Onneksi Muusa ei tiedä kuinka vähän olen siitä kirjoittanut. Toisaalta, sen kaa edetään hissukseen ja joka treenin jälkeen jännitän, että näkyykö mitään vai onko kaikki ok. Ensi viikolla saattaa sydän jäätyä, jos Piira toteaakin, että kaikki alkoi liian aikaisin. Olen kuitenkin nyt lomalla ja tänään sitä asiaa ei murehdita.
Rakkautta ja sydämiä, niitä valui vuolaasti taas Mesen treeneissä. Taistellen sisään halliin: tarkoittaa tietty, että Mese roikkuu hihnassaan ja kiskoo sekä ärisee. Muut koirakot ovat niin hillitysti ja hiljaa. Me nostetaan viettiä kerta toisensa jälkeen, tää tahtoo, että Mese tietää, että agitreeneissä on aina kivaa. Toistaiseksi olen mielestäni onnistunut siinä ihan kohtuudella.
Oli ihan mieletöntä mennä useampaa estettä. Jokainen varmasti muistaa sen tunteen, että WAU, sehän liikkuu sittenkin sinne suuntaan mihin halutaan. Ekoilla kerroilla tietty Mese ajautuu helposti selän taakse tai esteen ohi. Tähän auttaa meillä namun antaminen siitä kädestä mistä ohjaaminen jatkuu.
Aluksi oli lämmittelyä putkella ja hypyillä. Kesken kaiken huomattiin, että edellisen koiran (maxi) hypyt oli jäänyt medi-korkeuteen. Vähän Mese ekaa hyppyä kahtoi sillä silmällä, mutta suoriutui hypyistä tosi hyvin. (Eka kertaa hypyt noin korkeella).
Lämmittelyn jälkeen treenattiin valssia putkella ja hypyillä. Ensin kahdella sitten kolmella hypyllä. Aluksi Mese ajautui selän taakse putken jälkeen, mutta nami palan avulla sain sen oikeaan kohtaan.
Lopuksi tehtiin sama juttu mäkelöillä. Kyllä tuon keskimmäisen hypyn vienti tuntuu vielä takkuiselta, kun se pitää saattaa loppuun asti. Mesen kaa suoriuduttiin ihan mallikkaasti näistäkin treeneistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Oi, kiva, kun laitoit viestiä :)