On tullut aika viimeiseen päivitykseen...

...ainakin tänä vuonna! Monesti sitä miettii, että onko tämän blogin pitämisessä mitään järkeä? Päivitykset välillä tulee viiveellä ja tekstin kirjoittaminen ei ole mulle oikeasti edes helppoa, sillä jännitän tosi paljon saanko ajatukseni oikeanlailla tekstin muotoon. Ehkä tämä onkin enemmän itselleni päiväkirja ja muisto omista tekemisistä. Toisaalta haluaisin mennä syvemmällekin, silloin blogi pitäisi laittaa suljetuksi ettei loukkaisi ketään, kun suoraan asiat sanoisi...

Muutamissa aksakisoissa on tullut käytyä sekä Fiiliksen että Mesen kanssa. Olin laittanut Fiilikselle tavoitteeksi nousta kakkosiin vuoden loppuun mennessä. Se oli todella lähellä. Jyväskylän vikassa kisassa toka vikaan esteelle asti tavoite piti. Fiilis tuli keinulle, mut sitten haju vei mennessään ja tavoite jäi saavuttamatta. Aina pitäisi varmistaa ja viedä tilanteet itsekin loppuun asti. Oon silti todella tyytyväinen. Fiiliksen kanssa ei olla aksaa tehty vielä vuottakaan, joten aikas hyvällä mallilla on meidän agility, ihana otus!

Fiiliksen loppuvuoden aksakisat ovat tässä!

Kuva: Janne Lehtinen

Mesen kanssa tavoite oli saada aksaan vauhtia. Vuosi sitten mentiin reilusti yliaikaa. Nyt ollaan kakkosissa ja näyttää siltä, ettei Mesenkään kanssa aivan tavoitteeseen olla päästy. Edelleenkään vauhti ei meinaa riittää, jos tulee kielto. Tosi herkkä on mun ohjaukselle, menee aksaa mielistellen mua. Voi, kun Mesen pikku piru nostaisi jo päätään. Siellä jossain syvällä on vauhti ja oma tahto, mut miten saan sen valjastettua agilityyn? Niin kuin mainoksessakin sanotaan "yhden pysähdyksen taktiikalla" jatketaan ainakin kesään asti! Ohjaajan eli mun turhaumaa on loppuvuonna ollut enemmän ilmassa, en tykkää siitä, että mollaan pikku Meseä, sory kamu!

Mesen vuoden viimeiset aksakisat ovat tässä!

Näytelmissä on Mesukan kanssa mennyt kivasti. Messarissa tosin kohtasin ekaa kertaa sen, miten esittäjä voi parantaa huonommankin koiran arvostelua. Viime vuonna paras uros voitti, se oli selkeästi Meseä parempi. Tänä vuonna Mese hävisi huonommalle urokselle esittäjänsä takia. Toisen koiran esittäjä oli pukeutunut todella mallikkaasti ja tiesi kikkakolmosia miten naistuomarit hurmataan. Tipahdinpa korkealta ja kovaa sekä muistin taas sen miksi näytelmät ei vaan ole mun juttu. Tykkään esittää koiraa ja ois niin kiva, että koira arvostellaan eikä esittäjää. Voiton vei juniori uros, joka oli selkeästi vielä kesken kaikilta osa-alueiltaan... Toivottavasti meidän oma handleri pääsisi ensi vuonna esittämään Mesen ettei vastaavaa enää tarvitsi kokea, todella ikävää!

Messari Voittajanäyttely 4.12.11 PU2, SA, CACIB

Kuva: Erna Helenius

Tuomarina Ligita Zake, Latvia: "Vahva maskuliininen uros. Hyvä tasapaino. Kiva pää ja ilme. Erinomainen ylälinja. Erittäin hyvin kehittynyt runko. Liikkuu hyvin. Tempperamentti / luonne ok."

Kiitos kaikille tästä vuodesta ja tehdään ensi vuodesta entistä mahtavampi! Meselle ainakin on luvassa mielenkiintoinen alkuvuosi...siitä enemmän, jos / kun suunnitelmat toteutuu :)!

Jyväskylän näytelmät 19.-20.11.11

***************************Kuvat: Marjo Kokkonen*************************
Eipä voisi viikonloppu enää paremmin mennä. Huippu seuraa tuli Lieksasta asti ja itse näytelmät oli ihan proo. Hauskaa pidettiin sekä kehän sisällä kuin ulkopuolella. Sain muutaman AHAA -elämyksenkin, miksi näytelmissä käydään:

- tapaa sellaisia ystäviä joita ei muuten näe kuin harvoin

- on hauskaa seurata naapurikehän tapahtumia, kuinka suuria pettymyksiä ja tunnekuohuja tietyille henkilöille tulee, kun oma Sesse ei olekaan tänään tuomarin mieleen (todennäköisesti voittavat muutoin aina) ja sininen nauha on ihan kamalaa...

- onnistumisen tunteita kavereitten ja tietty omien koirien puolesta

Itse en ole koskaan ollut näyttelyihminen. Voi tietty olla, että AHAA -elämysten kasvaessa, joskus tulee vielä aika, jolloin sanon näyttelyitä harrastukseksi? Nyt käyn näytelmissä, koska niin olen luvannut :), tosin pakkopullaa tämä ei ole ollut, päinvastoin!


Lauantai oli Mesen päivä> Adam Ostrowski, Puola: "Erinomainen tyyppi ja koko. Kaunis pää. Korrekti purenta. Erinomainen ylälinja ja turkki. Very Very nice dog" -oli loppuun oikein erikseen kirjoitettu. Kehässä hän sanoi useampaan kertaan myös: "beautiful, beautiful dog". ROP & CACIB, isossa kehässä käytiin pyörähtämässä mallikkaasti!

Sunnuntaina oli Muusan vuoro> Laurent Pichard, Sveitsi: "Oikeanlainen rodunomainen tyyppi. 9,5v yhä kaunis kokonaisuus. Tummat merenpihkan väriset silmät. HIEMAN RASKAS VARTALO? (Slightly over built?). Todella kiva ilme. Oikeanlainen etuosa. Hieman ahdas takaa. Liikkuu tosi hyvin. Tassut vähän pehmeät? (Slightly loose in pasterns? )PN5 sekä ROP Veteraani :). Suomennokseen tuli pari kysymysmerkkiä? Eräs kelpikasvattaja sanoi: "muutoin Muusan näköinen arvostelu, mutta raskaaksi en voisi Muusaa sanoa". Ja mallikkaasti Muusakin esiintyi isossa kehässä!

