keskiviikko 22. joulukuuta 2010

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Vuoden viimeiset kuulumiset!

Tänään käytiin piiitkästä aikaa Mesen kaa kisaamassa Hyvinkäällä. Ja lyhyeksi jäi, emme osallistuneet itse kisaan. Kohtasin nyt ensimmäistä kertaa sen, millaista on omistaa uros ja sen hajumaailma. Kaikki alkoi näin: Perjantaina käytiin Heidin luona. Mese oli erittäin kiinnostunut Jipistä...heitin, että noinkohan ne juoksut on vihdoin tulollaan (Tarupi Jipi on 9kk). La aamuna tulikin viesti, että juoksut ovat alkaneet. Muusa meni la Heidin & Jipin luo hoitoon. Mä & Mese, Sari & Vinka & Vega lähdettiin ajeleen kohti Lempäälään agitreeneihin. Suurimman osan matkasta Mese ulisi. Luulin aluksi, että sillä on WC hätä, mutta määränpäässä sain todeta, että vonkaaminen olikin itkua Jipin sekä myös nyt Vinkan perään. (Mese on ennenkin kohdannut juoksuisia, mutta mitään tämmöistä ei ole aikaisemmin tapahtunut).

Oli siinä Päivillä ihmettelemistä, kun toin Mese sen koulutukseen. Siellä ei tapahtunut yhtään mitään, ei muuta kuin halua mennä nuuhkimaan Vinkaa. Sitä ei kiinnostanut mä, lelut eikä mikään mikä liittyi agiin. Great. Aivan lopussa, otin Mesen vielä kerran autosta ja menin halliin, kun siellä ei ollut ketään muuta. Silloin se toimi..hetken.. kunnes taas muisti, että ne nartut on jossain. Mieltäni lämmitti kuitenkin hetki göötti Pirun kanssa. Päivi kysyi haluisinko mennä sen kanssa ja tuota tunnetta kaipaan...kun koira liikkuu ja osaa. Tähän pyritään myös Mesen kanssa meni siihen vuosi, jos toinenkin.

Mesen haluttumuus jatkui su hyvinkään kisoissakin, joten jätin ne suosiolla väliin. En edes yrittänyt kisata. Toivottavasti vielä tulee aika, kun Mese osaa pitää halunsa kurissa ja tehdä temput vasta, kun se aika oikeasti tulee eteen. Mutta, reissu ei ollut turha. Mukava oli nähdä kasvattajia sekä siskolikan Svingin rata livenä. Sekä Vinka & Sari aloittivat agiuransa nollalla ja sijalla 4. Onnittelut!

Yhden asian kuitenkin Mese osaa. Näyttelyissähän ei tartte mennä lujaa, täytyy olla vain nätti ja esiintyä hyvin. Helppoahan se on, kun handlerinä on Päivikki ja ympärillä paljon narttuja ;). Su 12.12. käytiin ensimäistä kertaa Messarissa, kiitos Anne-Marille + kasvattajalle Janetelle, jotka huokuttelivat meidät mukaan.

Kuvat: kasvattajilta Jettildan Kennel


Ilmeistä näkee miten kivaa heillä on yhdessä:


Nuk1, pu2, serti + cacib

Tuomari: Roger Barenne, Ranska
"Kaunis ja tyypillinen pää. Tummat silmät. Hyvä kallo. Hyvä otsapenger. Erinomainen pigmentti. Erittäin hyvä leuka. Erinomainen korvienkanto. Hyvä lapa, luusto ja rintakehä. Hyvät kulmaukset ja hyvä ylälinja. Hieman ahdas takaa, yhdensuuntaiset edestä. Säännölliset liikkeet" (Suomennettu).

Ei Mese huonolle hävinnyt. Voittaja oli Mesen veli edellisestä pentueesta. Hyvä Totti! Täytynee myös mainita, että lauantain ROP oli Mesen sisko Svingi, onnittelut. Paremmin ei ois voinut enää mennä. Jettildan penskat on huippuja!

Kiitos Päivikki, katsokaa nyt miten hyvin he esiintyvät yhdessä. Voittaja Totti on kuvassa oikealla.


Marraskuun lopulla taas oli Muusan vuoro käydä Piiralla. Toivoin tietty, että Muusa olisi ollut jo parempi. Viimeksi Muusa kävi Piiralla kavereitteni kanssa ja viesti ei ollut hyvä. Muusa edelleen reagoi jonkun verran hoitoihin. Onneksi lantio oli nyt suora ja antoi paremmin hoitaa itseään. Kotihoidot jatkuvat. Joulupukilta nyt toivonkin, että pystyisin vuoden alussa kuvauttaa Muusan. Paras lahja olisi, että Muusan parantuisi ja voisi elää täysillä vielä pitkään. Agia kaipaan...