Sunnuntaina käytiin Päivikin, Janetin & Tildan kanssa katsomassa
MeseRoppia. Sydänhän siinä suli ja melkein suru tuli, ehkä runoilijaksi seuraavaksi. Pennuilla
on onneksi kodit, muutoin tuossa kävisi "huonosti"...viimeksi
pennut oli niin pieniä, ettei niistä ollut mukaan lähtijäksi, mutta nyt voisi
käydä jo toisin. Aika meni siivillä ja kotiin paluu meni tosi myöhäiseksi.
Tässäpä suloisten pentujen kuvia + video. Kiitos Erna taas ihanasta
hetkestä penneleitten kanssa J.
Viikonloppua täydentää myös Laukaan agilitykisat lauantaina.
Kisasin sekä Muusan että Hilkan kanssa. Keli oli tosi kiva sekä radat sopivan
haastavat. Hilin kanssa meidän isoin ongelma on ihan selkeästi hyppyrimat. Ei
meinaa pysyä ylhäällä, jos vain vien nopsaa esteeltä toiselle. Toivottavasti
Kitin kanssa saadaan tämä asia ratkottua lähikuukausien kuluessa. Arvokisoihin
ei ole menemistä, jos pitää rimoja jänskätä. Tuloksena Hilin kaa oli 2 x hyl
sekä NOLLA VOITTO sekä ensimmäinen HYPPYSERTI, jee
jee!! Muusan kanssa tehtiin pari sujuvaa rataa, hauskaa oli
taas kerran. Pari vitosta taskuun tuli sekä käytiin pokkaamassa sija 3.
molemmilla kerroilla. Videota ei tällä kertaa ole, mutta koitan kahtoa netistä
pari kuvaa tähän jatkeeksi.
Viikko sitten tiistaina lähdin kaverin Marin ja 14 tuntemattoman tyypin kanssa bussilla Itävaltaan. Ikuna en ole ulkomailla näytelmissä käynyt ja nyt sitten suoraan toooosi kauas, matka tuntemattomaan.
Bussin reitti karkeasti : - Kajaani ti 15.5. - Jyväkylä klo 14.00 - Turku - Laivalla Ruotsiin, perillä ke 16.5. klo 8.00 - Lautalla Tanskaan, perillä klo 16.15, 200 km seuraavaan lauttaan ja aikamoiset ruuhkat oli välissä. - Lautalla Saksaan, perillä 21.00, yö bussissa - Itävalta to 17.5. klo 11.50, hotelliin päästiin klo 14.00 ja takaisin samalla tyylillä, lähtö Itavallasta su 20.5. klo 15....
Yllättävän kivuttomasti meni matka ees ja taas. Takaisin
tullessa vain bussissa yöpyminen oli aika tuskaa, ei meinannut löytyä kunnon
asentoa millä ois voinut uinuttaa itsensä hetkelliseen uneen. Matkan aikana
saavuimme keväisestä Suomesta, kesäiseen Itävaltaan. Maisemat vaihtuivat
havupuusta, jylhäisiin Alppeihin. Miten vaivatonta onkaan liikkua EU-maiden
sisällä. Kertaakaan ei kysytty, ei meidän ihmisten eikä koirien passeja. Ketään
ei kiinnostanut mistä tullaan ja mihin ollaan menossa. Tietty aina, kun
purkauduimme bussista, toki saimme katseita ja kysymysmerkkejä aikaiseksi.
Saavuimme hyvissä ajoin torstaina Itävaltaan. Hotelliin ei
päästy heti, joten matkasimme katsastamaan näyttelypaikka / reitit pe aamua
varten. Meillä oli mukana reilut 20 koiraa, muutamalla oli päänäyttelyt pe ja
su (su myös osalla erkkarit eri paikassa), suurimmalla osalla päänäyttely oli
la. Torstaina käytiin isommalla porukalla katsastamassa Salzburgin vanhaa
kaupunkia, minkä tutkimista jatkettiin aamun valjetessa vielä perjantaina.
Historiaan palattiin tutustumalla Mozartin synnyin taloon sekä kuulin, että
Hitlerin kotkanpesäkin olisi ollut lähistöllä, tosin oma aikani ei riittänyt
kuin kaupunki kierrokseen.
Ette muuten usko miten paljon töitä olen tehnyt tämän näyttelymatkan eteen.
