Itsenäisyyspäivää käytiin juhlistamassa Valkeakoskella, aiheena Fiiliksen ensimmäinen näyttely. Tavoitteena oli saada ainakin laatuarvosana hyvä, mikä riittää agilityvalioarvoon. Fiilis ei kaikilta osa-alueiltaan ole välttämättä jokaisen tuomarin unelmakoira. Meidän mielessä tietty Fiilis on just tuollaisenaan täydellinen novascotiannoutaja, kevyt, persoonallinen ilme sekä kaikinpuolin mitä mahtavin pakkaus.
Kuvat: Maria Tolppanen
Tuomarina: Piia Itkonen
"Erittäin hyväntyyppinen narttu jolla miellyttävä pää. Turhan pyöreät silmät. Pienet, ajoittain kevyet korvat. Hyvä kaula, selkälinja ja häntä. Niukahkot etukulmaukset, hyvin kulmautunut takaa. Kevyehkö rintakehä. Hyvä karvapeitteen laatu, joskaan ei tänään parhaimmillaan. Levoton takaliike. Hyvä etuliike. Kaunis valkoinen hännänpää. Esiintyy ja esitetään kauniisti".
Oltiin tosi onnellisia arvosanasta EH > erittäin hyvä. Se oli paremmin kuin ajateltiin ja saas nähdä seuraako tästä vielä näyttelysertienkin metsästys :). Näyttelystä jatkettiin matkaa kohti Helsinkiä Marian luokse shoppailemaan & Pikku Jouluja viettämään. Kiitos rentouttavasta sekä kivasta viikonlopusta Marialle & Paulalle. Makoisia & hiljaisia öitä Marialle ;), kun ryhmärämä on poistunut asunnosta.
Vuoden viimeiset agilitykisamme olivat la 1.12. Jyväskylässä. Edelleenkään en ymmärrä, miksi en voi upottaa enää tänne suoraan videoita youtubesta?
Jkl kisat näette tästä. Jos jollakin on antaa vinkkejä miksi upotus ei onnistu, otan ne ilolla vastaan.
Käytiin 25.11.12 treenaileen Fiiliksen kanssa ACE -hallilla Kuopiossa. Tosi mukava treeni ja saatiin vahvistusta siitä, mitä meidän pitää treenailla enempi jatkossa. Kouluttajana toimi Tiia Vitikainen ja hän kehui kovasti sitä, miten mun & Fiiliksen yhteistyö on mennyt hyvin eteenpäin. ACE -treenin voit katsoa tästä.
Kiitos myös Nellille, kun asuit meillä pari päivää Muusan & Mesen kaverina. Pikku hiljaa on vain uskottava, että Mesenkin voi luottavaisin mielin jättää kelle tahansa hoitohon, mut koville se ottaa...mulle.
Kisat meni kivasti. Fiilis oli normaalia rauhallisempi, mutta saadaanpahan nyt aikaa treenailla / taukoilla ja suunnitella tulevaa. Saldona oli tripla0 ja samalla saattiin SM-nollat 2013 kasaan :), jei! Sunnuntaina juhlistettiin nollasaldoa syömällä mahan täyteen Paulan tekemään pitsaa :-D. Kiitos ruuasta sekä super isot pusut Fifille!
Jostain syystä videon upotus ei onnistu, joten klikkaa tästä!
Muusan kanssa käytiin Piiralla. Ei mitään yllättävää, normaalia jäykkyyttä ja sai hoidoilla joustua rankaan. Muusalla on ollut pitkin syksyä erilaisia vatsaongelmia. Ikä nähtävästi tekee tehtävänsä ja jotta meillä on paaaljon vielä ihania päiviä edessä, en ota enää mitään riskiä, että agissa tapahtuu haavereita ym. Muusa nauttii täysin siemauksin tulevaisuudessa eläkepäivistään. Vauhti ei ole kyllä yhtään hiljentynyt. Sama meno joka ilta, lelu, vedä vedä, hau hau...ruokaa ruokaa! Ulos pomp pomp jne.
Mesen kanssa tuli viime ma tosi inhottava tapahtuma treeneissä. Yksi ryhmäläisen koira lähti lapasesta ja lähti jahtaa Meseä kesken keppien...mä sitten huusin ja juoksin ja huusin ja juoksin. Tänään käytiin samoissa treeneissä ja eka kierros meni ihan ok, lukuunottamatta keppejä (käveli). Sitten ruvettiin ottaa yhtä suoraa palkalla ja jos liikuin itse mukana, Mese käveli, jos annoin Mesen mennä yksin suoran, meni täysillä...eli jokin lukko tuosta jäniksenä olemisesta nyt tuli ja Mese liittää sen mun liikkeeseen. Anteeksi vain, mut en voi tajuta, että jotkut koirat ei pysy hallinnassa....mulla ei ole koskaan ollut tuollaista koiraa, että lähtee käskyn alta jahtaan toisia koiria...Mesen kanssa agi on ollut tosi haastavaa ja vaikeaa, just vietin puuttumisen takia, sillä ei ole omaa moottoria. Mese tekee agia vain, kun sitä siltä pyydän. Olen rakentanut ärräpurria pennusta lähtien ja sit pitää aina vain tulla takapakkia ja tähän pakkiin oon niin käärmeissäni ja syy ei ole Mesen!
Huh ja hei, olipas mukava kisaviikonloppu Helsingissä. Siitä tietty teki
täydellisen Fiilis, se on niin huippu otus. Kisattiin lauantaina Hyvinkäällä.
