maanantai 25. kesäkuuta 2012

Kesäkuun kuulumisia..

Kylläpä aika on taas mennyt siivillä.  Kesälomalla olen vielä huomisen päivän, minkä jälkeen aloitan työt uudessa toimipisteessä...vanha jäi taakse ennen lommaa ja uudet kujeet alkakoot myös sorvin ääressä. Sana myös siksi, että nyt Hi-Likka on tullut jäädäkseen (ainakin toistaiseksi) mun ohjattavaksi ja Muusa pikku hiljaa saapi aidoin oikeasti nauttia eläkepäivistään...vielä hetken nautimme kisoista silloin ja tällöin. Mese seurailee toistaiseksi kentän sivusta mun ja Hilin / Fiiliksen menoa ja tulevaisuus näyttäköön milloin palataan kisakentille...

Hi-Likan kanssa jäämme nyt parin kuukauden kisatauolle. Tarkoituksena on hiota heikkoutemme parempaan kuntoon tuolla välillä, minkä jälkeen keskitytään seuraavan vuoden tavoitteeseen: SM-kisat / karsinnat 2013. Fiiliksen kanssa ollaan tehty tekniikkatreeniä ja pikkuhiljaa palaamme takaisin kisakentille. Hyvin menee lomittain nuo mun ihanat lainakoirat. Fiiliksen kanssa tavoitteena on nousta kolmosluokkaan tämän kesän aikana ja siitä pikku hiljaa haetaan kisavarmuutta ja kohti vuoden 2013 arvokisoja. Olisi huippua päästä molemmilla koirilla arvokisoihin!

Kävimme kesäkuun alussa länderiyhdistyksen agikisoissa Janakkalassa. Mese tuntui sen verran tahmealta, etten viitsinyt poikaa kiusata vielä kahdella epävirallisella mestaruusradalla. Viime vuonna jo ihmettelin noita läntsy yhdistyksen mestaruussääntöjä. Miksi 1- ja 2-luokkien virallista rataa ei oteta mukaan skabaan vaan uransa alussa olevat koirakot joutuvat kisamaan konkareita enemmän kyseisenä päivänä. Mestaruus kisataan kolmosluokan radoilla (virallisilla), joissa alemmat kisaavat ensimmäisenä epävirallisena. Samana päivänä on yleensä alemmille yhdet viralliset kisat ja kolmosille kahdet. Mesen tapaiselle koiralle kolme kisaa on ihan liikaa ja vaikka se liikkuisi paremmin, silti on kummallista, että aloittelevat kisaavat konkareita enemmän ja eivät saa mitään aika hyvistä. Kaiken lisäksi kolmosluokan radat ovat huomattavasti vaikeampia kuin ykkösen radat. Ehkä jonakin vuonna tähän tulee muutosta tai sitten ei. Ja pahoittelut, jos joku yhdistyksen sääntöjä tekevä lukee tämän kohdan ja kokee mielipahaa, en sitä tarkoita.

Tässä Mesen rata:



Tässä Muusan radat:


Muusalla tuli niin outoja virheitä...hivenen hymyilytti: kepit, A:n ja puomin alasmeno ja puomin ylösmeno..toisaalta tämä oli hyvä muistutus mulle > nämäkin pitää ohjata loppuun asti eikä vain juoksennella. SM-kisat olivat jo ovella ja hyvähän on tietää mihin kiinnitän enempi siellä huomiota. Nuo ei todellakaan ole meille ongelma, mutta lähteehän se koira eteenpäin, jos mie juoksen kuin mielipuoli, heh.

Tässä Hi-Likan radat:



Ja miten vuodet voipi vierähtää näin nopeasti.
Muusa täytti 15.6. 10v.
Onneksi olkoon!


Samana päivänä alkoi Tikkakoskella seuramme järjestämät Agility SM-kisat. Toivon meille lahjaksi menolippua yksilöiden finaaliradalle ja se toive täyttyi. Koskaan ennen ei olla onnistuttu perusradalla, tosin ei nytkään virheettömästi, mutta tällä kertaa finaaliradalle pääsivät mukaan myös nopeimmat vitoset. Ajatella, Muusa on kymmenvuotias ja oli yksilöiden toiseksi nopein hyppyradalla, vaikka muurilla tuli ihan kaamee kaarros, kun putosin kyydistä :-D. Kiitos, PikkuMustani, teimme sen, vaikka tulosta ei finaalista saatu. Mie olin niin huono kepeille mennessä...turhan hidas totta tosiaan.

Ensin kuitenkin medien joukkuerata:


Ja sitten yksilörata:


Viime viikonloppuna lähdettiin Heidin kanssa totuttuun tapaan viettämään juhannusta Kaarinaan. Kisasin Mesellä yhdet kisat per päivä ja Hi-Likalla kahdet. Muusan olin ilmoittanut vain lauantaille, mutta niinhän siinä sitten kävi, että sade pilasi kisamme. Muusan vauhti on edelleen niin hurja, etten ota mitään riskiä, että se lentää nurin märällä nurmella ja satuttaa taas itsensä. Olisin saanut siirtää kisan sunnuntaille, mutta eipä se keli ollut silloinkaan sen parempi. Onneksi perjantaina paistoi aurinko täydeltä taivaalta, nahkaa käräytettiin sitten oikein olaan takaa. Harmi, etten ollut ilmoittanut Muusaa perjantaille, mutta näin se nyt vain meni. Muusa oli meidän juhannus maskotti :).

Tässä Mesen kisat:


Ja tässä Hi-Likan:


Ja muutamia kuvia:







Lopuksi vielä kuvia Mesen tyttärestä Tyynestä sekä kaverini Mimmun pennusta Hopusta. On tosi ihanaa, että yksi Mesen pennuista meni Anulle. Hän asuu perheineen vain muutaman kilometrin päästä meistä. Siellä on Tyynen kiva tallustaa isännän Mikon sekä lapsien Veeran & Petran kanssa. Heillä on myös issikka sekä labnou Elli. Ei puutu menoa eikä meininkiä tästä perheestä.







Ja tässä niin kaunis pikku borcol Hoppu...veikkaan aika moista menijää isompana ja sydämen sulattajaa. Niin lutuinen ja terävä hampainen :-D! Kuvan on ottanut Hopun kasvattaja: Marjo Halmiala