Viime syksynä Mari pyysi mua mukaan tähän reissuun ja suostuin tietenkin, uusi
kokemus elämässäni. Rahhoo säästettiin, Mesen ruokavalio muutettiin, rimmit
varattiin, näytelmä treenit aloitettiin ja uudet vaatteet / kengät hommattiin.
Siis oikeasti en ole (ainakaan vielä) mikään näytelmä ihminen. Päivikki on
ollut mun valmentaja ja auttoi myös vaatteiden hommaamisessa. Näyttelytreenien
alussa olin ihan varma, ettei musta vain ole tähän, esittämään koiraa ihan
oikeasti. Näyttely koostuu ihan yhtä monesta osa-alueesta kuin agi / toko ym.
jos oikein kunnolla tuon haluaa tehdä:
- esittäjä tip ja top, hymy / iloisuus - koira myös tip ja top > turkki / partakarvat / etutukka - koiran asettelu miten ja missä järjestyksessä - miten pidetään hihnaa kädessä asettelussa / liikkeessä - miten koira nostetaan pöydälle ja miten ollaan pöydällä - miten liikkeet esitetään - erikoistilanteet kuinka niistä selvitään
Tuossa oli vain pintariipaisu osa-alueista, joita
harjoittelimme. Päivikki on elänyt nuoruusajan esitellen koiriaan. Mie sain
hänen tietopankkinsa käyttöön parin kuukauden treenin aikana, voin sanoa, että
paljon on vielä muistettavaa ja opittavaa, jotta pystyisin edes murto-osan
esittämään koiraa yhtä hyvin kuin hän. Kiitos Päivikki, en varmasti olisi
selvinnyt MV kehästä näin iloisin ja rennoin mielin ilman sun ammattitaitoista
apua!
Kuulimme perjantain näyttelyssä kävijöiltä, että sisäänmeno
tökki todella pahasti. Tämän takia lähdettiin normaalia aikaisemmin liikkeelle.
Messukeskus sijaitsi asutusalueen keskellä ja bussilla liikkuminen siellä ei
ollut aivan vaivatonta. Vihdoin saavuimme messualueella, mutta jostain syystä
siellä ei ollut purkupaikkaa ja meidät ohjattiin saman tein ulos alueelta.
Loistavaa, eihän siinä auttanut kuin pysäyttää linkki keskelle tietä, tukki
liikenteen ja poliisithan tuli sitten paikalle. Kuskilta tuli pyyntö
"äkkiä tavarat / koirat ulos", poliisi otti kuskin passin ja kävi
aika aggressiivisesti kuskiin kiinni. Uskomatonta, että tuostakin hässäkästä
päästiin ilman mitään haaveria ja bussi pääsi jatkamaan matkaansa ja me
käveltiin vajaa kilsa messukeskukseen.
Edellisen päivän tökkivä sisäänmeno oli nähtävästi korjattu
jollain tavalla, sillä ei me jonotettu sisään kuin hetken. Lippu / koiran
rokotukset tarkistettiin sisääntulossa ja lippua vastaan sai ILMAISEKSI näyttelyluettelon.
Lipun muuten sain molempiin näyttelyihin sähköpostiini vasta maanantaina 14.5.
(lähdettiin reissuun ti), kun Susanna soitti puolestani järjestäjille, ISO
kiitos myös Suskulle. Ilman sua en olisi osannut tehdä ilmoittautumisia, saati
soittaa lippujen perään.
Messualue oli tosi iso, muitten näyttely oli hallissa 1 ja mun & Mesen hallissa 10. Ja tietenkin arvioitu kehäaikataulumme oli samaan aikaan. Onneksi porukassa oli mukana kokeneita ulkomaan reissaajia ja osasivat kertoa, että kehänumeron saa kehästä. Siinä sitä sitten mentiin jonon jatkeeksi omaa numeroa hakemaan. Itse näytelmät myös menivät vähän eri tavalla kuin meillä, vain näyttelyluettelo näytti samanlaiselta kuin Suomessa. Heillä erinomainen oli sininen väri ja erittäin hyvä punainen, tosin mitään nauhoja ei heillä jaettu, ne laitettiin suoraan kirjekuoreeseen johon laitettiin myös arvostelulaput. Luokat heillä meni samalla tavalla kuin meillä, mutta jatkoon pääsi vain yksi kustakin luokasta. Heillä ei arvostella erikseen parasta urosta tai narttua vaan kaikista luokista (uros/narttu) paras jatkoon ja lopuksi kaikki mittelee toisiaan vastaan = ROP. Meillä saa kirjallisen arvostelun, täällä sitä ei saanut vain rastiruutun mitä voitti.Kehän lopuksi arvostelulapun haettiin kehäsihteeriltä samoin kuin meillä Suomessa.