Pieksämäki säätää...onneksi!

Alunperin mun piti kisata la 5.11. Pieksämäellä Muusalla sekä Mesellä. Kisakirjeen julkaisun jälkeen ei voinut muuta kuin todeta, että luokkajärjestys oli meille pahin mahdollinen: 3-1-2. Muusan ja Mesen kisojen väliin jäi neljä tuntia hengailuaikaa, ei hyvä ollenkaan. Sain väläyksen, että laitan viestiä sekä Pieksämäen kisojen vastaavalle että Paulalle, jos vaikka saisin lennosta vaihdettua koiraa. Fiiliksen kanssa piti aloittaa kisaura vasta Jyväskylässä marraskuun lopulla. Molemmille onneksi kävi vaihdos, Mese jäi pois kisoista :(. Kuva: Jukka Pätynen


Aamulla kävin noutamassa Paulan ja Fiiliksen kyytiini. Paula oli laittanut aivan mahtavat eväät mukaan. Marian tekemä daimkakku oli proo, kiitos, näitä lisää ;). Ensin kisasin Muusan kanssa. Radalla oli viisi putkea, mitkä näyttivät kostautuvan useammalle koirakolle. Nimittäin A-radalla vain kaksi sai tuloksen. Jos jätti koiran heitteille putkien lähistöillä, aika varmasti tulos oli silloin hyl. Muusan kanssa pitää muutenkin olla tarkkana, pitää viedä koko rata huolella.
On se vaan metka tunne, miten mää en oo aikaisemmin osanut mennä Muusan kanssa näin rennosti. Nykyään kerta toisensa jälkeen vain laulattaa ja naurattaa. Kiitos Muusa, että saan sittenkin kokea sen miltä tuntuu sun kaa tehdä rataa yhdessä alusta loppuun ja tää ei oo enää pelkkää mäihää... Tästä näette meidän Pieksämäen radat. Vaikka Muusa irtoaa yleensä lopussa tosi hyvin, välittämättä musta, tulipahan todettua, että munkin pitää hoitaa homma loppuun asti. Nyt on toistaiseksi kisat kisattu, jos hyvin käy kisaamme vielä, kun kevät saapuu. Jyväskylässä olisi ensi kesänä SM-kisat, palaan tähän, kun talvi on taittunut kevääksi. Nyt Muusan agility vaikenee, mutta toivottavasti ei vieläkään lopullisesti.

Fiiliksen kanssa tunne oli vähän niin kuin Mesen kanssa vuosi sitten. Ei tiedä yhtään miten kaikki menee. Muutamassa epiksessä ollaan käyty, rata kokemustakin on alla vielä todella vähän. Edellisessä epiksessä oli hyviä ja todella, hmmm...mielenkiintoisia ratoja. Ihan mitä tahansa voi tapahtua varsinkin, jos Fiilistä jännittää, se voi vaikka kesken kaiken lähteä Paulaa etsimään. Tämän takia en vielä lähtenyt Fiiliksen kanssa kahdestaan kisamatkalle, Paula oli varmistamassa selustaa, jos jotain yllättävää tapahtuisi. No, mitään erikoista ei sattunut, päinvastoin. Fiilis osoitti hyvää hermoa ja upeaa kisakestävyyttä, vaikka omaa vuoroaan sai odottaa useamman tunnin. Toisaalta, se saattoi olla just oikea tapa aloittaa vieraassa paikassa, antaa aikaa.


Kuva: Maria Tolppanen "lainattu Fiiliksen blogista".

Ekalla radalla olin ajatellut, jos Fiilis lähtee kuulolta pois on just se paikka, missä sen katse ajautuikin katsomoon päin. Itse en vain tajunnut, että odottaisin kunnolla sen paluuta taajuuksille. Nyt pussin kohdalla olin jo kovasti menossa putkelle päin ja ohjasin sen olettaen, että kyllähän se sen näkee. Muutoin eka rata meni hyvin vain kontaktien vapauttamiseen halusin panostaa seuraavalla radalla...ei liikkeellä vapautusta vaan sanalla.

Toisella radalla Fiilis ei enää haahuillut samalla tavalla. Keinulta tultaessa olin päättänyt, että otan Fiiliksen kunnolla haltuun ennen hyppyä, ettei sen huomio kiinnittyisi taas katsomoon. just, hyvin tiukasti otinkin, hyvä ettei koira pysähtynyt kokonaan. Tuomari oli kuitenkin suopealla päällä eikä antanut kieltoa, jeee! Kontaktien vapautuskin onnistui nyt paremmin, hyvä mä! Toisesta kisasta saatiinkin JO nolla, sijoituksella 3. Aika hassua katsoo kuinka ”sydänsilmin” vien Fiilistä. Kuin hento kukkaspari menee pitkin hallia. Kyllä sitä poweria varmasti vielä löytyy, kun puhkeemme kunnolla kukkaan. Kiitos Marialle, että sain Fiiliksen näin lyhyellä varoituksella ja kiitos Paulalle matkaseurasta. Fiiliksen radat näet tästä!

Issikat on kivoja!

Käytiin 15.-16.10. kavereitten kanssa issikkavaelluksella Varkauden lähellä olevassa Rella Vinur -tilalla. Tuota paikkaa voin lämpimästi suositella sekä tilusten / ruokailujen / yöpymisen/ maastojen että heppojen puolesta kaikille.


Lauantaina oli lyhyempi parin tunnin ratsastus. Heppani Tvistur tuntui aluksi pullasorsalta, ei liikkunut ollenkaan. Onneksi sille riitti vain risun näyttäminen ja tahti muuttui kerta heitolla. Oma ratsastustaitoni on lähinnä harrastajan tasoa, joten apuvälineisiin on vain turvauduttava, jos muu ei auta. Ratsastuksen jälkeen oli vuorossa hemmottelua kera ohjatun venyttelytuokion. Ja illan kohokohta oli ehdottomasti kolmen ruokalajin illallinen. Tuli syötyä niin paljon, ettei iloliemen juomisesta enää tullut yhtään mitään. Yöpyminen oli ruokailutilan ylisillä.





