World Dog Show 2012 Salzburg

Viikko sitten tiistaina lähdin kaverin Marin ja 14 tuntemattoman tyypin kanssa bussilla Itävaltaan. Ikuna en ole ulkomailla näytelmissä käynyt ja nyt sitten suoraan toooosi kauas, matka tuntemattomaan.

Bussin reitti karkeasti :
- Kajaani ti 15.5. - Jyväkylä klo 14.00 - Turku
- Laivalla Ruotsiin, perillä ke 16.5. klo 8.00
- Lautalla Tanskaan, perillä klo 16.15, 200 km seuraavaan lauttaan ja aikamoiset ruuhkat oli välissä.
- Lautalla Saksaan, perillä 21.00, yö bussissa
- Itävalta to 17.5. klo 11.50, hotelliin päästiin klo 14.00
ja takaisin samalla tyylillä, lähtö Itavallasta su 20.5. klo 15....

Yllättävän kivuttomasti meni matka ees ja taas. Takaisin tullessa vain bussissa yöpyminen oli aika tuskaa, ei meinannut löytyä kunnon asentoa millä ois voinut uinuttaa itsensä hetkelliseen uneen. Matkan aikana saavuimme keväisestä Suomesta, kesäiseen Itävaltaan. Maisemat vaihtuivat havupuusta, jylhäisiin Alppeihin. Miten vaivatonta onkaan liikkua EU-maiden sisällä. Kertaakaan ei kysytty, ei meidän ihmisten eikä koirien passeja. Ketään ei kiinnostanut mistä tullaan ja mihin ollaan menossa. Tietty aina, kun purkauduimme bussista, toki saimme katseita ja kysymysmerkkejä aikaiseksi.

Saavuimme hyvissä ajoin torstaina Itävaltaan. Hotelliin ei päästy heti, joten matkasimme katsastamaan näyttelypaikka / reitit pe aamua varten. Meillä oli mukana reilut 20 koiraa, muutamalla oli päänäyttelyt pe ja su (su myös osalla erkkarit eri paikassa), suurimmalla osalla päänäyttely oli la. Torstaina käytiin isommalla porukalla katsastamassa Salzburgin vanhaa kaupunkia, minkä tutkimista jatkettiin aamun valjetessa vielä perjantaina. Historiaan palattiin tutustumalla Mozartin synnyin taloon sekä kuulin, että Hitlerin kotkanpesäkin olisi ollut lähistöllä, tosin oma aikani ei riittänyt kuin kaupunki kierrokseen.

Ette muuten usko miten paljon töitä olen tehnyt tämän näyttelymatkan eteen. Viime syksynä Mari pyysi mua mukaan tähän reissuun ja suostuin tietenkin, uusi kokemus elämässäni. Rahhoo säästettiin, Mesen ruokavalio muutettiin, rimmit varattiin, näytelmä treenit aloitettiin ja uudet vaatteet / kengät hommattiin. Siis oikeasti en ole (ainakaan vielä) mikään näytelmä ihminen. Päivikki on ollut mun valmentaja ja auttoi myös vaatteiden hommaamisessa. Näyttelytreenien alussa olin ihan varma, ettei musta vain ole tähän, esittämään koiraa ihan oikeasti. Näyttely koostuu ihan yhtä monesta osa-alueesta kuin agi / toko ym. jos oikein kunnolla tuon haluaa tehdä:

- esittäjä tip ja top, hymy / iloisuus
- koira  myös tip ja top > turkki / partakarvat / etutukka
- koiran asettelu miten ja missä järjestyksessä
- miten pidetään hihnaa kädessä asettelussa / liikkeessä
- miten koira nostetaan pöydälle ja miten ollaan pöydällä
- miten liikkeet esitetään
- erikoistilanteet kuinka niistä selvitään

Tuossa oli vain pintariipaisu osa-alueista, joita harjoittelimme. Päivikki on elänyt nuoruusajan esitellen koiriaan. Mie sain hänen tietopankkinsa käyttöön parin kuukauden treenin aikana, voin sanoa, että paljon on vielä muistettavaa ja opittavaa, jotta pystyisin edes murto-osan esittämään koiraa yhtä hyvin kuin hän. Kiitos Päivikki, en varmasti olisi selvinnyt MV kehästä näin iloisin ja rennoin mielin ilman sun ammattitaitoista apua!

Kuulimme perjantain näyttelyssä kävijöiltä, että sisäänmeno tökki todella pahasti. Tämän takia lähdettiin normaalia aikaisemmin liikkeelle. Messukeskus sijaitsi asutusalueen keskellä ja bussilla liikkuminen siellä ei ollut aivan vaivatonta. Vihdoin saavuimme messualueella, mutta jostain syystä siellä ei ollut purkupaikkaa ja meidät ohjattiin saman tein ulos alueelta. Loistavaa, eihän siinä auttanut kuin pysäyttää linkki keskelle tietä, tukki liikenteen ja poliisithan tuli sitten paikalle. Kuskilta tuli pyyntö "äkkiä tavarat / koirat ulos", poliisi otti kuskin passin ja kävi aika aggressiivisesti kuskiin kiinni. Uskomatonta, että tuostakin hässäkästä päästiin ilman mitään haaveria ja bussi pääsi jatkamaan matkaansa ja me käveltiin vajaa kilsa messukeskukseen.

