toisensa jälkeen.

Mese kävi nyt toista kertaa Piiran luona. Ekalla kerralla oli toinen SI-nivel pois paikoiltaa ja pientä kireyttä. Tällä kertaa etupää oli vähän jumissa tai aika paljon. Mesellä on tapana ulkoillessa kiskoa esim. juurakoita. Tähän pitää jatkossa puuttua. Mese tykkää myös vetää hihnassa ja paukuttaa vasenta etukylkeään Muusaan kiinni ja taas pitää puuttua. Ja se komea niittipanta, toistaiseksi joudun luopumaan siitä ja käytetään enempi valjaita. Y-valjaat olisivat tämmöiselle keskenkasvuiselle parhaat eli täytyneen panostaa myös Meseen ja ostaa sille sellaiset. Aika hyvin Mese jo antoi Piiran kosketella itseään. Seuraavaksi taidan viedä Mesen hierottavaksi, jotta se tottuu myös toisenlaiseenkin käsittelyyn.

maanantai 5. huhtikuuta 2010

Pääsiäispäivä Helsingissä

Lauantaina sain iloisen viestin Heidiltä, että sunnuntaiksi on luvattu sadetta Etelä-Suomeen. No, voi rähmä, ei voinut muuta todeta. Eihän siinä mikään auta, sateen kestävää vaatetta tarpeeksi mukaan ja asennetta. Vaikka sataisi koko päivän ja kaatamalla niin ei tunnu missään. Ainut huoli tietty oli Muusan lämpimänä pitäminen kisapäivän ajan. Matka Hesaan oli tosi sumuinen, muutoin sai ajella varsin rauhassa. Ai niin, perjantaina Hesassa kisasi myös pari kamua. Mimmu vetäisi Mistyn kaa tuBlat sekä SM-nollat kasaan, onnittelut. Eikä Päivikin ja Pirtan tublatkaan ollut kaukana, yksi nolla taskuun kuitenkin päjähti, onnittelut.

Meidän kisaurakka alkoi agilityradalla. Heti alussa meni Heidi & Albert. He vetivät ihan mielettömän radan. Kuvatessani mietin, että jäiköhän jotain väliin, kun tulivat maaliin tosi nopsaan. Mitä vielä, he tekivät sairaan upean nollan ja voittivat! JEE! Muusan kanssa kisailtiin viimeisten joukossa.



Toka hypyn pyörityksen tein eritavalla kuin muut. Pyöritin oikealta puolelta ja hei, se onnistui tosi hyvin. Olen kehityskelpoinen yksilö sittenkin. Tein näin, koska halusin aikaa kolmos hypyn ja pituuden väliin ja siirtyminen kolmoselle oli hallitumpi. Alku menikin tosi hyvin A:lle asti. Sinne harjalle se jäi asumaan. Tuli mieleen, että onko se oikeasti kipeä vai paineistuko Muusa taas vaihteeksi A:lla? Matka jatkui hetken tauon jälkeen kohti keppejä. Ihanasti kulkee, kepeiltä syöttö putkelle epäonnistui ja Muusa sujahti A:lle ja HYL tuli. Unohdin ottaa Muusan kepeiltä kahteen käteen ja enempi olisi pitänyt kääntää vartaloa putkelle. Puomi meni onneksi lopussa tosi hyvin, joten matka jatkui kohti hyppyrataa: FI AVA-H.



Heidi kuvatessa oli taas miettinyt meidän aloitusta, että mitäs me nyt tehdään. Yllättäen alku oli jälleen kerran toisenlainen kuin muitten. Siihen oli kaksi syytä. Kolmoshyppy tulee sujuvammaksi ja saan Muusan hyppäämään Muurin niin, että se tekee itse kunnon vekin hypylle ennen keppejä. Tällöin kepille ei jää vaihtoehdoksi mikään muu kuin oikea sisäänmeno. Tässä vaiheessa meidän elämää en mieti sitä, mikä reitti on nopein vaan sitä, millätavalla saan Muusan ymmärtämään mitä haen milloinkin. On vain uskallettava tehdä asioita meidän tavalla. Toinen mulle vaikea asia on ollut aina takaaleikkaus. Katsokaas miten hienosti pituudella teen ja loppusuora alkoi myös siivekkeen pyörityksellä. Olen tosi iloinen, että sain onnistumisia näissä vaikeissa kohdissa. Tuloksena oli nolla sijalla 3. Tästä oli mukava jatkaa viimeiselle agiradalle.



