sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

"Kesäkisat" on korkattu!

Oltiin kisaamassa 21.-22.4. Janakkalassa, tämän vuoden ensimmäisissä ulkokisoissa. Matkassa omienkoirien lisäksi lainakoirani kelpie Hi-Likka sekä Heidi koirineen. Yövyttiin sekä juhlistettiin pienesti Mesen pentueen "varpajaisia" Janetin & Jarin luona (Mesen kasvattiperhe).
Huippu tyyppejä, kiitos majapaikasta!

Lauantaina oli kolmosluokkalaisten kisat: Albert, Muusa & Hi-Likka. Kirkkonummella rataprofiilit olivat mulle ihan liian vaikeita, mutta nyt oli taas homma hanskassa. Ekassa startissa saatiin keinulta vitonen. Te jotka olette meidän uraa seuranneet, tiedätte, etteivät kontaktit oo meidän pravuuri. Nykyään koitan vapauttaa niiltä niin pikaisesti kuin mahdollista. Ehkä pitäisi seurata hetken miten tuomari tuomaroi keinua, toisethan antaa herkemmin virheet kuin toiset. Tämä tuomari oli tosi tiukka miten koira päästetään keinulta ja vitonenhan sieltä pamahti, ei tosin haittaa yhtään. Veteraanilta ei vauhtia puuttunut tästä radasta :) Toisella radalla oli sitten ajoitukset vähän enemmänkin hukassa ja A aikas hidas, mutta nolla pamahti sijoituksella 5.
Heidi ja Albert tekivät myös upean nollan sijoittumalla toiseksi, onnittelut!



Medien jälkeen oli vuorossa maxit, missä kisasin Hi-Likan kanssa. Se tuli mulle hoitoon jo torstaina, Kitin lähdettyä Australiaan pariksi viikoksi. Pitänee vielä mainita miten mahtavasti Muusa & Hilkka on tullut toimeen. Muusa yleensä kyylää vierailevia koiria, mutta Hili & Muusa tulee juttuun tosi hyvin. Ihan kuin ne ois aina asunut yhdessä, tosi rennosti ottavat kaikki.

Nyt kisa kommentteihin. Oon tosi tyytyväinen, että sain Hilkan pysymään lähdössä, ei yrittänytkään varastaan. Sen tiedän, että Hilkka on jonkin verran Muusaan kuuliaisempi ja antaa anteeksi paremmin, jos olen myöhässä. Tämän takia annoin sen lentää esteiden yli ennen kuin lähdin kääntämään sekä koitin tuijottaa jokaisen hypyn loppuun asti. Näin varmistin myös ettei rimat tuu alas niin herkästi. Ensi kerralla muistan myös varmistaa puomin ylösmenon. Aika kaameen näköistä ohjausta niin Muusan kuin Hilin kanssa, täytynee keskittyä omaan liikkeeseen paremmin ja KÄSIIN, voi kamalaa miten ne huitoo! Tyylistä viis tublanolla tuli ja nollien metsästys jatkuu ensi viikonloppuna :-D!



Sunnuntaina oli vuorossa meidän kummankin juniorit. Heidin junnu Jipi on muuten tulevaisuuden tähti...ei mitään paineita Heidi, ihana pikku luikero!
Tasa tahtiin mentiin, kun kumpikin meistä teki vuorotellen hyl. Oiskohan Jipin keskittymiseen vaikuttanut yöpyminen asuntovaunussa? Aina, kun jompikumpi meistä liikahti, kelpiet & Jipi säntäsi liikkuvan tyypin luokse. Mese oli häkitettynä, kun se nukkuu vieraissa paikoissa tosi levottomasti ...mutta nyt se teki häkkiin pesää ja pesää ja pesää ja pesää..voitte vain kuvitella miten "leppoisat" yöunet saatiin :)!

Mesen kanssa olen kisannut tosi harvoin. Jossain vaiheessa ajattelin, että kisaan vasta sitten, kun se menee aksaa omalla moottorilla. Sitten tulin siihen tulokseen, vaikka moottoria ei vielä ole ja se on välillä tosi epävarma mitä milläkin ohjauksella tarkoitan, se tarvitsee kuitenkin myös ratarutiinia. Nyt sitten kisaan sen kaa noin kerran kuussa kaksi starttia per kisa, entisen yhden startin taktiikan sijaan. Koitan panostaa enempi oikeanlaiseen käskytykseen (kiitos vinkeistä Jari & Janet) ja oikeanlaiseen liikkumiseen, tähän oon saanut vinkkejä Päivikiltä, muista jatkossakin mua ohjeistaa.

En muuten tajunnut ekalla radalla sitä miksi Mese ei mennyt puomille. Luulin, että olin jättänyt sen liian yksin. Toisella radalla näkyy selvästi, miten se jännittää puomia eli luulee sitä keinuksi. Nimittäin pe reeneissä meille tuli mahtava lentokeinu ja nähtävästi se jäi päälle. Kepit / keinu ovatkin meidän haastavimmat esteet olleet koko agiuran ajan. Yllätys oli kuitenkin se, että toisessa startissa kepit meni ykkösillä...ja laukalla. Ehkä meistä tulee vielä jonain päivänä aito agilitypari, kun mie en vain hermostu ja Mese saa lisää kokemusta sekä este/ratavarmuutta. Kiitos Heidi reissusta ja onnittelut vielä Jatin vuoden agilitykoira 2011–tittelistä, kiertopalkinto käytiin hakemassa kotimatkalla!

 

2 kommenttia:

  1. I S O T O N N I T T E L U T!!!!
    Kyllä passaa Paksun Rouvan lomailla, kun koiransa saa nauttia elämästään oikein urakalla. Pidän teille peukkuja myös seuraaviin kisoihin... Sen jälkeen olen paikalla ketynä;)
    Kiti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos, niin kuin sanoin, Hilin vois vaikka adoptoida, jos se ois mahdollista. Ihana otus niin kotona kuin agissa!

      Tervetuloa takaisin kotiin!

      Tanja

      Poista

Oi, kiva, kun laitoit viestiä :)