Halikon terveiset, kaikki hyvin

Viikonloppu vietettiin Saukkolassa Katjan tykö. Taisi olla viimeinen kerta tällä kokoonpanolla ;). Mukava viikonloppu. Tuli nähtyä Lohjan uimahalli, Helsingin elokuvateatteri sekä ensimmäistä kertaa kävin Ateneumin valokuvataidenäyttelyssä, Caj Bremer. Nyt sitä ollaan sitten niin sivistyneitä.

Maanantaina matkamme jatkui Piiran luo Halikkoon. Ikäväkseni huomasin, kun otin Muusan autosta, että se oli ihan kolmijalkainen. Nähtävästi aamulenkillä, kun päästin sen irti, lihakset olivat liian kylmät sen vauhtiin nähden. On se kurjaa, että aina pitää tapahtua vahinkoja. Piirakin huolestui, että onko lantio mennyt pois radaltaan, mutta ei onneksi. Edellisen kerralla oli ollut turvotusta lantion seudulla, nyt sitä ei ollut. Vain vähän jäykkyyttä ja hoidoilla saatiin enemmän liikkuvuutta kroppaan. Hoidon aikana Muusa makoili magneettialustalla, mikä auttaa koiran lihaksia rentoutumaan. Piira suositteli meille magneettipannan ostamista. Sen voi laittaa joko kaulaan tai mahan ympärille takajalkojen eteen. Näissä paikoissa Muusalla on yleensä pahimmat kireydet. Sivustoilta löytyy myös esim. koirille takki, mutta halpahan se ei tietty ole. Toisaalta, en ole Muusan hoidoissa hintoja katsellut, vain Muusan parantuminen on ollut se juttu, mikä määrittää hoitojen tarpeen.



Juoksumattoon kuuluu alkulämmittely tasaisella, hidasta ravia ylämäkeen ja loppuverryttely myös alamäkeen/tasaisella. Aikaa menee n.13 min/krt.



Yläpuolella loppujäähdyttely.

Tällaista meidän elämä tulee jatkossakin olemaan. Muusa ei nuorru, mutta tilanne on nyt vakaa, onneksi. Tällä tasolla voimme edelleen harrastaa / kisata. Ylläpito hoitoa jatketaan: Piiralla sekä molemmilla juoksumattoilla käydään säännöllisen väliajoin.



Tässä on tauko menossa. Vesijuoksumatolla näkyy paremmin koiran epäpuhtaudet käynnissä/ravissa. Kokonaiskesto 30 min. Taukoja on 3-5 kpl, riippuen treenistä.



Vesijuoksu on ollut Muusalle haasteellisempi kuin tavallinen matto. Vesi antaa mukavan vastuksen ja koira joutuu tekemään liikkeiden eteen enempi työtä, vaikka vesi elementtinä on ystävällinen ja tukee koiraa sen liikkuessa. Kaksi viikkoa sitten ensimmäistä kertaa Muusa onnistui ravaamaan pieniä pätkiä todella puhtaasti. Sitä ennen ollaan vain menty käyntiä, jotta kropan hallinta/lihaksisto olisi tarpeeksi vahvat ravin opetteluun vedessä. Se oli ilon hetki ja muutenkin, kun näkee konkreettisesti, miten koiran vahvistuu kerta toisensa jälkeen.

Mese kävi nyt toista kertaa Piiran luona. Ekalla kerralla oli toinen SI-nivel pois paikoiltaa ja pientä kireyttä. Tällä kertaa etupää oli vähän jumissa tai aika paljon. Mesellä on tapana ulkoillessa kiskoa esim. juurakoita. Tähän pitää jatkossa puuttua. Mese tykkää myös vetää hihnassa ja paukuttaa vasenta etukylkeään Muusaan kiinni ja taas pitää puuttua. Ja se komea niittipanta, toistaiseksi joudun luopumaan siitä ja käytetään enempi valjaita. Y-valjaat olisivat tämmöiselle keskenkasvuiselle parhaat eli täytyneen panostaa myös Meseen ja ostaa sille sellaiset. Aika hyvin Mese jo antoi Piiran kosketella itseään. Seuraavaksi taidan viedä Mesen hierottavaksi, jotta se tottuu myös toisenlaiseenkin käsittelyyn.