Nyt rupeaa vauhti olemaan taas kohillaan ja paranemaan päin. Juoksujen jälkeen
Fiilis on aikaisemmin ollut aika poissaoleva palattuaan takaisin agiin. Nyt oli
selkeä ero, vauhti ehkä aavistuksen hukassa, mutta agi selkeästi hajuja ym.
kivempi. Seuraavan kerran ei ehkä edes näy se, että on juoksut edes ollut.
Niin siis Hyvinkäällä kolme ihanaa rataa, vaikka tulostaso ei ollutkaan
kummoinen. Ekalla radalla tuli yksi ylimääräinen hyppy aivan lopussa, tokassa
tippui yksi rima ja kolmannessa jäi tekemättä yksi linjaus ja niin Fiilis
hurautti yhden hypyn väärinpäin. Sunnuntaina Vuokkoset Areenalla ekalla radalla
tippui yksi rima, toisella "puristettiin" nolla sijalla 4. ja viimeisellä
hukkasin hetkeksi Fiiliksen, kun se löytyi olikin Fiilis jo hypyn väärällä
puolella. Mie sit Fiilikselle "älä nyt siitä hyppää" ja saman aikaan
hajotin esteen niin ettei Fiilis voinutkaan sitä hyppynä enää suorittaa. Kiva, että voin
tarjota ohjelmaa sekä tuomarille että yleisölle tällä tapaa. Hylyn jälkeen
painettiin kuin superman paikasta A paikkaan B, siinä kyydissä moni bortsukin
ois jäänyt toiseksi :-D. Kahtotaan saanko tästä viikonlopusta videoo myös
muitten nähtäväksi. On tässä kuitenkin aika monta linkkii syksyn eri kisoihin,
olkaa hyvä. Kiitos Marialle & Paulalle ihanan leppoisasta viikonlopusta
sekä Fiilikselle super pusut!
Fiilis yö kyläilee aika ajoin meillä, hyvin rentoo meininkiä!
Ninjan kanssa napattiin Spanielienmestaruus sekä kylkiäisenä
Serti-A. Ninja pieni härveli saa jatkossa taas kirmailla radoilla rakkaan
omistajan Tiinan ohjattavana ja mie nautin tästä pienestä härvelistä katsojan
roolissa, ehkä vielä joskus saan ohjata tätä ihanaa pientä ohjusta. Kiitos
Tiina, näistä ihanista hetkistä Ninjan kanssa.
MUUSAN VIDEOT: - Laukaa, Mikkeli ja Pieksämäki Muusan kanssa agit on tällä erää ohi. Kylmät kelit tulloo ja lämpimiä hiekkahalleja ei taida Suomesta löytyä. Sen kanssa on ollut niin super super super kivaa kisailla. Se on nykyään niin erilainen, tosi herkkä ohjaukselle etten meinaa millään tajuta, ettei enää tarvitse ennakoida. Kieltoja satelee, mutta hauskuus paranee ;). Ihana pikku mustani, kiitos kaikista ihanista kisoista ja agihetkistä. Aika tosiaan näyttää oliko tämä nyt tässä, kyynel valuu, kun mietin kaikkea sitä mitä olemme saaneet kokea yhdessä aksakentillä. Kuitenkin mieluiten hyvät eläkevuodet kuin huonot ja kipeät!
Mesen, Tyynen, Anun, Petran sekä Veeran kanssa käytiin Pentuetapaamisessa Espoossa la 13.10.12. Paikalle oli tullut kaikki Suomessa asuvat pentuset: Tyyne, Pihka, Maisa, Ako sekä Jalo. Tuosta Jalosta on kehkeytymässä Mesen oloinen ja näköinen poju. Kerran sanoin sitä Meseksi ja Jalon omista taisi useampaan kertaa aatella Meseä Jaloksi. Hyvin tuli "pennut" sekä Mese juttuun keskenään. Tervetuloa kyläilemään Mese iskän luona, aina, kun olette Jyväskylän suunnalla. Sekä kiitokset Ernalle huippu tapaamisesta, ruuasta ja siitä, että saimme Mesen kanssa kutsun pentuetapaamiseen. Ensi kerralla pidemmällä kaavalla :-D! Tässä vielä pari kuvaa tapaamisesta:
Jostain
syystä koneeni ja tämä blogi ei halunnut enempää tehdä yhteistyötä. Lisää kuvia
tapaamisesta löytyy kuvablogistani: klikkaa tästä!
Oiskohan se niin, että kerran vuodessa tulee mietittyä, että onko tässä
mitään järkeä? Pitäisikö tämä blogi päättää päivänsä, kun ei tätä tule
päivitettyä ajallaan ja harvoin tänne tulee mitään kommenttiakaan...mutta ei
vielä laiteta pillejä pussiin. Tässä uusimmat videot ja jää nähtäväksi onko nämä viimeiset...Yhdellä kaverilla ei edes blogini aukea, kun aloitin
videoitten laittamisen kuvalliseksi ...aika työ olisi laittaa ne takaisin vain
linkin taakse, sekin harmittaa mieltäni :(.
Viime viikonloppuna käytiin pitkästä aikaa Fiiliksen kanssa kisaamassa Tampereella. Voi pyhäjysäys miten hurrrjan mukavaa meillä oli, yhteistyö toimii, pusut Fiilikselle! Kiitos ihanasta reissusta Paula & Maria. Fiiliksen tunnari on kyllä koiran veroinen...kuunnelkaa ja nauttikaa menostamme :-D!
Muusan ja Ninjan kaa kirmailin myös lauantaina Tampereella.