Tämän radan ehdoton ykköstavoite oli saada iloinen A. Lähdössäkään ei tarvinnut tälläkertaa tehdä mitään poikkeavaa :). Meillä oli hyvä stemppi päällä A:lle mennessä. Käskytin rennosti ja koitin olla liikaa katsomatta Muusaa, kun katsoin siellä se patsasteli keskellä A:n alastuloa, kummallinen otus. Kumpa se ei johdu siitä selästä :(. Piira varmaan kertoilee tästä mulle piakkoin, kun mennään sen luokse. Onneksi A ei kuitenkaan ollut niin hidas ja matka jatkui taas kohti keppejä. Kerkesin kuin kerkesinkin heittää Muusan pituuden jälkeen valssisylkkärillä :) kepeille. Puomin jälkeinen putki oli kyllä pelkkää mäihää, onneksi niitäkin sattuu tämmöisenä hetkenä. Keinulle taidettiin mennä niin nopeasti, ettei kuvaaja pysynyt perässä. Tuloksena upea rata kaiken kaikkiaan sija 5. sekä tuBlanolla ja menolippu SM-kisoihin, jee, jee!

Kotimatka meillä alkoi klo 16.00 jälkeen. Voitteko kuvitella, että Jyväskylässä oltiin klo 22.30. Ei, auto ei hajonnut, vaikka kesken matkan oranssi varoitusvalo rupesikin palamaan. Syyksi Heidi löytikin ohjekirjasta tuulilasinesteen vajauksen, joten ei hätää. No, syy oli se, että kesken kaiken katsoin taakseni...hiljensin vauhtia..ja Tampereen kyltin kohdan totesin Heidille, että mitäpä, jos ajetaankin kotiin Tampereen kautta. Heidihän oli tietty heti messissä. Ekalle levikkeelle tosin pysähdyttiin katsomaan välimatkat ja aikataulut. Totesimme, että matkaa kilometreissä ei tuu niin paljoa enempi, että kyllä, kyllä se olisi sen vaivan arvoista, että käytiin katsomassa Albertin vauvoja. Ne oli suloisia, pieniä marsuja. Heidin pennulla oli ihana sydänkuvio otsassa. Täyttä rakkautta koko pentu. Heidi on niin myyty, kuten kuvakin jo kertoo...




Asiasta sadanteen. Mesen viime viikon treenit meni muuten tosi hyvin. Se oli pirtsakalla päällä ja ekaa kertaa se sännähti pariin otteeseen treenaavan koiran perään. Siis sillain, kun toinen suoritti, Mese olisi halunnut mennä mukaan. Ja kerran se sanoin isosti FUF, kun toinen suoritti rataa. Ekaa kertaa myös kuultiin, että Mese painoin putkessa tosi lujaa, se ääni, mikä tulee, kun koira käyttää jalkojaan voimakkaammin. Ehkä sieltä pikku Mesen sisältä on kasvamassakin iso agimenijä, jep, ehkä ei vielä anneta tämän treenin liikaa nousta hattuun.

maanantai 29. maaliskuuta 2010

Kana-Areenalla Huittisen opissa

Mese on nyt 1v. ja risat. Albert täytti samana päivänä 5v. ja siitä tuli myös isukki syntymäpäivänään, onnittelut! Synttäreitä juhlistettiin yhdessä muittenkin koiraystävien kanssa. Lenkkeiltiin ja syötiin herkkuja. Koirille tietysti oli tehty oma kakku, tosin ulkonäkö oli aika erikoinen, mutta se maistui koirille oikein hyvin.





Sunnuntaina lähdettiin Heidin & Albertin kanssa Längenmäelle Harri Huittisen agilitytreeneihin. Meillä molemmilla aamu oli ollut aika kiireinen. Kumpikaan ei sittenkään muistanut kellonsiirtoa, vaikka vielä illalla se oli ollut mielessä. Aikataulu saatiin onneksi hyvin kiinni ennen treenejä.