Hyvin nukutun yön sekä aamiaisen jälkeen ratsastus jatkui. Sain tällä kertaa Kiljan nimisen issikan ja sen askeleet olivat alusta lähtien oikein ripeät. Ohjelmassa oli yhteensä 4 h ratsastusta ja keskivaiheilla tauko Valkeisenlammen kohdalla, jossa keittolounas kera nokipannukaffeet. Tauolta, kun jatkettiin, maisemat olivat tosi upeet, wau. Niin upeat, että en tajunnut silloin kuvia ottaa, kun piti niitä niin ihailla. Olin niin tohkeissani, että yhden erittäin tärkeän asian unohdin. Jostain syystä ratsastus aiheuttaa mulle ikävää kipua oikeaan jalkaan. Olen myös huomannut, jos muistan ottaa vahvempaa särkylääkettä ennen ratsastusta, ongelmaa ei ilmene. Nyt meni tosi hyvin lauantai ja olin ajatellut, että sunnuntainakin selviän tuosta pidemmästä pätkästä, jos vain muistan tauolla ottaa lääkettä..unohdin. Viimeinen puolituntinen oli aika tuskainen, kun kipu taas alkoi. Muillehan en sitä ilmoittanut...ainoastaan he saattoivat ihmetellä sitä, että aluksi olin hepallani kärjessä ja loppuvaiheessa häntä päässä useamman kymmenen metriä muista jäljessä. Kivaa oli, särystä huolimatta. Kipu kuulemma kuulostaa issiassäryltä, mitä lie sekin sitten tarkoittaa. Näin normielämässä sitä ei onneksi ilmene. Kahden päivän vaellus oli uusi kokemus mulle, kyllä kannatti!
Tilalla on muutama muukin lemmikki vierailijoiden iloksi.

Käytiin Turus la 1.10. Piiralla

Kylläpä oli mukava reissu kaikin puolin. Perjantaina lähdettiin Tiinan & Ninjan kanssa matkaan heti töitten jälkeen. Pysähdyttiin Tampereen Idea Parkissa shoppailemassa sekä syömässä. Ennen illan hämyä saavuttiin Turkuun hotelli Cumulukseen. Henkilökuntakortillani saan aika kivan alennuksen yöpymisestä ja toinen asia miksi otettiin yöpymisellä, oli se, että Piiran hoidot alkoi lauantaina ennen klo 8.00.



Ensin hoidettavaksi pääsi Muusa. Nuin rauhallisesti Muusa ei olekaan ollut aikoihin Piiralla. Silmät meni kiinni useampaan otteeseen. Lantio oli edelleen täysin suora, lukkoja ei ollut, lähinnä etupäässä kireyttä, johon hoidoilla saatiin joustoa. Tuo kireys saattaa osin johtua myös Mesestä. Hihnalenkillä se tekee aika ajoin "kylkimyyryä" Muusaan päin, tuota pitänee koittaa saada siltä karsittua (olen koittanut jo pari vuotta). Taannoin eräs hierojakin kiinnitti huomioita Muusan etupäähän sanoen ” tekeekö Muusa jotain erikoista etukäpälöillä”. Ai tekeekö: Muusa on vähän häiriintynyt > se ”panee” mua, jos makaan sohvalla, ottaa ihan väkisin kiinni jaloistani (kun ovat koukussa) ja tekee ”sitä” ihan antaumuksella. Johtajuus ongelmaa ei ole (en ainakaan tunnusta), joten mua ei oo tuo tapa häirinnyt, lähinnä oon huvittuneena kahtonut sen touhuja. Tosin, ehkä siihen pitää jo sen takia puuttua, että jumii tulee kroppaan ihan turhan asian takia. Takapäässä oli myös hivenen kireyttä, mutta ei niin paljoa kuin edessä. Piira sanoi, että Muusa kroppa ei ole kipeä tällä hetkellä, sen tilanne on tosi hyvä. Loistavaa, että välillä saa kuulla positiivisiakin asioita. Ja oli hyvä huomata, ettei vähäisestä kisaamisesta ole ollut haittaa Muusan kropalle.



Mese on käynyt Piiralla kerran vuodessa, viimeksi sillä ei ollut yhtään mitään. Nytkin Piira kyseli, miten on mennyt, onko mitään erikoista tapahtunut. Mese on kaikkialla yhtä lunkki...eihän sillä oo tapahtunut mitään, ei harrastuksissa eikä yksityiselämässä , ei ole edes tyttöystävää löytänyt. Alku meni kuin viimeksikin, ongelmaksi meinasi tulla se, ettei Mese päästänyt Piiraa sen taakse. Jouduimme lopulta tehdä niin, että istutin sen itseni eteen, Mesen naama Piiralle päin. Onneksi siitäkin näkyi miten Mese istuu ja suorassahan se istuikin. Mukuulle piti sitten laittaa väkisin, mutta rauhoittui siihen lopulta tosi hyvin. Piirakin sanoi, että Mesestä näkee, ettei se ole vain tottunut tämänlaiseen käsittelyyn, vaikka näyttelyssä antaakin tuomarin koskea. Kyse ei ole pelosta vaan tottumattomuudesta, koska pystyy rentoutumaan täysin hoidon aikana. Tämän kaltaista käsittelyä pitänee harjoitella ja paljon kotioloissa. Tälläkään kertaan Mesestä ei löytynyt yhtään mitään vikaa, vetreässä kunnossa on edelleen. Jos Meselle tapahtuu tapaturma tai tulee tyttöystäviä kyläsille, silloin seuraava käynti on muitten kanssa huhtikuussa, muutoin ei sitä tarvitse Piiralle ensi kerralla viedä. Oon myös tosi onnellinen Tiinan puolesta, Ninjallakin oli asiat paremmin kuin viimeksi.