Ninjan kanssa ei treenailla, kisaillaan aina silloin, kun Tiinaa ei kisaaminen
innosta. Muusaa toisella radalla heetsasin
sitä lähdössä ja oli tarkoitus, että se
lähtee yksin lähdöstä kohti putkea. En vain tajunnut lähettää sitä mun
vasemmalta puolelta...Muusa on opettu niin, että vaikka esteet on suorassa linjassa
ja jos mun puolella "päämäärän" kohdalla on kaksi estettä, se
suoritta mun puoleisen esteen eli meni nyt puomille, kun piti mennä putkeen
(puomia ei edes lähdöstä koira nähnyt). Loppu rata meni tosi mallikkaasti,
valitettavasti rataa ei ole teidän nähtävillä, kun kuvaaja tipahti kärryltä
heti alkuun...kaverit luulivat kaiken lisäksi, että Muusa lähti alussa multa
käsistä...hassut kaverit. Muusan kanssa on pääasia hauskuus eikä mikään muu :)
eli jatkossakin me varmasti tehdään välillä jotain yllättävää ;)
Elokuun alussa oli perinteinen länderileiri, tällä kertaa
kokoonnuimme Hartolassa. Huippuu oli se, vaikka Anu perheineen ei päässyt
mukaan, he antoivat Mesen tyttären Tyynen meidän kyytiin. Kasvattaja oli
hivenen hämmästynyt, kun pennun kanssa tulin leirille. Ei heti tunnistanut
pentua eikä Tyyne kasvattajaa. Jonkin ajan päästä kumpikin tiesi kuka on kukin.
Myös Mesen poika Ako oli leirillä mukana. Tosi ihanaa oli nähdä edes muutama
pentunen paikan päällä. Erna myös aiheutti mulle jonkin sortin sydämen
pysähdyksen > kidnappaamalla tyynen mukaansa, ilman, että mie tiesin siitä
yhtään mitään. "Kuka on varastanut pennun kämpästäni"...nitrot mukaan
tosiaan seuraavalle leirille. Mainita tietty pitää, että Mese voitti läntsyjen juoksukilpailun...ei sitä kiinnostanut juosta mun perässä (saati esteillä) vaan edellisen uroksen vetoapuna oli Tessa neiti, johon Mese oli upottanut kielensä leirin aikana jo moneen otteeseen. Pimut sillä on vain mielessä..voi voi poika parkaa, ei se oo oppinut mitään sitten Ropan käynnin jälkeen ;)!
Fiiliksen kanssa käytiin myös heinäkuun alussa sekä
Varkaudessa että Mikkelissä kisaamassa. Aika huima harppaus on kyllä tapahtunut
kuukaudessa, kun vertaa näitä kisoja noihin Tampereen kisoihin. Välillä olen ajatellut,
että joku pistää vooduu Tanjaa & Fiilistä, kun noita vitosia on tullut ihan
kiitettävästi, mut kaikki aikanaan...enää on yhdestä nollasta kiinni nousu
kolmosiin :)! Mikkelissä kisasin myös Muusan kanssa ja meni hurrrjan hienosti.
Tehtiin pari nopeaa rataa ja toisen taidettiin voittaa, ”kokemus jyrää nuoremmat” kuten kuuluttaja totesi Muusan molemmilla radoilla. Valitettavasti Muusan
ratoja en saanut nauhalle.
Heinäkuun alussa taas kirmailtiin perinteisesti Agirodussa
ja paikkana tänä vuonna oli Kuopio. Mese taisi parantaa viime vuoden suoritustaan
ihan mukavasti. Aika ei oo kovin kummoinen, mutta puhdas rata tehtiin ja
hauskaa oli. Saas nähdä kuinka pitkä perinne tästä tulee ja tuleeko tästä
Meselle vuoden kohokohta agissa, kisaamista vain agirodussa. Mesen agi on
tehnyt todella pahan taantuman, se pienikin vietti mikä oli ennen taukoa, sitä
vain enää ole. En ole vielä valmis täysin luovuttamaan Mesen ja agin suhteen,
mutta ei se kaukana enää ole, ehkä on vain todettava, ettei kaikista koirista
tule agikoiria, vaikka kuinka töitä tekisi. (Tosin aika ajoin sanon aina näin ja hetken päästä taas yritän, en luovuta millään koiralla helposti, jos tulee takapakkia).. Ensimmäiseksi agikoiraksi Mese
varmasti olisi riittävä. Tänäänkin, kun pari toistoa tein, sitä ei vain
kiinnostanut, vaikka palkka oli koko ajan saatavilla.
Lainakoirani kelpie Hilkka on ollut kesäkuun lopusta alkaen
tauolla. Nähtäväksi jää päästäänkö enää sen kanssa nauttimaan agilitysaloista.
Toki toivon, että jonain päivänä meidät nähdään taas kisakentillä. Annetaan
Hilin nyt rauhassa parantua ja pidetään kaikki peukkuja pystyssä, ettei
jalkavaivat ole mitään pysyvää, vaikka lepoa tarvittaisiinkin pidemmän aikaa. Hili on helmi!
Kylläpä aika on taas mennyt siivillä. Kesälomalla olen vielä huomisen päivän, minkä jälkeen aloitan työt uudessa toimipisteessä...vanha jäi taakse ennen lommaa ja uudet kujeet alkakoot myös sorvin ääressä. Sana myös siksi, että nyt Hi-Likka on tullut jäädäkseen (ainakin toistaiseksi) mun ohjattavaksi ja Muusa pikku hiljaa saapi aidoin oikeasti nauttia eläkepäivistään...vielä hetken nautimme kisoista silloin ja tällöin. Mese seurailee toistaiseksi kentän sivusta mun ja Hilin / Fiiliksen menoa ja tulevaisuus näyttäköön milloin palataan kisakentille...
Hi-Likan kanssa jäämme nyt parin kuukauden kisatauolle. Tarkoituksena on
hiota heikkoutemme parempaan kuntoon tuolla välillä, minkä jälkeen keskitytään
seuraavan vuoden tavoitteeseen: SM-kisat / karsinnat 2013. Fiiliksen kanssa
ollaan tehty tekniikkatreeniä ja pikkuhiljaa palaamme takaisin kisakentille.
