tiistai 22. marraskuuta 2011

Jyväskylän näytelmät 19.-20.11.11

***************************Kuvat: Marjo Kokkonen*************************
Eipä voisi viikonloppu enää paremmin mennä. Huippu seuraa tuli Lieksasta asti ja itse näytelmät oli ihan proo. Hauskaa pidettiin sekä kehän sisällä kuin ulkopuolella. Sain muutaman AHAA -elämyksenkin, miksi näytelmissä käydään:

- tapaa sellaisia ystäviä joita ei muuten näe kuin harvoin

- on hauskaa seurata naapurikehän tapahtumia, kuinka suuria pettymyksiä ja tunnekuohuja tietyille henkilöille tulee, kun oma Sesse ei olekaan tänään tuomarin mieleen (todennäköisesti voittavat muutoin aina) ja sininen nauha on ihan kamalaa...

- onnistumisen tunteita kavereitten ja tietty omien koirien puolesta

Itse en ole koskaan ollut näyttelyihminen. Voi tietty olla, että AHAA -elämysten kasvaessa, joskus tulee vielä aika, jolloin sanon näyttelyitä harrastukseksi? Nyt käyn näytelmissä, koska niin olen luvannut :), tosin pakkopullaa tämä ei ole ollut, päinvastoin!


Lauantai oli Mesen päivä> Adam Ostrowski, Puola: "Erinomainen tyyppi ja koko. Kaunis pää. Korrekti purenta. Erinomainen ylälinja ja turkki. Very Very nice dog" -oli loppuun oikein erikseen kirjoitettu. Kehässä hän sanoi useampaan kertaan myös: "beautiful, beautiful dog". ROP & CACIB, isossa kehässä käytiin pyörähtämässä mallikkaasti!

Sunnuntaina oli Muusan vuoro> Laurent Pichard, Sveitsi: "Oikeanlainen rodunomainen tyyppi. 9,5v yhä kaunis kokonaisuus. Tummat merenpihkan väriset silmät. HIEMAN RASKAS VARTALO? (Slightly over built?). Todella kiva ilme. Oikeanlainen etuosa. Hieman ahdas takaa. Liikkuu tosi hyvin. Tassut vähän pehmeät? (Slightly loose in pasterns? )PN5 sekä ROP Veteraani :). Suomennokseen tuli pari kysymysmerkkiä? Eräs kelpikasvattaja sanoi: "muutoin Muusan näköinen arvostelu, mutta raskaaksi en voisi Muusaa sanoa". Ja mallikkaasti Muusakin esiintyi isossa kehässä!

maanantai 7. marraskuuta 2011

Pieksämäki säätää...onneksi!

Alunperin mun piti kisata la 5.11. Pieksämäellä Muusalla sekä Mesellä. Kisakirjeen julkaisun jälkeen ei voinut muuta kuin todeta, että luokkajärjestys oli meille pahin mahdollinen: 3-1-2. Muusan ja Mesen kisojen väliin jäi neljä tuntia hengailuaikaa, ei hyvä ollenkaan. Sain väläyksen, että laitan viestiä sekä Pieksämäen kisojen vastaavalle että Paulalle, jos vaikka saisin lennosta vaihdettua koiraa. Fiiliksen kanssa piti aloittaa kisaura vasta Jyväskylässä marraskuun lopulla. Molemmille onneksi kävi vaihdos, Mese jäi pois kisoista :(. Kuva: Jukka Pätynen


Aamulla kävin noutamassa Paulan ja Fiiliksen kyytiini. Paula oli laittanut aivan mahtavat eväät mukaan. Marian tekemä daimkakku oli proo, kiitos, näitä lisää ;). Ensin kisasin Muusan kanssa. Radalla oli viisi putkea, mitkä näyttivät kostautuvan useammalle koirakolle. Nimittäin A-radalla vain kaksi sai tuloksen. Jos jätti koiran heitteille putkien lähistöillä, aika varmasti tulos oli silloin hyl. Muusan kanssa pitää muutenkin olla tarkkana, pitää viedä koko rata huolella.
On se vaan metka tunne, miten mää en oo aikaisemmin osanut mennä Muusan kanssa näin rennosti. Nykyään kerta toisensa jälkeen vain laulattaa ja naurattaa. Kiitos Muusa, että saan sittenkin kokea sen miltä tuntuu sun kaa tehdä rataa yhdessä alusta loppuun ja tää ei oo enää pelkkää mäihää... Tästä näette meidän Pieksämäen radat. Vaikka Muusa irtoaa yleensä lopussa tosi hyvin, välittämättä musta, tulipahan todettua, että munkin pitää hoitaa homma loppuun asti. Nyt on toistaiseksi kisat kisattu, jos hyvin käy kisaamme vielä, kun kevät saapuu. Jyväskylässä olisi ensi kesänä SM-kisat, palaan tähän, kun talvi on taittunut kevääksi. Nyt Muusan agility vaikenee, mutta toivottavasti ei vieläkään lopullisesti.