Ländereitä oli yhteensä 10 kpl, 4 Suomesta ja loput muualta, jos oikein ymmärsin, osa oli ainakin Saksasta. Näillä ulkomaan läntsyillä oli osalla turkit tosi pitkät, eikä kaikilla ollut edes naamasta karvoja nypitty. Luonteet ja rakenteet näin taviksen näkökulmasta näytti oikein mallikkaalta. Mukana oli myös yksi sileäkarvainen länderi. Mese & Annukan koirat oli tosi nätisti laitettu ja viimeistelty. Kehä oli aikalailla myöhässä, mulla ei ollut edes tuolia mukana ja Meseähän mie en jätä hetkeksikään silmistäni. Siinä mie vietin seisten ja musiikkia kuunnellen sekä seuraten tuomarin / kehäänheittäjän toimintaa parin tunnin ajan.
Oli tosi vaikeaa seurata mitä kukin sai, itse vain koitin
mennä kehään silloin kuin "kehäänheittäjä" pyysi. Taidettiin Annukan
kanssa käydä kehässä yksi ylimääräinen kierroskin, mutta eipä se haittaa, kun
on mitä esittää. Olin aika pihalla koko länderinäytelmän ajan, mutta vedin
näytelmät niin hyvin kuin pystyin Päivikin oppien mukaan. Hymy kyllä oli
herkässä onneksi ihan itsekseenkin ja vaikka jännitti jonnin verran, pystyin
esittämään Mesen suhteellisen rennosti. Väliajoilla leikittiin ja riekuttiin.
Niinhän siinä kävi, että Annukan kanssa vietiin Suomehen kaikki tittelit,
paitsi veteraani MV-12 annettiin muille, kun meillä ei ollut siinä luokassa
kisaavaa koiraa mukana. Oon niin ylpeä Mesestä, se on super ihana ja sillä on
nyt toinen titteli taskussa ja vielä niin upea kuin: World Winner > MV-12!! ISOT onnittelut myös
Annukalle: JMV-12 Cierimon Balalaika, JMV-12 Cierimon Ballerina sekä MV-12
Jazzmo Foxtrot. Aika huippu päivä meille molemmille!
Mainittakoon vielä, että sunnuntain erikoisnäyttelyssä Annukan Jazzmo Foxtrot oli ROP,
onnittelut. Mese nappasi sertin ja
luokkavoiton. Itävallan muotovalioksi tulee valitettavasti vasta neljällä
sertillä ja meidän kahdet sertit eivät vielä riitä tuohon titteliin.
Toki pitää myös mainita matkaseuralaiseni menestys: mukana
reilut 20 koiraa, joista MV-12 titteli tuli 11 koiralle. Onnittelut kaikille
menestyneille sekä myös tuloksiinsa tyytyväisille :)!
Mese: World Winner > MV-12 + serti / CACIB / ROP
Oikeasti toi oli tosi ihana reissu. Jokin aika sitten en ymmärtänyt näytelmistä yhtään mitään, ihmettelin enemminkin sitä, että miksi siellä käydään. En ehkä edelleenkään ole 100% näytelmä ihminen, mutta ymmärrän nyt paremmin, miten toimitaan ja miksi näytelmissä ehkä sittenkin kannattaa ainakin joskus käydä. Mitä jos kävisi kerran vuodessa jossain päin maailmaa ja ensi kerralla voisi mennä vähän lähemmäksi? Katsotaan oliko tämä kerta käynti vai tuleeko tästä Mesen kohdalla pysyvämpi tapa :-D!
Kello sen kun vain tikittää...laittelen nyt pikasee vain
tämän päivän radat ja sitten elpymään ja huomenna viime hetken viimeistelyt
Itävallan reissua varten. Sen verran pitää tämän päivän kisoista sanoa, että
vaikka tulostaso ei oo häävi, oon silti tosi tyytyväinen kaikkien koirieni
suoritukseen ja ehkä sit vähän itseenikin. Hi-Likka > hyvin sain asenteen kohilleen,
meno vain paranee, varsinkin kun opin noi hypyt viemään oikealla tavalla, puomi
toivottavasti ratkaistiin toisella radalla.. Mese > pojulla voipi hyvällä
mielellä kisailla nyt kaksi starttia peräkkäin, toka rata oli super hyvä tähänastisista.