Hyvin menee lomittain nuo mun ihanat lainakoirat. Fiiliksen kanssa tavoitteena
on nousta kolmosluokkaan tämän kesän aikana ja siitä pikku hiljaa haetaan
kisavarmuutta ja kohti vuoden 2013 arvokisoja. Olisi huippua päästä molemmilla
koirilla arvokisoihin!
Kävimme kesäkuun alussa länderiyhdistyksen agikisoissa Janakkalassa. Mese tuntui sen
verran tahmealta, etten viitsinyt poikaa kiusata vielä kahdella epävirallisella
mestaruusradalla. Viime vuonna jo ihmettelin noita läntsy yhdistyksen
mestaruussääntöjä. Miksi 1- ja 2-luokkien virallista rataa ei oteta mukaan skabaan
vaan uransa alussa olevat koirakot joutuvat kisamaan konkareita enemmän
kyseisenä päivänä. Mestaruus kisataan kolmosluokan radoilla (virallisilla),
joissa alemmat kisaavat ensimmäisenä epävirallisena. Samana päivänä on yleensä
alemmille yhdet viralliset kisat ja kolmosille kahdet. Mesen tapaiselle koiralle kolme
kisaa on ihan liikaa ja vaikka se liikkuisi paremmin, silti on kummallista,
että aloittelevat kisaavat konkareita enemmän ja eivät saa mitään aika hyvistä.
Kaiken lisäksi kolmosluokan radat ovat huomattavasti vaikeampia kuin ykkösen
radat. Ehkä jonakin vuonna tähän tulee muutosta tai sitten ei. Ja pahoittelut,
jos joku yhdistyksen sääntöjä tekevä lukee tämän kohdan ja kokee mielipahaa, en
sitä tarkoita.
Tässä Mesen rata:
Tässä Muusan radat:
Muusalla tuli niin outoja virheitä...hivenen hymyilytti:
kepit, A:n ja puomin alasmeno ja puomin ylösmeno..toisaalta tämä oli hyvä muistutus
mulle > nämäkin pitää ohjata loppuun asti eikä vain juoksennella. SM-kisat
olivat jo ovella ja hyvähän on tietää mihin kiinnitän enempi siellä huomiota. Nuo ei
todellakaan ole meille ongelma, mutta lähteehän se koira eteenpäin, jos mie
juoksen kuin mielipuoli, heh.
Tässä Hi-Likan radat:
Ja miten vuodet voipi vierähtää näin nopeasti.
Muusa täytti 15.6. 10v.
Onneksi olkoon!
Samana päivänä alkoi Tikkakoskella seuramme järjestämät Agility SM-kisat. Toivon meille lahjaksi menolippua yksilöiden finaaliradalle ja
se toive täyttyi. Koskaan ennen ei olla onnistuttu perusradalla, tosin ei
nytkään virheettömästi, mutta tällä kertaa finaaliradalle pääsivät mukaan myös
nopeimmat vitoset. Ajatella, Muusa on kymmenvuotias ja oli yksilöiden toiseksi
nopein hyppyradalla, vaikka muurilla tuli ihan kaamee kaarros, kun putosin kyydistä :-D.
Kiitos, PikkuMustani, teimme sen, vaikka tulosta ei finaalista saatu. Mie olin
niin huono kepeille mennessä...turhan hidas totta tosiaan.
Ensin kuitenkin medien joukkuerata:
Ja sitten yksilörata:
Viime viikonloppuna lähdettiin Heidin kanssa totuttuun
tapaan viettämään juhannusta Kaarinaan. Kisasin Mesellä yhdet kisat per päivä
ja Hi-Likalla kahdet. Muusan olin ilmoittanut vain lauantaille, mutta niinhän
siinä sitten kävi, että sade pilasi kisamme. Muusan vauhti on edelleen niin
hurja, etten ota mitään riskiä, että se lentää nurin märällä nurmella ja
satuttaa taas itsensä. Olisin saanut siirtää kisan sunnuntaille, mutta eipä se
keli ollut silloinkaan sen parempi. Onneksi perjantaina paistoi aurinko
täydeltä taivaalta, nahkaa käräytettiin sitten oikein olaan takaa. Harmi, etten
ollut ilmoittanut Muusaa perjantaille, mutta näin se nyt vain meni. Muusa oli
meidän juhannus maskotti :).
Tässä Mesen kisat:
Ja tässä Hi-Likan:
Ja muutamia kuvia:
Lopuksi vielä kuvia Mesen tyttärestä Tyynestä sekä kaverini
Mimmun pennusta Hopusta. On tosi ihanaa, että yksi Mesen pennuista meni Anulle.
Hän asuu perheineen vain muutaman kilometrin päästä meistä. Siellä on Tyynen
kiva tallustaa isännän Mikon sekä lapsien Veeran & Petran kanssa. Heillä on
myös issikka sekä labnou Elli. Ei puutu menoa eikä meininkiä tästä perheestä.
Ja tässä niin kaunis pikku borcol Hoppu...veikkaan aika
moista menijää isompana ja sydämen sulattajaa. Niin lutuinen ja terävä hampainen :-D! Kuvan on ottanut Hopun kasvattaja: Marjo Halmiala
Sunnuntaina käytiin Päivikin, Janetin & Tildan kanssa katsomassa
MeseRoppia. Sydänhän siinä suli ja melkein suru tuli, ehkä runoilijaksi seuraavaksi. Pennuilla
on onneksi kodit, muutoin tuossa kävisi "huonosti"...viimeksi
pennut oli niin pieniä, ettei niistä ollut mukaan lähtijäksi, mutta nyt voisi
käydä jo toisin. Aika meni siivillä ja kotiin paluu meni tosi myöhäiseksi.