Fiiliksen kanssa tunne oli vähän niin kuin Mesen kanssa vuosi sitten. Ei tiedä yhtään miten kaikki menee. Muutamassa epiksessä ollaan käyty, rata kokemustakin on alla vielä todella vähän. Edellisessä epiksessä oli hyviä ja todella, hmmm...mielenkiintoisia ratoja. Ihan mitä tahansa voi tapahtua varsinkin, jos Fiilistä jännittää, se voi vaikka kesken kaiken lähteä Paulaa etsimään. Tämän takia en vielä lähtenyt Fiiliksen kanssa kahdestaan kisamatkalle, Paula oli varmistamassa selustaa, jos jotain yllättävää tapahtuisi. No, mitään erikoista ei sattunut, päinvastoin. Fiilis osoitti hyvää hermoa ja upeaa kisakestävyyttä, vaikka omaa vuoroaan sai odottaa useamman tunnin. Toisaalta, se saattoi olla just oikea tapa aloittaa vieraassa paikassa, antaa aikaa.


Kuva: Maria Tolppanen "lainattu Fiiliksen blogista".

Ekalla radalla olin ajatellut, jos Fiilis lähtee kuulolta pois on just se paikka, missä sen katse ajautuikin katsomoon päin. Itse en vain tajunnut, että odottaisin kunnolla sen paluuta taajuuksille. Nyt pussin kohdalla olin jo kovasti menossa putkelle päin ja ohjasin sen olettaen, että kyllähän se sen näkee. Muutoin eka rata meni hyvin vain kontaktien vapauttamiseen halusin panostaa seuraavalla radalla...ei liikkeellä vapautusta vaan sanalla.

Toisella radalla Fiilis ei enää haahuillut samalla tavalla. Keinulta tultaessa olin päättänyt, että otan Fiiliksen kunnolla haltuun ennen hyppyä, ettei sen huomio kiinnittyisi taas katsomoon. just, hyvin tiukasti otinkin, hyvä ettei koira pysähtynyt kokonaan. Tuomari oli kuitenkin suopealla päällä eikä antanut kieltoa, jeee! Kontaktien vapautuskin onnistui nyt paremmin, hyvä mä! Toisesta kisasta saatiinkin JO nolla, sijoituksella 3. Aika hassua katsoo kuinka ”sydänsilmin” vien Fiilistä. Kuin hento kukkaspari menee pitkin hallia. Kyllä sitä poweria varmasti vielä löytyy, kun puhkeemme kunnolla kukkaan. Kiitos Marialle, että sain Fiiliksen näin lyhyellä varoituksella ja kiitos Paulalle matkaseurasta. Fiiliksen radat näet tästä!

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Issikat on kivoja!

Käytiin 15.-16.10. kavereitten kanssa issikkavaelluksella Varkauden lähellä olevassa Rella Vinur -tilalla. Tuota paikkaa voin lämpimästi suositella sekä tilusten / ruokailujen / yöpymisen/ maastojen että heppojen puolesta kaikille.


Lauantaina oli lyhyempi parin tunnin ratsastus. Heppani Tvistur tuntui aluksi pullasorsalta, ei liikkunut ollenkaan. Onneksi sille riitti vain risun näyttäminen ja tahti muuttui kerta heitolla. Oma ratsastustaitoni on lähinnä harrastajan tasoa, joten apuvälineisiin on vain turvauduttava, jos muu ei auta. Ratsastuksen jälkeen oli vuorossa hemmottelua kera ohjatun venyttelytuokion. Ja illan kohokohta oli ehdottomasti kolmen ruokalajin illallinen. Tuli syötyä niin paljon, ettei iloliemen juomisesta enää tullut yhtään mitään. Yöpyminen oli ruokailutilan ylisillä.





Hyvin nukutun yön sekä aamiaisen jälkeen ratsastus jatkui. Sain tällä kertaa Kiljan nimisen issikan ja sen askeleet olivat alusta lähtien oikein ripeät. Ohjelmassa oli yhteensä 4 h ratsastusta ja keskivaiheilla tauko Valkeisenlammen kohdalla, jossa keittolounas kera nokipannukaffeet. Tauolta, kun jatkettiin, maisemat olivat tosi upeet, wau. Niin upeat, että en tajunnut silloin kuvia ottaa, kun piti niitä niin ihailla. Olin niin tohkeissani, että yhden erittäin tärkeän asian unohdin. Jostain syystä ratsastus aiheuttaa mulle ikävää kipua oikeaan jalkaan. Olen myös huomannut, jos muistan ottaa vahvempaa särkylääkettä ennen ratsastusta, ongelmaa ei ilmene. Nyt meni tosi hyvin lauantai ja olin ajatellut, että sunnuntainakin selviän tuosta pidemmästä pätkästä, jos vain muistan tauolla ottaa lääkettä..unohdin. Viimeinen puolituntinen oli aika tuskainen, kun kipu taas alkoi. Muillehan en sitä ilmoittanut...ainoastaan he saattoivat ihmetellä sitä, että aluksi olin hepallani kärjessä ja loppuvaiheessa häntä päässä useamman kymmenen metriä muista jäljessä. Kivaa oli, särystä huolimatta. Kipu kuulemma kuulostaa issiassäryltä, mitä lie sekin sitten tarkoittaa. Näin normielämässä sitä ei onneksi ilmene. Kahden päivän vaellus oli uusi kokemus mulle, kyllä kannatti!
Tilalla on muutama muukin lemmikki vierailijoiden iloksi.