Arki on alkanut

Eilen käytiin Muusan kaa pitkästä aikaa treenaamassa Kuopiossa. Jännitti aika paljon, miten Muusa pysyy pystyssä mattopohjalla. Ei tullut ongelmia ja tällä kertaa Muusan jalat olivat kohti maata eikä taivasta.
Vitikainen oli tehnyt tosi haastavan radan. Varsinkin kohta 21-29 oli mielenkiintoinen. En meinannut saada ajoitusta oikeiksi esteelle 26 eli jättää Muusaa seläntaakse ja siitä nopeasti suoraan valssille esteen 27 taakse. Jokaiselta tuo kuitenkin onnistui, kun ajoitus oli oikea. Piti vain lähettää koira yksin esteelle 25 ja siitä suoraan tekemään sokkaria esteelle 26. Ratapiirrustus kertokoon enemmän.

Monia varmasti kiinnostaa myös kuinka Muusa voi. Karsintojen jälkeen sillä oli hieronta. Helpotuksen huokaus, kun kropasta löytyi vain normaalia kireyttä. Hyvillä mielin lähdettiin lomareissulle Itä-Suomeen. Ekaksi pysähdyttiin Maaritin luo Joensuuhun. Hänellä oli aikoinaan Kit niminen kelpie. Se oli aivan mahtava koira, edusti aikoinaan Suomea tokon MM-kisoissakin. Ja tietty oli myös Muusa emä, eihän tätä koiraa ole huonoista geeneistä ollenkaan rakennettu.

Joensuu reissu meni muutoin ihan kivasti, tosin Mese oli sitä mieltä, että tarvitsen kunnon ilmalennon loman kunniaksi. Huonolla tuurilla siinä kait ois voinut käydä kurjemminkin. Oltiin Maaritin kaa lenkillä. Kaikki koirat irti. Pusikosta tuli ensin Muusa mun ohi ja seuraavaksi Mese perässä. Se ei nähnyt mua ja mä en kerinnyt reagoida. Se pamautti täysiä mun pohkeisiin. Jalat lähti alta kuin maton ois joku vetänyt. Siinä sitten vilauttelin taivaisiin mun jalkapohjia ja mätkähdin selälleni maahan. Voin sanoa, että se sattui, kädet ja kämmenet aukesi + peffaan tuli aikamoinen mustelma. Siinä sitten hetken kirosin ja lopulta nousin omin avuin ylös. Seuraavana päivänä koko kroppa oli ihan jumissa niskoista varpaisiin. Olin siirtynyt Joensuusta Lieksaan mökkeilemään. Mari ihana sisarhentovalkoinen antoi sellaisia kroppeja, että lihassäryt laukesi parin päivän aikana. Ja naarmutkin ovat jo nyt ok.

Tässäpä koirien (+oma) kohokohdat kesälomalta:

Piira aikoinaan sanoi, että laiturilta loikkiminen ei ole hyväksi Muusalle. Käytin loman jälkeen Muusa taas hierojalla. Oikeassahan se Piira tietty oli. Muusan selässä oli enempi kireyttä ja niska ihan jumissa. Niin jumissa, että se oli aidon oikeasti kipeä. En voi Muusaa pumpulissakaan pitää, se tykkää uida ja loikkia laiturilta. Toki laiturilta hyppäämistä on nyt vähennetty.

Hieronnan jälkeen parin päivän päästä päästin Muusan ja Mesen pitkästä aikaa yhtäaikaa vapaaksi. Palkinnoksi Muusa kompuroi joko jalkoihinsa tai astui tyhjää ja teki kuperkeikan. Voitte uskoa, että ärräpäitä taas tuli suusta. Mitä tahansa tehdäänkin niin aina Muusa on ketarat ojollaan johonkin suuntaan. Viikon päästä on taas hieronta ja sitten tulee fyssari. Ensi kuussa on Piira. Koitan parhaani mukaan pitää Muusan kuosissa, mutta Muusa voisi vähän auttaa mua ja räveltää tulevaisuudessa vähemmän.