Olin ilmoittanut myös Mesen treeneihin. Kyllä jännitti miten meillä treenit tulee menemään. Onneksi Harri ymmärsi, että emme ole rataa menneet ja tehtiin eka kierros 4 esteen pätkissä. Parasta oli ehdottomasti Harrin kommentit Mesen palkkaukseen. Annoin aluksi nameja ja roikkua pitkään synttärilelussa. Harri neuvoi ja muistutti jo opittua: Mese saalistaa nopeasti poispäin liikkuvaa lelua eikä saa sitä aina heti ja kun saa, lelu vain käy hetken Mesellä. Muutoin on mahdollisuus, että lelu menettää merkityksensä eli Mese kylläntyy, jos viettiä ei nosteta oikeanlailla. Keskustelun ajan Mese istui rauhallisesti mun edessä. Mitä useammin palkkasin sitä tuohon mallin, sen enempi se "imutti" :) leluun kiinni. Loppu treenissä meillä olikin jo puolikas vaihde isompi kuin treenin alussa. Itse treeni meni yllättävän hyvin. Omaa käskytystä tietty piti taas tarkentaa ja huonon ohjauksen takia Mese meni esteiden ohi. Viimeinen kierros oli tosi hyvä. Siihen oli mukava lopettaa treenit.

Muusan kanssa treenattiin ilman rimoja. Harrikin vähän ihmetteli, että miksi ihmeessä, mutta ymmärsi hyvin, kun kerroin syyn. Mukavaa menoa, parissa kohdassa jouduin ottamaan useamman toiston, mutta muuten ei tarvinnut hinkata. Ja eka puomi, voi viude, se oli hieno. Nopeasti suoraan alasmenolle, tassut maassa, hyvässä vireessä. Ehkä meillä on vielä toivoa saada paineeton kontakti, kun nyt meni ilman palkkaa noin kivasti.

torstai 25. maaliskuuta 2010

Yksin kotona ja Muusan terveisiä

Ei se oo vaan niin helppoo. Mesen kaa tiistaina treenit meni aika takkuisesti. Valssi / mäkelä harjoituksia jatkettiin. Mese ei vain halunnut irrota, joten otin avukseni namikupin. Siten sain tilaa itselleni ja varmuutta Meselle. Hanna antoi myös palautetta äänen sävystäni estekäskytyksessä. Onhan se jo tullut ilmi, että tykkään tuosta pikku otuksesta niin paljon, että käskytys on aika hempeetä. Heti, kun käskytin kunnolla, Mesekin heräsi kohmelostaan. Äijä meininkiä on siis saatava treeneihin.

Mese täyttää huomenna vuoden ja tänään se oli ensimmäistä kertaa yksin kotona työpäiväni ajan. Muusa lähti eilen jo hoitoon Heidille, kun aamulla starttasivat kohti Halikkoa Piiran luokse. Miten se onkin niin hankalaa jättää noita koiria yksin tai no, Muusahan on ollut paljonkin itsekseen, joten tämä taitaakin koskea vain Meseä. Jotenkin tuntuu, että se ahdistuisi tai haukkuisi koko päivän. Joka tapauksessa yksin oleminen on nyt korkattuna, saldona: kahdet matot pois paikoiltaan sekä maitotölkki revittynä, minkä jätin sille puuhailtavaksi. Huonekalut ovat ehjinä eikä tarpeita nähtävästi ole tehty sisälle. Sitähän ei tarina kerro, onko Mese ulvonut / haukkunut, koska naapurit eivät ole olleet paikalla. Harmi, että en tajunnut jättää Mimmun videokameraa pyörimään...mutta jääköön se nyt Mesen salaisuudeksi.





Tänään tosiaan Muusa lähti Heidin sekä Päivikin kanssa Piiralle. Kiitos Päivikin, kun sai ylimääräisen paikan, vaikka itse en päässyt mukaan. Edellisen käynnin jälkeen olemme treenailleet joitakin kertoja sekä kisanneet yhdet kolmen startin kisat. Lanneselän lihakset olivat jännittyneet ja hivenen turvotusta alaselässä. Piira sai Muusan hyvin hoidettu eikä agilitykieltoa tullut, YES! Jatkamme raviharjoituksia tavallisella- sekä vesijuoksumatolla. Ilman näitä kahta mattotyyppiä, kuntoutus ei olisi näin pitkällä. Saimme myös ohjeistuksen treenaamiseen ja kisaamiseen. Jos kisaamme ei treenata. Tämän oivalsinkin jo itsekin. Muusalla on ikää 8-vuotta, ei se vain enää nuorru. Nyt ylläpidetään tämä kuntotaso ja kisaillaan mielenvirkistykseksi. Pääasia, että Muusa voi hyvin, vaikka tavoitteellinen treenaaminen ei ole enää meidän juttu.