Kotimatkalla pysähdyttiin uudestaan Idea Parkissa sekä Ikeassa. Tiina päätti ostaa sängyn rungon + säleikön. Kysyi vain mahtuisiko kyytiin. Mulla on farmari auto sekä kiinteät koirahäkit takakontissa. Häkkien ja ikkunan väliin jää pieni aukko. Aika mäihä kyllä kävi, se sänky oli pakattu pitkittäin ja mahtui just ja just kyytiin. Aika pitkä pätkähän tuo oli. Koitettiin mustekaloilla sitoo se kiinni laatikon edestä, venyttäen takana olevaan häkkiin. Varsinainen neronleimaus. Siinähän tietty kävi just niin, että kun venytin sitä häkkiin päin, mustekala pääsi irti laatikon edestä ja singahti täysiä mun käden kautta Mesen häkkiin. Nyt vasta mäihä kävikin. Käteen kyllä sattui useampaan kohtaan, mutta onneksi mustekala ei osunut Meseen. Meni tosi läheltä, hipaisu. Mese vain lunkisti katsoi ”mikäs se häkissäni kävi” ja jatkoi omia puuhiaan. Jos tuo olisi käynyt Muusan puolelle, Muusa olisi huutanut kuin syötävä kuin päätä olisi leikattu, vaikkei olisi osunut. Tuossa noiden kahden koiran suurin ero, toinen ylireagoi ja toinen ei edes tajuu mitä tapahtuu. Eikä siinä vielä kaikki. Tiina osti 90 cm sängyn ja siinä runkoa hakiessa, muisti, että sängyn pohjan säleikkökin pitää erikseen ostaa, sopivasti säleiköt olivatkin matkanvarrella ulos mentäessä. Ostokset tehtiin ja kotiin lähdettiin. Jyväskylään tullessa Tiina yhtäkkiä tajusi, että minkäköhän levyinen se ostettu säleikkö oikein on…katsoi laatikosta mitat ja totesi 80 cm. Tytöt tosiaan liikenteessä, ostavat 90 cm sängyn rungon, 80 cm säleiköllä, fiksua. Kuitissa lukee onneksi palautus / vaihto-oikeus 90 päivää…

Fiilistä elämään!

Kuvat: Maria Tolppanen

Terve, mä oon Fiilis ja oon saanut vihdoinkin tassuni ujutettua tähänkin blogiin. Oon novascotiannoutaja ja ikää ihan tarpeeksi jo kisakentille, vinkkinä vaan Tanjalle, jos oot sattunut sen jo unohtamaan. Agilityn aloitin helmikuussa 2011. Olin alussa aika villi enkä pysynyt ees sekunttiakaan istumassa paikoillani. Silti toi Tanja sanoi, mun varaäippä Paulalle, jos se haluu luopuu mun ohjaamisesta, niin Tanja haluisi ottaa mut ohjattavaksi. Olinkohan mä liian villi, kun parin viikon päästä Tanja jo mua opetti aksassa. Äippäni Maria sekä varaäippä Paula on auttanut sitä kaiken näköisissä kotiläksyissä.

Mä oon tosi hyvä siis mulle ei tartte juuri mitään opettaa kuin kerran ja sit jo tajuun mitä multa haluataan. Joskus katon vain kavereitten aksaa ja salaa öisin videoo, sit noi ihmettelee kuinkas lahjakas mää oon, kun opin nukkuessani asioita, voi teitä ihmisiä. Mun suurin herkku on makkara ja toi aksa on super kivaa siitä, että makkaraa tulee koko ajan, kun teen noita yksinkertaisia asioita. Onneksi toi Tanja tajus ottaa vihdoin mun lempipallon mukaan reeneihin. Mikä sen parempaa kuin syödä makkaraa ja juosta palloa hakemassa.



Mua joskus vähän ihmetyttää, kun toi kouluttaja koittaa pussailla ja mussuttaa jotain hempeetä. Eiks se tajuu, etten mää niistä mitään välitä, ruokaa vaan niin oon tyytyväinen. Mun äippä Maria on muuten mulle tosi rakas, mut aksassa se on mulle kuin ilmaa. Mähän en lähe mihkään lenksulle reenien aikana sen kaa, hullu, Tanjahan voi vaikka yksin mennä noita esteitä ja sit syödä mun makkarat. Tanjan kaa toki voin käydä ulkoilemassa väliajoilla, sittenpähän voin vahtia siinä samalla ettei se leiki myöskään mun pallolla. Tämmöinen mä oon, super kiva aksakoira, jolla on Tanja kartturina.

Tossa on meidän eka epävirallinen kisarata, vähän hirvitti toi musta putki, tulos silti 5 ja sijoituttiin heti toiseksi. Olin aika rauhallisella tuulella, ihan vaan sen takia, että ohjaaja veisi jo mut kunnon kisoihin. Virallisiin mennään kuulemma vasta sitten, kun maltan pujotella kaikki keppivälit. Ehkä maltan ehkä en, kyl mä ne osaan, mut ei aina pysty, kun pitää tehdä kaikkee muutakin. Tässä lyhyesti musta ja enempi sit tulevaisuudessa. Mun kuvasta tosta oikeelta, pääsette aidoin oikeille kotisivuilleni, nähdään!

1/3 saavutettu

Kylläpä oli ahdistava viime viikko. Töissä aivan liian paljon uusia asioita samalle viikolle. Jossain vaiheessa tuntui, että pää leviää, ei vain kykene enempää. Perjantai onneksi tuli ja ansaitut kolmen päivän vapaat alkoi. Samana iltana istuttiin vielä Jatin hallituksen kokouksessa ja yöllä alkoi kurkkukipu & räkä lentää. Miten niin kiltit työtekijät sairastavat vapaapäivinään? Miksi se pitää olla niin, pöh!

Lauantai iltana meille tuli Mari & Elisa Lieksasta kavereineen bed & breakfast majoitukseen. Hyvin mahtui pieneen kämppääni viisi ihmistä sekä viisi koiraa, lämmöt piti vain ottaa pois päältä ja takaovea pidettiin auki nukkumaan menoon asti :). Flunssaa lievennettiin punaviinillä sekä herkuilla. Toivottavasti läksiäislahjaksi eivät saaneet tätä tautia, ihanaa kun kävitte. Kolmen viikon päästä nähdään taas hirvestyksen merkeissä. Kuva: Jukka Pätynen



Sunnuntaina oli tarkoitus lähteä Mikkeliin aksakisoihin Mesen kanssa. Heidi oli himpun verran huolissaan mun olotilasta. Mulla on vain tapana, ettei kaveria jätetä pienen taudinkaan takia, vaikka Heidistä ei ajoapua saisi (ei ajokorttia). Kuumetta ei aamulla ollut, joten matkaan mars. Reissuun lähdettiinkin sumuisessa säässä klo 07.00. Siinä vaiheessa, kun sumusta tuli eteen orava, päästäinen sekä metsäkanalintu, kukin vuorollaan, toivottiin vain ettei hirvee kuitenkaan nähtäisiin tälläkään reissulla. Onneksi tiellä nähdyt eläimet loppuivat lintuun.