Tässäpä suloisten pentujen kuvia + video. Kiitos Erna taas ihanasta
hetkestä penneleitten kanssa J.
Viikonloppua täydentää myös Laukaan agilitykisat lauantaina.
Kisasin sekä Muusan että Hilkan kanssa. Keli oli tosi kiva sekä radat sopivan
haastavat. Hilin kanssa meidän isoin ongelma on ihan selkeästi hyppyrimat. Ei
meinaa pysyä ylhäällä, jos vain vien nopsaa esteeltä toiselle. Toivottavasti
Kitin kanssa saadaan tämä asia ratkottua lähikuukausien kuluessa. Arvokisoihin
ei ole menemistä, jos pitää rimoja jänskätä. Tuloksena Hilin kaa oli 2 x hyl
sekä NOLLA VOITTO sekä ensimmäinen HYPPYSERTI, jee
jee!! Muusan kanssa tehtiin pari sujuvaa rataa, hauskaa oli
taas kerran. Pari vitosta taskuun tuli sekä käytiin pokkaamassa sija 3.
molemmilla kerroilla. Videota ei tällä kertaa ole, mutta koitan kahtoa netistä
pari kuvaa tähän jatkeeksi.
Viikko sitten tiistaina lähdin kaverin Marin ja 14 tuntemattoman tyypin kanssa bussilla Itävaltaan. Ikuna en ole ulkomailla näytelmissä käynyt ja nyt sitten suoraan toooosi kauas, matka tuntemattomaan.
Bussin reitti karkeasti : - Kajaani ti 15.5. - Jyväkylä klo 14.00 - Turku - Laivalla Ruotsiin, perillä ke 16.5. klo 8.00 - Lautalla Tanskaan, perillä klo 16.15, 200 km seuraavaan lauttaan ja aikamoiset ruuhkat oli välissä. - Lautalla Saksaan, perillä 21.00, yö bussissa - Itävalta to 17.5. klo 11.50, hotelliin päästiin klo 14.00 ja takaisin samalla tyylillä, lähtö Itavallasta su 20.5. klo 15....
Yllättävän kivuttomasti meni matka ees ja taas. Takaisin
tullessa vain bussissa yöpyminen oli aika tuskaa, ei meinannut löytyä kunnon
asentoa millä ois voinut uinuttaa itsensä hetkelliseen uneen. Matkan aikana
saavuimme keväisestä Suomesta, kesäiseen Itävaltaan. Maisemat vaihtuivat
havupuusta, jylhäisiin Alppeihin. Miten vaivatonta onkaan liikkua EU-maiden
sisällä. Kertaakaan ei kysytty, ei meidän ihmisten eikä koirien passeja. Ketään
ei kiinnostanut mistä tullaan ja mihin ollaan menossa. Tietty aina, kun
purkauduimme bussista, toki saimme katseita ja kysymysmerkkejä aikaiseksi.
Saavuimme hyvissä ajoin torstaina Itävaltaan. Hotelliin ei
päästy heti, joten matkasimme katsastamaan näyttelypaikka / reitit pe aamua
varten. Meillä oli mukana reilut 20 koiraa, muutamalla oli päänäyttelyt pe ja
su (su myös osalla erkkarit eri paikassa), suurimmalla osalla päänäyttely oli
la. Torstaina käytiin isommalla porukalla katsastamassa Salzburgin vanhaa
kaupunkia, minkä tutkimista jatkettiin aamun valjetessa vielä perjantaina.
Historiaan palattiin tutustumalla Mozartin synnyin taloon sekä kuulin, että
Hitlerin kotkanpesäkin olisi ollut lähistöllä, tosin oma aikani ei riittänyt
kuin kaupunki kierrokseen.
Ette muuten usko miten paljon töitä olen tehnyt tämän näyttelymatkan eteen.
Viime syksynä Mari pyysi mua mukaan tähän reissuun ja suostuin tietenkin, uusi
kokemus elämässäni. Rahhoo säästettiin, Mesen ruokavalio muutettiin, rimmit
varattiin, näytelmä treenit aloitettiin ja uudet vaatteet / kengät hommattiin.
Siis oikeasti en ole (ainakaan vielä) mikään näytelmä ihminen. Päivikki on
ollut mun valmentaja ja auttoi myös vaatteiden hommaamisessa. Näyttelytreenien
alussa olin ihan varma, ettei musta vain ole tähän, esittämään koiraa ihan
oikeasti. Näyttely koostuu ihan yhtä monesta osa-alueesta kuin agi / toko ym.
jos oikein kunnolla tuon haluaa tehdä:
- esittäjä tip ja top, hymy / iloisuus - koira myös tip ja top > turkki / partakarvat / etutukka - koiran asettelu miten ja missä järjestyksessä - miten pidetään hihnaa kädessä asettelussa / liikkeessä - miten koira nostetaan pöydälle ja miten ollaan pöydällä - miten liikkeet esitetään - erikoistilanteet kuinka niistä selvitään
Tuossa oli vain pintariipaisu osa-alueista, joita
harjoittelimme. Päivikki on elänyt nuoruusajan esitellen koiriaan. Mie sain
hänen tietopankkinsa käyttöön parin kuukauden treenin aikana, voin sanoa, että
paljon on vielä muistettavaa ja opittavaa, jotta pystyisin edes murto-osan
esittämään koiraa yhtä hyvin kuin hän. Kiitos Päivikki, en varmasti olisi
selvinnyt MV kehästä näin iloisin ja rennoin mielin ilman sun ammattitaitoista
apua!