Edellisen päivän tökkivä sisäänmeno oli nähtävästi korjattu jollain tavalla, sillä ei me jonotettu sisään kuin hetken. Lippu / koiran rokotukset tarkistettiin sisääntulossa ja lippua vastaan sai ILMAISEKSI näyttelyluettelon. Lipun muuten sain molempiin näyttelyihin sähköpostiini vasta maanantaina 14.5. (lähdettiin reissuun ti), kun Susanna soitti puolestani järjestäjille, ISO kiitos myös Suskulle. Ilman sua en olisi osannut tehdä ilmoittautumisia, saati soittaa lippujen perään.

Messualue oli tosi iso, muitten näyttely oli hallissa 1 ja mun & Mesen hallissa 10. Ja tietenkin arvioitu kehäaikataulumme oli samaan aikaan. Onneksi porukassa oli mukana kokeneita ulkomaan reissaajia ja osasivat kertoa, että kehänumeron saa kehästä. Siinä sitä sitten mentiin jonon jatkeeksi omaa numeroa hakemaan. Itse näytelmät myös menivät vähän eri tavalla kuin meillä, vain näyttelyluettelo näytti samanlaiselta kuin Suomessa. Heillä erinomainen oli sininen väri ja erittäin hyvä punainen, tosin mitään nauhoja ei heillä jaettu, ne laitettiin suoraan kirjekuoreeseen johon laitettiin myös arvostelulaput. Luokat heillä meni samalla tavalla kuin meillä, mutta jatkoon pääsi vain yksi kustakin luokasta. Heillä ei arvostella erikseen parasta urosta tai narttua vaan kaikista luokista (uros/narttu) paras jatkoon ja lopuksi kaikki mittelee toisiaan vastaan = ROP. Meillä saa kirjallisen arvostelun, täällä sitä ei saanut vain rastiruutun mitä voitti.Kehän lopuksi arvostelulapun haettiin kehäsihteeriltä samoin kuin meillä Suomessa.

Ländereitä oli yhteensä 10 kpl, 4 Suomesta ja loput muualta, jos oikein ymmärsin, osa oli ainakin Saksasta. Näillä ulkomaan läntsyillä oli osalla turkit tosi pitkät, eikä kaikilla ollut edes naamasta karvoja nypitty. Luonteet ja rakenteet näin taviksen näkökulmasta näytti oikein mallikkaalta. Mukana oli myös yksi sileäkarvainen länderi. Mese & Annukan koirat oli tosi nätisti laitettu ja viimeistelty. Kehä oli aikalailla myöhässä, mulla ei ollut edes tuolia mukana ja Meseähän mie en jätä hetkeksikään silmistäni. Siinä mie vietin seisten ja musiikkia kuunnellen sekä seuraten tuomarin / kehäänheittäjän toimintaa parin tunnin ajan.

Oli tosi vaikeaa seurata mitä kukin sai, itse vain koitin mennä kehään silloin kuin "kehäänheittäjä" pyysi. Taidettiin Annukan kanssa käydä kehässä yksi ylimääräinen kierroskin, mutta eipä se haittaa, kun on mitä esittää. Olin aika pihalla koko länderinäytelmän ajan, mutta vedin näytelmät niin hyvin kuin pystyin Päivikin oppien mukaan. Hymy kyllä oli herkässä onneksi ihan itsekseenkin ja vaikka jännitti jonnin verran, pystyin esittämään Mesen suhteellisen rennosti. Väliajoilla leikittiin ja riekuttiin.
Niinhän siinä kävi, että Annukan kanssa vietiin Suomehen kaikki tittelit, paitsi veteraani MV-12 annettiin muille, kun meillä ei ollut siinä luokassa kisaavaa koiraa mukana. Oon niin ylpeä Mesestä, se on super ihana ja sillä on nyt toinen titteli taskussa ja vielä niin upea kuin: World Winner > MV-12!! ISOT onnittelut myös Annukalle: JMV-12 Cierimon Balalaika, JMV-12 Cierimon Ballerina sekä MV-12 Jazzmo Foxtrot. Aika huippu päivä meille molemmille! Mainittakoon vielä, että sunnuntain erikoisnäyttelyssä Annukan Jazzmo Foxtrot oli ROP, onnittelut.  Mese nappasi sertin ja luokkavoiton. Itävallan muotovalioksi tulee valitettavasti vasta neljällä sertillä ja meidän kahdet sertit eivät vielä riitä tuohon titteliin.

Toki pitää myös mainita matkaseuralaiseni menestys: mukana reilut 20 koiraa, joista MV-12 titteli tuli 11 koiralle. Onnittelut kaikille menestyneille sekä myös tuloksiinsa tyytyväisille :)!

 Mese: World Winner > MV-12 + serti / CACIB / ROP

Oikeasti toi oli tosi ihana reissu. Jokin aika sitten en ymmärtänyt näytelmistä yhtään mitään, ihmettelin enemminkin sitä, että miksi siellä käydään. En ehkä edelleenkään ole 100% näytelmä ihminen, mutta ymmärrän nyt paremmin, miten toimitaan ja miksi näytelmissä ehkä sittenkin kannattaa ainakin joskus käydä. Mitä jos kävisi kerran vuodessa jossain päin maailmaa ja ensi kerralla voisi mennä vähän lähemmäksi? Katsotaan oliko tämä kerta käynti vai tuleeko tästä Mesen kohdalla pysyvämpi tapa :-D!