Heidin nuorempi tarupi Jipi aloitti kisauransa ja mittauksen takia jouduimme lähtee hyvissäajoin liikenteeseen. Sydämen tykytyksiä tuo mittaus aiheuttikin, mini siitä onneksi tuli, onnittelut. Heidän agiratansakin näytti tosi hyvältä, isänsä tyttö. Mese kisaili yhden radan verran vasta klo 14 jälkeen, ensimmäinen kisa 2-luokassa. Mä flunssassa sekä Mesellä takana levoton yö, ei syönyt aamupalaansa, joten en voinut yhtään tietää, jaksaako se kiinnostua aksasta ja kuinkas kävikään. Jo ensimmäiselle putkelle mennessä se liikkui kuin normi länderit. Ihan lopussa kepeillä mulla vain loppui happi, onneksi sen jälkeen ei ollut kuin yksi este jäljellä. Puolikuntoisena ei pitäisi varmaankaan kisata;). Kisailijoita oli just tarpeeksi siihen, että sijalla 2. sai luva tuloksen, huippuu!

Erkari kera Mesen!

Ländereitten päänäyttely oli syyskuun 18 päivä Heinolassa. Läntsyporukka on ältsyn kivoja. Mikä yhteishenki koirien omistajien / kasvattajien kesken. Oon kyllä aikaa ylpee siitä, että saan kuulua tuohon joukkoon. Ja mitkä herkut, skumpat & ruuat. Tästähän on otettava joka vuotinen tapa. Kiitos kaikille mukavasta näyttelypäivästä.


Tuomarina tiukkaakin tiukempi Juha Putkonen: "Erinomainen koko ja rungon mittasuhteet. Erinomainen sukupuolileima. Hyvä pään pituus, lähes yhden suuntaiset kallon ja kuonon linjat. Hyvän asentoiset korvat. Kauniit silmät. Hyvä purenta ja pigmentti. Oikean mallinen, mutta hieman massaton rintakehä. Oikea karvanlaatu. Sapelimuotoinen häntä. Tasapainoiset kulmaukset. Liikkuu levein joustavin sivuaskelin, hyvällä askelpituudella."



Tuomari mietti pitkään ja hartaasti sekä juoksutti mua & Meseä että Anua & Rönniä, todella monta kertaa kehää ympäri ja taas ympäri...niin monta kertaa, että kunnon päälle otti. Lopulta Mese oli PU2. Onnittelut Anulle & Rönnille PU1 ja VSP. ROP Mayalle ja tietty ISOT onnittelut ROP-jälkeläisryhmä Jettildanille!

Kuvat: Janetin arkistosta.

Jatkoaikaa Muusan agiiin...

Taannoin ajattelin, koska Muusa kaatuili agilityssa, laitan sen telakalle. Tämä tapahtui 2010 karsintojen jälkeen, jolloin pienessä vauhdissa kulmahypyllä tapahtui tosi paha liukastuminen. Muusa lennähti selän kautta ympäri, samalla alittaen hypyn riman alakautta... Edellisestä isommasta agihaaverista oltiin just toivuttu ja seuraavaa jo pukkaa perään. Osteopaatin / fyssarin ja hierojien voimin saatiin Muusa takaisin tasapainoon. Mietin, uskallanko enää ottaa riskiä, jos se kaatuu uudestaan? Oltiin koko viime syksy, talvi ja kevät pois, kunnes juttelin erään tutun kanssa pitkään ja hartaasti...miksi kieltää koiralta se mistä se tykkää kaikista eniten. Muusa voi kuitenkin hyvin ja nykyistä olotilaa ylläpidetään myös kotikonstein. En kuitenkaan vähättele sen selkäongelmaa, se on ja pysyy aina olemassa. Ja mitä kaikkee kotona / lenkillä sitten voikaan tapahtua.. Niinpä, toki verijälkikin purkaa Muusan adhd-tiaa, mutta agia ei voita mikään.
Kuva: Jukka Pätynen



Me ei enää reenata, kisataan harvakseltaan, meillä ei ole enää tavoitteita, me ei ikinä enää mennä karsintoihin, sillä nehän on matolla. Muusa ei tosiaankaan ole mattokoira, ehkä jokin opetuksessa on mennyt pieleen tai sit Muusa menee vain hana auki alustasta riippumatta. Hiekka sen tiellä pitää, antaa mennä vaan ja nautitaan jokaisesta kisapäivästä, sillä koskaan ei tiedä, milloin se on oikeasti viimeinen, antaa palaa pikku musta! Kuva: Marjo Kokkonen



YouTube: Muusan agi2011

Mese aksaa kakkosissa!

Tässä se nyt on Jyväskylän kisat 20.8. mitä on odotettu. Siirto kakkosiin tuli sijalla 2. On se vaan jännää, miten jossain vaiheessa ei päästy ihanneaikoihin ja nyt on ykkönen takana! Mese on sulkku...

29.-31.7. Länderileiri

Tänä vuonna läntsyleiri oli Virroilla, on kuulemma ollut useampana vuonna. Paikka oli kyllä aika hulppea, Lomasaari Marttinen. Tietty, jos haluaisi jotain parantaa tuosta paikasta, kunnon koulutuskenttä ois huippu. Nyt agility oli eri paikassa kuin majoitus / muu toiminta, vaikka ei se kyl niin kaukana ollut, ettei sinne ois jaksanut kävellä. Samassa paikassa oli myös ruokailutkin.


Kesälomani alkoi tästä leiristä. Aikamoisen päänsäryn sain perjantain illanistujaisista muistoksi, alkoholilla tietty ei ollut mitään tekemistä asian kanssa. Mese osallistui la agilityyn, jota koutsasi Jari Kangas, Mesen kasvattajan puolikas vai miten sen paremmin sanoisi puoliso. Ohjelmistossa oli myös naksutinkoulutusta / rallitokoa, johon ihan pikkuriikkisen osallistuttiin. Sunnuntaina oli perinteinen juoksukilpailu ja leirinäyttely, ROP oli MESE, jei! Koska leiristä on kulunut aikaa kertokoon kuvat enempi. Kiitos kaikille läntsyläisille, te ootte kyl aikas kivoja!