Kuulimme perjantain näyttelyssä kävijöiltä, että sisäänmeno
tökki todella pahasti. Tämän takia lähdettiin normaalia aikaisemmin liikkeelle.
Messukeskus sijaitsi asutusalueen keskellä ja bussilla liikkuminen siellä ei
ollut aivan vaivatonta. Vihdoin saavuimme messualueella, mutta jostain syystä
siellä ei ollut purkupaikkaa ja meidät ohjattiin saman tein ulos alueelta.
Loistavaa, eihän siinä auttanut kuin pysäyttää linkki keskelle tietä, tukki
liikenteen ja poliisithan tuli sitten paikalle. Kuskilta tuli pyyntö
"äkkiä tavarat / koirat ulos", poliisi otti kuskin passin ja kävi
aika aggressiivisesti kuskiin kiinni. Uskomatonta, että tuostakin hässäkästä
päästiin ilman mitään haaveria ja bussi pääsi jatkamaan matkaansa ja me
käveltiin vajaa kilsa messukeskukseen.
Edellisen päivän tökkivä sisäänmeno oli nähtävästi korjattu
jollain tavalla, sillä ei me jonotettu sisään kuin hetken. Lippu / koiran
rokotukset tarkistettiin sisääntulossa ja lippua vastaan sai ILMAISEKSI näyttelyluettelon.
Lipun muuten sain molempiin näyttelyihin sähköpostiini vasta maanantaina 14.5.
(lähdettiin reissuun ti), kun Susanna soitti puolestani järjestäjille, ISO
kiitos myös Suskulle. Ilman sua en olisi osannut tehdä ilmoittautumisia, saati
soittaa lippujen perään.
Messualue oli tosi iso, muitten näyttely oli hallissa 1 ja mun & Mesen hallissa 10. Ja tietenkin arvioitu kehäaikataulumme oli samaan aikaan. Onneksi porukassa oli mukana kokeneita ulkomaan reissaajia ja osasivat kertoa, että kehänumeron saa kehästä. Siinä sitä sitten mentiin jonon jatkeeksi omaa numeroa hakemaan. Itse näytelmät myös menivät vähän eri tavalla kuin meillä, vain näyttelyluettelo näytti samanlaiselta kuin Suomessa. Heillä erinomainen oli sininen väri ja erittäin hyvä punainen, tosin mitään nauhoja ei heillä jaettu, ne laitettiin suoraan kirjekuoreeseen johon laitettiin myös arvostelulaput. Luokat heillä meni samalla tavalla kuin meillä, mutta jatkoon pääsi vain yksi kustakin luokasta. Heillä ei arvostella erikseen parasta urosta tai narttua vaan kaikista luokista (uros/narttu) paras jatkoon ja lopuksi kaikki mittelee toisiaan vastaan = ROP. Meillä saa kirjallisen arvostelun, täällä sitä ei saanut vain rastiruutun mitä voitti.Kehän lopuksi arvostelulapun haettiin kehäsihteeriltä samoin kuin meillä Suomessa.
Ländereitä oli yhteensä 10 kpl, 4 Suomesta ja loput muualta, jos oikein ymmärsin, osa oli ainakin Saksasta. Näillä ulkomaan läntsyillä oli osalla turkit tosi pitkät, eikä kaikilla ollut edes naamasta karvoja nypitty. Luonteet ja rakenteet näin taviksen näkökulmasta näytti oikein mallikkaalta. Mukana oli myös yksi sileäkarvainen länderi. Mese & Annukan koirat oli tosi nätisti laitettu ja viimeistelty. Kehä oli aikalailla myöhässä, mulla ei ollut edes tuolia mukana ja Meseähän mie en jätä hetkeksikään silmistäni. Siinä mie vietin seisten ja musiikkia kuunnellen sekä seuraten tuomarin / kehäänheittäjän toimintaa parin tunnin ajan.
Oli tosi vaikeaa seurata mitä kukin sai, itse vain koitin
mennä kehään silloin kuin "kehäänheittäjä" pyysi. Taidettiin Annukan
kanssa käydä kehässä yksi ylimääräinen kierroskin, mutta eipä se haittaa, kun
on mitä esittää. Olin aika pihalla koko länderinäytelmän ajan, mutta vedin
näytelmät niin hyvin kuin pystyin Päivikin oppien mukaan. Hymy kyllä oli
herkässä onneksi ihan itsekseenkin ja vaikka jännitti jonnin verran, pystyin
esittämään Mesen suhteellisen rennosti. Väliajoilla leikittiin ja riekuttiin.
Niinhän siinä kävi, että Annukan kanssa vietiin Suomehen kaikki tittelit,
paitsi veteraani MV-12 annettiin muille, kun meillä ei ollut siinä luokassa
kisaavaa koiraa mukana. Oon niin ylpeä Mesestä, se on super ihana ja sillä on
nyt toinen titteli taskussa ja vielä niin upea kuin: World Winner > MV-12!! ISOT onnittelut myös
Annukalle: JMV-12 Cierimon Balalaika, JMV-12 Cierimon Ballerina sekä MV-12
Jazzmo Foxtrot. Aika huippu päivä meille molemmille!
Mainittakoon vielä, että sunnuntain erikoisnäyttelyssä Annukan Jazzmo Foxtrot oli ROP,
onnittelut. Mese nappasi sertin ja
luokkavoiton. Itävallan muotovalioksi tulee valitettavasti vasta neljällä
sertillä ja meidän kahdet sertit eivät vielä riitä tuohon titteliin.
Toki pitää myös mainita matkaseuralaiseni menestys: mukana
reilut 20 koiraa, joista MV-12 titteli tuli 11 koiralle. Onnittelut kaikille
menestyneille sekä myös tuloksiinsa tyytyväisille :)!