Fiilis > toinen rata oli vihdoin sellainen kuin ois oltu reeneissä...ehkä
nyt keksittiin se meidän juttu, mitä tehdään ennen starttia, näytti
toimivan...super taitava koira ja niin reipas (itse asiassa taitavia ja
reippaita kaikki).
Eilen käytiin virallisesti Helsingissä testauttamassa Mesukan luonne. Testissä oli mukana Ländereitä kaiken kaikkiaan yhteensä 10 kpl. Muutama oli mua "pelotellut", et miten voin viedä Mesen testiin näin lähellä Itävallan reissua, jos jotain ikävää sattuisi. Onneksi vein ja toivon, ettei mitään mörkö kautta ala myöhemminkään. Testi ei sinäänsä yllättänyt, Mese näytti lähinnä siltä, että se hengailee mun kanssa kentällä, jossa on "hilluvia" ihmisiä / kolisevia esineitä. Itse olen käynyt tasan kahdessa luonnetestissä, Muusan ja nyt Mesen.
Tuomarit olivat kokeneita luonnetestin vetäjiä ja hyvin mielestäni perustelivat osa-alueet. Loppu pisteet ovat huikeat :-D. Nyt on vain niin väsynyt olo, että video saa kertoa loput.
Muusan ja Mesen tuloksien vertailu: MESE: MUUSA:
I Toimintakyky +1 I Toimintakyky +2
II Tervyys +1 II Tervyys +3
III Puolustushalu +1 III Puolustushalu +3
IV Taisteluhalu +3 IV Taisteluhalu +2
V Hermorakenne +2 V Hermorakenne +2
VI Tempperamentti +3 VI Tempperamentti +3
VII Kovuus +1 VII Kovuus +1
VIII Luoksepäästävyys +3 VIII Luoksepäästävyys +3
Laukauspelottomuus ++ Laukauspelottomuus +++ Tulos 215Tulos 224
Samalla reissulla käytiin myös katsomassa Mesen pentuja. On ne vaan suloisia...mutta minkään asteen pentukuumetta ne eivät (ainakaan vielä) nostaneet. Onneksi ne vain mönki hetken ja sammuivat. Saas nähdä kuinka käy kolmen viikon päästä, kun seuraavan kerran ne näen. Ihanaa oli nähdä myös pika pikaa Karoa. Ensi kerralla paremmalla ajalla!
Tässäpä penneleistä muutama kuva:
Lauantaina matkasimme Mesen ja Päivikin kanssa Lahden KV näyttelyyn. Ihanaa, että Päivikki lähti mukaamme. Mua jännitti ihan mahottomasi kehässä, osaanko esittää Mesen niin kuin Päivikki on mua opastanut. Olen parin kuukauden ajan saanut Päivikiltä esittämiseen vinkkejä sekä paljon kotiläksyjä. Näin nopeasti musta ei varmasti tule yhtä taidokasta koiran esittäjää, kuten Päivikistä. Vähän levottomasti mielestäni olen kehässä ja onneksi mun käden tärinää ei näe videolta...oi voi, kun sydän hakkasi. Muutama asia ilmaantui näyttelykehän jälkeen ja näitä reenaillaan vielä ennen Itävaltaan lähtöä.
Tuomari: Hanne Laine-Jensen, Tanska "Hyvä koko ja pituus. Hyvin täyttynyt runko. Urosmainen tasapainoinen pää. Hyvä kallo ja kuono-osa. Hyvän asentoiset korvat ja silmät. Hyvä kaula, ylälinja ja hännän kiinnitys. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Liikkuu hyvin. Esitetään lyhyessä turkissa".
Hmm....muistaakseni meillä ei ole koskaan ollut mainintaa turkin pituudesta...ehkä ois pitänyt esittää Mese "ransuna", oiskohan tuomari sit ollut täysin tyytyväinen, heh.
Mese, Hi-Likka & Muusa keväisessä metsästä. Vajaat pari viikkoa Hili oli meillä hoidossa. Kiti tuli tänään takaisin kotia ja voi sitä koiran & omistajan iloista jälleennäkemistä...love!
Sunnuntaina ajelin itsekseni Mikkelin agikisoihin. Voin sanoa, että ei ole pitkään aikaan matkan teko tuntunut yhtä kamalalta. En meinannut millään pysyä hereillä ja kisapaikalla ois voinut vain nukkua. Kisat kuitenkin meni kivasti, pari huolimattomuus virhettä sekä Muusalla että Hilillä.