maanantai 22. maaliskuuta 2010

Siilinjärven 21.3. kisat

Nyt on Muusan kanssa korkattu virallisesti tämän vuoden ekat kisat. Tuomarina Anne Savioja. Ensimmäinen rata oli hyppyrata (c.rata), tuloksena 5 kielto hypyltä. Ensimmäiseltä putkelta (4.) unohdin luultavasti kertoa Muusalle, että jään hypyn 5. taakse. Muusa ampaisi putkelta suoraan kohti toista putkea (8.). Sain sen kuitenkin kääntymään ajoissa hypylle kohti, mutta arvata saattaa, että ohjaus tökki koko tuon kolmen hyppykuvion ajan, kun olin väärässä kohdassa. Kielto tuli 7. hypyllä, kun lähdin pyörittämään Muusaa siivekkeen ympäri. Kun olin jäljessä, ennakoin liian aikaisin ja Muusa kääntyi just ennen hyppyä kohti mua ja kielto tuli. Aivan lopussa oli myös putki, jossa en taaskaan kertonut Muusalle missä olen ja oli muuten hylky tosi lähellä.

Seuraavat radat olivat agilityratoja. Mitäpä siitä kertoisi: rata oli alusta loppuun tosi kiva niin kuin hyppyratakin. Muusa ohjautui loistavasti ja olin suurin piirtein siellä missä pitikin. Yksi takaaleikkaus epäonnistui täydellisesti eli muusa hypyltä kääntyi väärään suuntaan, mutta sain ongittua sen oikealle hypylle. Kaikki kontaktit meni rennosti, mutta koska jännitin niitä jollakin tasolla, keppien loppu oli tosi hidas. On siinä vielä tekemistä, että saan radan pidettyä hanskassa ilman painetta. Hyvän yhteistyön tuloksena tuli nolla sijalla 1.


Viimeisen radan ehdoton ykköstavoite oli kepit. Saada ne iloisesti loppuun asti ilman painetta. Onneksi kepit olivatkin nyt ihan alussa ennen kontakteja. Ja ne menikin tosi hyvin. Ensimmäinen kielto meillä tuli jo hypyllä 9. Saatoin Muusan pitkälle putkeen (8.), koska A:ta on otettu aika paljon (alasmenoja) ja pienikin liikkeen pysähdys olisi varmasti Muusan laittanut A:lle. Tästä johtuen olin ehkä turhan hätäinen sylikäännöksessä hypylle 9. Muusa jäi käteen kiinni ja meni hypyn ohi ja kielto napsahti. Kiellosta huolimatta matka jatkui kohti 13. putkea. Savioja kävi radan jälkeen sanomassa, että olin ainuita, joka teki leijeröinnin putkelle. Voitte vain arvata, että olin hetken hiljaa ja mietin, että mitä tein? Hän tarkoittikin sitä, että lähetin Muusan yksin putkelle 13. ja menin suoraan putken 14. suulle kutsumaan Muusaa = leijeröinti eli yksi este jää ohjaajan ja koiran väliin :).

Seuraava kielto tuli ihan tyhmästä jutusta. Oletin, että Muusa hakee sanalla "putkeen" putken 17. En ollut ajatellutkaan, että jos se hyppää hypyn 16. tiettyyn suuntaa, se saattaakin ensimmäisenä nähdä putken 13. Ja niinhän siinä sitten kävi, kun en yhtään seurannut enkä rytmittänyt Muusan menoa. Vanha Muusahan olisi mennyt putkeen 13 asti, mutta, tää nykyinen Muusa tajusi, että hölmistyin sen lähdöstä, se menikin vain putkien välistä ja sain sen laitettu ilman hylkyä oikeaan putkeen. Ja mikä makeinta kontaktit sujuivat ja tulos prosentti 100%, viimeisen radan saldo 10. Mentaalivalmennuksessa ilmenneissä asioissa saattaa sittenkin olla perää, mutta niistä enemmän, kun olen päässyt kokeilemaan niitä useammassa kisassa.