AdeinaKuvat: Hanna Degerman

Agirotu 10.7.11 Lappeenranta

Sataa sataa ja sataa. Arvatkaa vaan kellä on kesäloma? Mulla tietenkin, satanut koko ajan, ehkä neljä päivää näkynyt aurinkoa. Ensi viikkolla viimeisiä viedään, jospa se sitten paistaisi. Nytpähän on aikaa päivittää tätä blogiakin.

Heidin kanssa matkasimme agirotuun. Harmillista, että Heidin Jipillä alkoi juoksut ja heiltä jäi Open Class väliin. Siitä tulee vielä kova luu miniluokkaan, varokaa vaan...Jipi on Albertin tytär ja ne jotka tietää Albertin, voin sanoa, että yhtä lujaa ellei lujempaa tulee Jipi tulevaisuudessa kirmailemaan.

Open Class meni Mesen kanssa tosi hyvin. Toka hyppy tietty aiheuttaa jossittelua, mutta nolla tehtiin ja hyvällä temmolla alusta loppuun. Jäätiin vain sekunnin päähän kakkos sijasta :), hyvä Mese! Joukkuerataan oli sitten useamman tunnin odotus ja keli oli erittäin helteinen. Jyväskylässä oli ukostanut koko päivän, mutta Lappeenrannassa ei näkynyt pilviä eikä vettä. Paahde oli aika tappava ja se näkyi Mesen suorituksessakin. Kepeillä tuli lopussa virhe ja mun ois pitänyt tajuta tehdä A:lle toinen ratkaisu, kierrättää edellisen hypyn toisen siivekkeen kautta.



Täytyy kyllä vielä todeta, että Open Class maxit voitti meidän seuran Väne & Pongo. Vänekään ei tainnut uskoa miten hyvin heidän rata meni, aivan upea nolla, onnittelut!



Muusa taas perinteisesti aiheutti just ennen rataantutustumista mulle harmaita hiuksia ja ärräpurria. Mese sai palkinnoksi tosi tosi ja tosi ison rinkelin. Muusa päätti sitten salaa syödä sen...kukaan ei tajunnut eikä asiaa huomattu ennen kuin oli liian myöhäistä. Meikku sitten kiikutti kelpie pullukan eläinlääkäriin ja hän oli sitä mieltä, et voidaan kisata yksi rata. Mulla taas pyöri mielessä vatsalaukun kiertyminen ja muut jutut mitä siitä voi seurata. Myöhästyin rataantutustumisestakin hivenen ja se näkyi sitten meidän suorituksessa, kun en pystynyt yhtään keskittymään. Kivat sulle Muusa ja sun ahneudelle. Onneksi mitään ei tapahtunut masussa eikä myöskään Muusan korvissa. Nimittäin pullamössöt on aikaisemminkin aiheuttaneet sille korvatulehduksia. Päästiin säikähdyksellä, onneksi.


Agiltylehdestä katsoin tulokset, mutta videolta näkee, ettei ne ihan aina täsmää. Pääasia on, että kivaa oli ja ensi vuonna jatketaan Kuopion suunnalla.

Juhannus 24.-26.6. Piikkiössä

En edes muista monesko kerta on peräkkäin, kun vietän kamujen kanssa juhannusta agilitykisoissa. Milloinkohan tulee se kerta, että nyt riittää? Pe lähdettiin reissuun hyvissä ajoin. Matkaa taitettuani vajaa
1 km autossa syttyi viestivalo "vie autosi pikaisesti huoltoon" ja samanaikaisesti ohjaustehostin lakkasi toimimasta. Juu, siinä sitten sydän hypähti kurkkuun ja pysäköin lähimmälle pysäkille. Kerkesin ajatella, että tämä juhannus oli sitten tässä, samalla merkkivalo sammui ja ohjaustehostus palasi takaisin. Päätin, etten kerro kyydissä olijoille mahdollisesta ongelmasta...eikun peukut pystyyn, että päästään perille ja takaisin kotiin. Mitään uusia ongelmia pikku Volvoni ei onneksi matkan aikana enää järjestänyt.

Nyt oli jo toinen kisa peräkkäin, kun oletin, miten kisat menee. Viimeksi Riihimäellä luulin, että ykköset on normaalista aamusta, toisin kävi. Nyt luulin, että koska kisat alkaa jo pe ja on periaatteessa vapaapäivä kaikilla, kisat alkaa aikaisintaan klo 16. Onneksi ilmoitin Mesen vain yhteen kisaan per päivä. Kisat alkoivatkin klo 11.45 ja se tietää täältä Jkl suunnalta sitä, että reissuun lähdetään ihan kiitettävän ajoissa. Jatkossa on nähtävästi katsottava järjestävän seuran sivuilta missä vaiheessa ykköset ovat, eikä oletettava, että tekevät kisat niin kuin minä tekisin, heh.

Jari oli ottanut jo aikaisemmin viikolla meidän teltan / häkit mukaansa, jotta me mahduttaisiin paremmin autooni. Matkaan piti lähteä neljä koiraa/ihmistä, mutta viime hetkellä tuli yksi peruutus. Meillä toki oli boxi katolla antamassa tilaa sisätiloihin. Viime kesänä kaverini antoi mulle kattotelineensä. Ainut ongelma tietty oli, että ne oli mun autoon liian isot, vaikka Volvo on hänelläkin. Hän sitten fixasi ne sopivaksi..insinööri, kun on ja nyt sitten jännitettiin pysyykö boxi katolla vai liukuuko se ennen meitä määrän päähän, kaikki meni onneksi tälläkin saralla ihan hyvin.

Piikkiöön saavuttiin hyvissä ajoin, auto parkkiin ja kylmää juomaa. Keli oli koko viikonlopun tosi hyvä. Välillä pilviäkin, mutta lämmintä. Vasta su, Mesen kisan jälkeen tuli hetken vettä. Mesen ja Muusan kisat meni tosi hyvin. Mesen kanssa tavoite ei täyttynyt: la kakkosiin ja su saa nukkua pidempää...mutta lähellä se oli.