Mese: World Winner > MV-12 + serti / CACIB / ROP
Oikeasti toi oli tosi ihana reissu. Jokin aika sitten en ymmärtänyt näytelmistä yhtään mitään, ihmettelin enemminkin sitä, että miksi siellä käydään. En ehkä edelleenkään ole 100% näytelmä ihminen, mutta ymmärrän nyt paremmin, miten toimitaan ja miksi näytelmissä ehkä sittenkin kannattaa ainakin joskus käydä. Mitä jos kävisi kerran vuodessa jossain päin maailmaa ja ensi kerralla voisi mennä vähän lähemmäksi? Katsotaan oliko tämä kerta käynti vai tuleeko tästä Mesen kohdalla pysyvämpi tapa :-D!
Kello sen kun vain tikittää...laittelen nyt pikasee vain
tämän päivän radat ja sitten elpymään ja huomenna viime hetken viimeistelyt
Itävallan reissua varten. Sen verran pitää tämän päivän kisoista sanoa, että
vaikka tulostaso ei oo häävi, oon silti tosi tyytyväinen kaikkien koirieni
suoritukseen ja ehkä sit vähän itseenikin. Hi-Likka > hyvin sain asenteen kohilleen,
meno vain paranee, varsinkin kun opin noi hypyt viemään oikealla tavalla, puomi
toivottavasti ratkaistiin toisella radalla.. Mese > pojulla voipi hyvällä
mielellä kisailla nyt kaksi starttia peräkkäin, toka rata oli super hyvä tähänastisista.
Fiilis > toinen rata oli vihdoin sellainen kuin ois oltu reeneissä...ehkä
nyt keksittiin se meidän juttu, mitä tehdään ennen starttia, näytti
toimivan...super taitava koira ja niin reipas (itse asiassa taitavia ja
reippaita kaikki).
Eilen käytiin virallisesti Helsingissä testauttamassa Mesukan luonne. Testissä oli mukana Ländereitä kaiken kaikkiaan yhteensä 10 kpl. Muutama oli mua "pelotellut", et miten voin viedä Mesen testiin näin lähellä Itävallan reissua, jos jotain ikävää sattuisi. Onneksi vein ja toivon, ettei mitään mörkö kautta ala myöhemminkään. Testi ei sinäänsä yllättänyt, Mese näytti lähinnä siltä, että se hengailee mun kanssa kentällä, jossa on "hilluvia" ihmisiä / kolisevia esineitä. Itse olen käynyt tasan kahdessa luonnetestissä, Muusan ja nyt Mesen.
Tuomarit olivat kokeneita luonnetestin vetäjiä ja hyvin mielestäni perustelivat osa-alueet. Loppu pisteet ovat huikeat :-D. Nyt on vain niin väsynyt olo, että video saa kertoa loput.
Muusan ja Mesen tuloksien vertailu: MESE: MUUSA:
I Toimintakyky +1 I Toimintakyky +2
II Tervyys +1 II Tervyys +3
III Puolustushalu +1 III Puolustushalu +3
IV Taisteluhalu +3 IV Taisteluhalu +2
V Hermorakenne +2 V Hermorakenne +2
VI Tempperamentti +3 VI Tempperamentti +3
VII Kovuus +1 VII Kovuus +1
VIII Luoksepäästävyys +3 VIII Luoksepäästävyys +3
Laukauspelottomuus ++ Laukauspelottomuus +++ Tulos 215Tulos 224
Samalla reissulla käytiin myös katsomassa Mesen pentuja. On ne vaan suloisia...mutta minkään asteen pentukuumetta ne eivät (ainakaan vielä) nostaneet. Onneksi ne vain mönki hetken ja sammuivat. Saas nähdä kuinka käy kolmen viikon päästä, kun seuraavan kerran ne näen. Ihanaa oli nähdä myös pika pikaa Karoa. Ensi kerralla paremmalla ajalla!
Tässäpä penneleistä muutama kuva:
Lauantaina matkasimme Mesen ja Päivikin kanssa Lahden KV näyttelyyn. Ihanaa, että Päivikki lähti mukaamme. Mua jännitti ihan mahottomasi kehässä, osaanko esittää Mesen niin kuin Päivikki on mua opastanut. Olen parin kuukauden ajan saanut Päivikiltä esittämiseen vinkkejä sekä paljon kotiläksyjä. Näin nopeasti musta ei varmasti tule yhtä taidokasta koiran esittäjää, kuten Päivikistä. Vähän levottomasti mielestäni olen kehässä ja onneksi mun käden tärinää ei näe videolta...oi voi, kun sydän hakkasi. Muutama asia ilmaantui näyttelykehän jälkeen ja näitä reenaillaan vielä ennen Itävaltaan lähtöä.
Tuomari: Hanne Laine-Jensen, Tanska "Hyvä koko ja pituus. Hyvin täyttynyt runko. Urosmainen tasapainoinen pää. Hyvä kallo ja kuono-osa. Hyvän asentoiset korvat ja silmät. Hyvä kaula, ylälinja ja hännän kiinnitys. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Liikkuu hyvin. Esitetään lyhyessä turkissa".
Hmm....muistaakseni meillä ei ole koskaan ollut mainintaa turkin pituudesta...ehkä ois pitänyt esittää Mese "ransuna", oiskohan tuomari sit ollut täysin tyytyväinen, heh.
Mese, Hi-Likka & Muusa keväisessä metsästä. Vajaat pari viikkoa Hili oli meillä hoidossa. Kiti tuli tänään takaisin kotia ja voi sitä koiran & omistajan iloista jälleennäkemistä...love!