Muusan kanssa ei olla reenailtu eikä tulla reenaileen. Sen kanssa kisaillaan silloin tällöin, ei mitään super tavoitteita, vain pidetään hauskaa, sen verran mitä Muusan selkä vaan kestää. Fyssari viimeksi totesi, että Muusa on paremmassa kunnossa kuin aikoihin eli jatkamme harvakseltaan kisaamista. Tulostasosta voisi todeta, että sananlasku "lahjattomat reenaa" voi hyvinkin pitää paikkaansa. Muusan kontaktien hitaudelle en vain voi mitään, kun ei reenata niin ne menee miten menee. Paineita ei siitäkään oteta. Toivon, että voisin vielä sen verran kisata Muusan kanssa, mitä kestää Mesellä herätä kunnolla agilitysaloihin...

Oli kyllä ihanaa käydä Piikkiön kisoissa. Jyväskylästä mukana oli Heidi: vika kisa oli huippu, onnittelut. Eetu, Väne: niin lähellä oli nollat. Jari: onnistui useammassakin kisassa, onnittelut ja tuomarina tänäkin vuonna Minna, tosin hän muutti just Tampereelle, mutta laskettanee vielä Jkl porukkaan. Iltaisin grillailtiin, päivisin kisailtiin ja vietettiin aikaa sekä vanhojen että uusien tuttujen kanssa. Meseä tietty harmittaa, ettei kerennyt moikkaamaan länderi Fyraa...Sen omistajalla Annariinalla, kun on mielessä sellaiset touhut, mitkä varmasti Meseä kiinnostaisi ;).

Kiitos kaikille mukana olleille, tämä perinne saattaapi jatkua taas ensi vuonna. Video kertokoon enemmän itse kisoista. Muusa on niin ihana ja Mese yllättää koko ajan enemmän ajatellen agilitya, sitä syttymistä odottaen..

Juhannuskisamme näette tästä.

Muusa 9-vuotias!

Onnittelut pikkumustalle, edelleen niin energinen, aina ensin, minä minä minä, maailman paras kelpie!











Kuvat: Marjo Kokkonen, kiitos kuvista!

Jettildan B-pentue tapaaminen 11.-12.6.

Lauantai aamuna lähdettiin ajeleen kohti Turenkia. Jätettiin Mese hengaileen kasvattajan luo ja käytiin Riihimäellä kahtomassa kolmosten kisoja, missä starttasi Mesen Isukki Frank ja sisko Svingi. Frank voitti yhden kisan ja Svingikin kirmaili vallanmainiosti.





Kolmosten jälkeen palattiin takaisin Turenkiin syömään ja hetken levättyämme palattiin takaisin ykkösten kisoihin, missä starttas: Mese, Jytä, Zona & Eppu. Jytä nousi kakkosiin, onnittelut ja Zona pokkas myös palkinnon ekassa startissa, onnittelut sinnekin. Kisapaikka oli tosi helteinen. Olin ihan varma, ettei Mese jaksa kirmailla tuossa säässä, mutta olinkin aivan väärässä. Mese teki toistaiseksi parhaamman radan ikuna tuloksena 0 sija 5. Päästiin alle ihanneajan, jeee. Hyviä reenivinkkejä sain sisarusten/isukin omistajilta, kiitos niistä...niitä testaillaan pitkin kesää.








Kisojen jälkeen palattiin takaisin kasvattajan Janetin luokse. Ohjelmassa rentoa yhdessä oloa, tavattiin myös pari Mesen veljeä omistajineen, jotka eivät olleet kisapaikalla mukana. Tosi hyvin koirat tuli juttuun keskenään, vaikka suurin osa oli uroksia...on ne ajat kaukana, kun länderit eivät tulleet toimeen keskenään. Ei mitään ongemia. Tässä on pari kuvaa tapaamisesta. Kiitos ihanasta viikonlopusta, toivottavasti tästä tulee perinne, kun käydään yhdessä kisaamassa sekä vietetään iltaan porukalla.

Varkauden näyttely 29.5. ROP + FI MVA

Mese teki sen minkä kaikki taisi jo tietää...siitä tuli FI MVA seuraavin arvosteluin:
Tuomari Francesco Cochetti Italia " Hyvä purenta. Tasapainoinen rakenne. Hyvä pää ja ilme. Erinomainen rungon mittasuhteiden tasapaino. Hyvä kaula, ylälinja, hännän kiinnitys ja takakulmaukset sekä turkki. Liikkuu hyvin." Kiitos Heidille kuvista ja matkaseurasta!

Muusan revanssi paimennukseen

Vuosi sitten Muusa kohtasi ensimmäisen kerran lampaat "tosi" toimessa. Nyt oltiin 13.-15.5. Somerolla Swedun tiloilla, ohjelmistossa oli sekä paimennusta että agilitya. Itse voin vain todeta, että viime vuonna oli meille paremmat olosuhteet (pienempi aitaus / enempi lampaita ja yksilöllisempää ohjausta). En tiedä johtuuko se siitä, että Hilska on kelpie ihminen. Nyt oltiin tosi isossa aitauksessa, vähän lampaita ja "kouluttaja" oli tosi kaukana musta ja Muusasta. Itse kaipaisin yksilöllisempää ohjausta mitä kandee tehdä ja miksi. Tulipahan todettua, että kyllä lampaan kakka on niin ihanaa ;). Keli oli koko viikonlopun ajan tosi kolea ja tuulinen. Tuon takia en ottanut ollenkaan aksaa kummallakaan koiralla. On muuten Somerolla vaan mahtavat tilukset sekä hyvät ruuat. Kiitos ihanasta viikonlopusta Helille & Kumppaneille. Olihan se kivaa kahtoa kokeneempien paimennusta, kun koirat ja ohjaajat tietää miten sitä hommaa oikeasti tehdään :).

Mesen kisat Janakkala + Jkl

Mesen vuoden eka kisa oli Janakkalassa su 15.5. Viralliselta radalta tuli NOLLA ja yliaikaa vain 0,16s, sija 2. Läntsymestaruuskisassa sijoitus oli neljäs heti konkareitten jälkeen. Tuota Mesen "hurjaa" vauhtia, kun kahtoo, on jotenkin hankalaa kuvitella, että päästäisiin aidon oikeasti kunnolla ihanneaikaan...toivon vain, että jaksan puurtaa tämän tervaisen vaiheen ohi..mutta tässä tämä kaivattu video nyt on, valitettavasti kuvaaja ei kerennyt heti alkuun, koska lähdettiin lennosta...ja näin ollen myös tarkennus jäi tekemättä :). Ps. Muusan kaa liidettiin sijoille 2. ja 5. tuplatuli ja lahjattomat reenaa...hauskaa voi pitää satunnaisesti.