Sunnuntaina ajelin itsekseni Mikkelin agikisoihin. Voin sanoa, että ei ole pitkään aikaan matkan teko tuntunut yhtä kamalalta. En meinannut millään pysyä hereillä ja kisapaikalla ois voinut vain nukkua. Kisat kuitenkin meni kivasti, pari huolimattomuus virhettä sekä Muusalla että Hilillä.
Oltiin kisaamassa 21.-22.4. Janakkalassa, tämän vuoden ensimmäisissä ulkokisoissa. Matkassa omienkoirien lisäksi lainakoirani kelpie Hi-Likka sekä Heidi koirineen. Yövyttiin sekä juhlistettiin pienesti Mesen pentueen "varpajaisia" Janetin & Jarin luona (Mesen kasvattiperhe).
Huippu tyyppejä, kiitos majapaikasta!
Lauantaina oli kolmosluokkalaisten kisat: Albert, Muusa & Hi-Likka. Kirkkonummella rataprofiilit olivat mulle ihan liian vaikeita, mutta nyt oli taas homma hanskassa. Ekassa startissa saatiin keinulta vitonen. Te jotka olette meidän uraa seuranneet, tiedätte, etteivät kontaktit oo meidän pravuuri. Nykyään koitan vapauttaa niiltä niin pikaisesti kuin mahdollista. Ehkä pitäisi seurata hetken miten tuomari tuomaroi keinua, toisethan antaa herkemmin virheet kuin toiset. Tämä tuomari oli tosi tiukka miten koira päästetään keinulta ja vitonenhan sieltä pamahti, ei tosin haittaa yhtään. Veteraanilta ei vauhtia puuttunut tästä radasta :)
Toisella radalla oli sitten ajoitukset vähän enemmänkin hukassa ja A aikas hidas, mutta nolla pamahti sijoituksella 5. Heidi ja Albert tekivät myös upean nollan sijoittumalla toiseksi, onnittelut!
Medien jälkeen oli vuorossa maxit, missä kisasin Hi-Likan kanssa. Se tuli mulle hoitoon jo torstaina, Kitin lähdettyä Australiaan pariksi viikoksi. Pitänee vielä mainita miten mahtavasti Muusa & Hilkka on tullut toimeen. Muusa yleensä kyylää vierailevia koiria, mutta Hili & Muusa tulee juttuun tosi hyvin. Ihan kuin ne ois aina asunut yhdessä, tosi rennosti ottavat kaikki.
Nyt kisa kommentteihin. Oon tosi tyytyväinen, että sain Hilkan pysymään lähdössä, ei yrittänytkään varastaan. Sen tiedän, että Hilkka on jonkin verran Muusaan kuuliaisempi ja antaa anteeksi paremmin, jos olen myöhässä. Tämän takia annoin sen lentää esteiden yli ennen kuin lähdin kääntämään sekä koitin tuijottaa jokaisen hypyn loppuun asti. Näin varmistin myös ettei rimat tuu alas niin herkästi. Ensi kerralla muistan myös varmistaa puomin ylösmenon. Aika kaameen näköistä ohjausta niin Muusan kuin Hilin kanssa, täytynee keskittyä omaan liikkeeseen paremmin ja KÄSIIN, voi kamalaa miten ne huitoo! Tyylistä viis tublanolla tuli ja nollien metsästys jatkuu ensi viikonloppuna :-D!
Sunnuntaina oli vuorossa meidän kummankin juniorit. Heidin junnu Jipi on muuten tulevaisuuden tähti...ei mitään paineita Heidi, ihana pikku luikero!
Tasa tahtiin mentiin, kun kumpikin meistä teki vuorotellen hyl. Oiskohan Jipin keskittymiseen vaikuttanut yöpyminen asuntovaunussa? Aina, kun jompikumpi meistä liikahti, kelpiet & Jipi säntäsi liikkuvan tyypin luokse. Mese oli häkitettynä, kun se nukkuu vieraissa paikoissa tosi levottomasti ...mutta nyt se teki häkkiin pesää ja pesää ja pesää ja pesää..voitte vain kuvitella miten "leppoisat" yöunet saatiin :)!
Mesen kanssa olen kisannut tosi harvoin. Jossain vaiheessa ajattelin, että kisaan vasta sitten, kun se menee aksaa omalla moottorilla. Sitten tulin siihen tulokseen, vaikka moottoria ei vielä ole ja se on välillä tosi epävarma mitä milläkin ohjauksella tarkoitan, se tarvitsee kuitenkin myös ratarutiinia. Nyt sitten kisaan sen kaa noin kerran kuussa kaksi starttia per kisa, entisen yhden startin taktiikan sijaan. Koitan panostaa enempi oikeanlaiseen käskytykseen (kiitos vinkeistä Jari & Janet) ja oikeanlaiseen liikkumiseen, tähän oon saanut vinkkejä Päivikiltä, muista jatkossakin mua ohjeistaa.
En muuten tajunnut ekalla radalla sitä miksi Mese ei mennyt puomille. Luulin, että olin jättänyt sen liian yksin. Toisella radalla näkyy selvästi, miten se jännittää puomia eli luulee sitä keinuksi. Nimittäin pe reeneissä meille tuli mahtava lentokeinu ja nähtävästi se jäi päälle. Kepit / keinu ovatkin meidän haastavimmat esteet olleet koko agiuran ajan. Yllätys oli kuitenkin se, että toisessa startissa kepit meni ykkösillä...ja laukalla. Ehkä meistä tulee vielä jonain päivänä aito agilitypari, kun mie en vain hermostu ja Mese saa lisää kokemusta sekä este/ratavarmuutta.
Kiitos Heidi reissusta ja onnittelut vielä Jatin vuoden agilitykoira 2011–tittelistä, kiertopalkinto käytiin hakemassa kotimatkalla!