Ti 24.5. oli iltakisat Jyväskylässä. Ainut ongelma mikä saattaa jatkossakin nyt tulla vastaan on keinulta kielto. Janakkalassa yhdellä radalla tuli hurja lentokeinu ja niinhän siinä sit kävi, että Mese kyllä suorittaa sen edelleen, mutta ei ykkösellä. Pitää vain toivoa, että tuo ongelma on poistunut ennen Riihimäen kisoja :( Muutoin oon kyllä tosi iloinen tämän päivän radasta :)! HYVÄ MESE!

______Tulokset tulivat + lisäys 9.5.11!

Jalostustietojärjestelmässä oli Mesestä: 29.3.2011 kyynärnivel 0/0 sekä lonkkanivel A/A! Ehkä vielä jonain päivänä Mesen suuri haave täyttyy....! Mä taas haaveilen paluusta kisakentille...

LISÄYS: Ma 9.5. kävin Mesen kaa silmäpeilauksessa ja kaikki on kunnossa, ei mitään muutoksia!

____ONNITTELUT 2-vuotiaalle MESELLE!

Lauantaiset reenit

Täytyy myöntää, että pitkästä aikaa oli tosi kivaa reenailla. Mese jaksoi vetää koko radan kerralla ja alussa vauhtikin oli aikaslailla mukava. Kontaktit meni tällä kertaa hitaammin, voip johtua pinnasta > kumirouhe, millaista ei vielä ole meidän seurassa (tulossa). A:n jälkeinen hyppy jäi väliin, mutta eipä se haittaa ja eipä sitä korjattukkaan. Jokaisessa käännöksessa sekä kontakteilla vauhti hiipui, mut putkiin mentiin jo tomerammin. Toinen kiekka tehtiin neljän pätkissä ja palkkaa. Puomin jäkeistä elämää ei tehty uudestaan, koska ei haluttu Mesen väsyvän liikaa. Tiia kehoitti nyt hetken jättämään keppireenit niin, että niitä ei enää otettaisi yksittäin vaan vain radassa. Hänestä on hyvä, että satunnaisesti Mesen kanssa käytäisiin vieraissa eli ulkopuolisissa koulutuksissa vierailla esteillä. Oli kuitenkin sen kannalla, että motivointi reeniä kannattaa jatkaa. Hän myös ihaili Mesen kokoa ja sitä, että se taistelee tosi hyvin, myös Tiian kanssa. Veikkasi, että kolmenvuoden iässä Mesukka on täysin syttynyt agiin. Oli tosi kivaa aidon oikeasti reenailla Tiian luona. Mesukka pikku karvaturri alias Ransu on aika sulkku!

Reenii ja kuvaukset!

Mese on aloittanut viikko treenit Jat-Tilassa. Kouluttajana toimii Mesen näyttelykamu Päivikki. Vielä menee hetki, ennen kuin Mesen kaa voidaan ajatella kisaamista. Näillä vauhdeilla ei vain pääse ihanneaikaan, ei vaikka kuinka yrittäisi. Pitää odottaa tovi, että Mesen pikku moottori saa uuden vaihteen.

Ja tässä odotellessa olen saanut treenattavaksi parikin uutta koiraa. Alkeisiin novnou Fiilis. Aivan huippu tapaus, näkee jo nyt, ettei tule ongelmia vauhdin suhteen. Satunnaiseksi kisakaveriksi maxi 3-luokkaan belpat Oili ja siphus Ansa. Pidempi aikaiseksi treeni/kisakamuksi saattaapi tulla eräs koira medi 3-luokkaan, mutta en ole vielä tavanut koiraa livenä, joten ei siitä sen enempää.



Ehkä nyt on hyväkin, että kamut ovat antaneet koiriansa mulle treenattavaksi/kisattavaksi. Mese saa kasvaa agiin siinä sivussa ja Muusan kanssa voidaan keskittyä satunnaiseen treenaamiseen / kisaamiseen, jos ei tule mitään takapakkia selän suhteen. Ja mulla pysyy taito hyppysissä, kun pääsee tekeen muutakin kuin pelkkää motivaatio treeniä. Jokainen, jolla on ollut tauko treeneistä / kisoista, tietää varmasti miten nopeasti tippuu kärryiltä..tarkoitan ote ohjaamiseen hiipuu sekä kisarutiinit haihtuu.

Ja sitten tosi huippu uutisia!!!!!! Eilen Mese kävi vihdoin lonkka- kyynär- ja selkäkuvissa. Muusan kanssa nukutus on ollut aina tahtojen taistelua, se ei vaan suostu sammua. Mese, kun sai nukutusaineen, meni vain hetki ja poju oli täydessä unessa. Kuvaus meni nopsaan, lonkat lähti A:na, selkä- sekä kynärkuvat olivat täysin normaalit, ei mitään poikkeamaa, YES!
Herätysaineen saatuaan Mese ei halunnut nousta...silmät auki ja makasi vaan paikoillaan, vaikka mä & hoitsu taputeltiin / hilluttiin ja hypittiin. Ehkä Mese vain kahteli meitä "et tärähtäneitä ihmisiä" tai sitten tää uusi kokemus oli sille aika järkytys, voi pientä. Silmäpeilaukseen mennään todennäköisesti toukokuuhun mennessä. Sitä ennen pitäisi varmaankin tehdä tuolle turkille jotain...

Kuvat viime viikonlopulta. Yhteiskuvassa myös tarupit Jipi & Albert.

Muusakin pääsi tänään piiiitkästä aikaa tekeen tokoa (ilman mua). Hyvin tekikin, oli ihan intopinkeenä! Salaa toivon, että lainaohjaaja ihastuisi Muusaan niin, että niitten yhteistyö jatkuisi kisoihin asti. Muusa osaa VOI liikkeet, mutta tarvitsisi kaverikseen sellaisen, joka tykkää aidosti tokosta. Musta toko on ihan pers...! (sory tokoilijat)