torstai 22. huhtikuuta 2010

Makkaran paistoa ja jouten oloa

Kitin & Pösön & Hilkan kanssa käytiin maanantaina Soidenlammella.

keskiviikko 21. huhtikuuta 2010

Ylennys saatu

Eilen matkamme jatkui kohti jatko-2 ryhmää. Mukavan oloinen porukka ja taitavia koiria. Tällä jaksolla taidetaan mennä enempi useampaa estettä. Oli aika hassu tunne, kun esteisiin ilmestyi numerot ja samalla avuton olotila, kun ei tiedä yhtään mitä tapahtuu radalla. Vielä kuitenkin käännöksissä palkkaan Meseä. Kohta päästää ulos, joten uudet tuulet puhaltavat.

video

sunnuntai 18. huhtikuuta 2010

Hevostelua Kuopiossa sekä treeniä Pieksämäellä

On se niin väärin, että vapaat menee ihan liian nopeasti. Tänä viikonloppuna suuntasimme Kuopioon Sarin luokse. Mese & Vinka on aika lyömätön pari. Vinkasta voisi sanoa, pieni ja salakavala viettelijä. Mesen pasmat oli ihan sekaisin ja ruokahalu tiessään. Mese kyllä osasi myös leikkiä, mutta pienen koiran päänuppi oli sekaisin myös aivan muusta. Vinka kyllä tiesi miten herättää Mesen mielenkiinnon, suoraan peruuttamalla Mesen "syliin" joko etupäällä tai takapäällä. Huh, huh mitä menoa. Kuopion reissusta löytyy lisää juttua + kuvia täältä.




Kuopiosta matka jatkui kohti kotia Pieksämäen kautta. Mese & Muusa pääsivät molemmat Vitikaisen treeneihin. Tänään perinteiseen tapaan mentiin jälleen ilman rimoja. Ensimmäinen kierros päästiin virheittä. Pari lähellä piti tilannetta kyllä oli sekä mun kunto loppui tyystin numerolle 25. päästyämme. Suomalaisella sisulla kuitenkin puristin loppuun asti ja tuloksen nolla sekä erittäin puuskuttava ohjaaja. Este nr. 16 oli ensimmäinen läheltä piti tilanne. Siihen piti tehdä wiskileikkaus, Muusa tosin käännähti muhun päin eikä jatkanut vasemman kautta putkeen. (Olin putken oikealla puolella). Seuraava läheltä piti tuli 22-25, puhti oli vain niin poissa ja olin ihan väärässä kohdassa, kun Muusa tuli pussista. Muutoin rata meni tosi kivasti sekä kaikki kontaktit meni erinomaisesti.
Vitikainen kehui Muusaa kovasti. Muusa osaa oikeasti asioita tosi hyvin, mun pitää vain itse tietää missä rikonrytmiä. Jos juoksen koko ajan täysillä paikasta A paikkaan B, Muusa rupee lenkittämään enempi. Rohkeasti pitää olla mukana Muusan vauhdissa ja rytmittää koko rata oikeilla nuoteilla. Muusa toimii erinomaisesti, kun olen sen lähellä. Tässä Tiian tärkeimmät terveiset meille.


Mese kuului mölliryhmään. Näitten kanssa mentiin sama rata, tosin useammassa pätkässä. Ensimmäinen pätkä 1-4. Kolmosesteellä harjoiteltiin Japanilaista ohjauskuviota. Mihin agi onkaan menossa, kun on saksalaiset, suomalaiset jne. nimitykset. Ihan pihalla, vaikka näitä kuvioita on varmasti aina käytetty. Mese pienellä avustuksella teki kuvion tosi hyvin, sekä puomi meni loistavasti. Seuraava pätkä oli 4-9. Saksalaiset piti harjoitella esteille 5 ja 9 sekä niisto esteelle 7. Olin tosi yllättynyt, että 5 saksalainen meni niinkin hyvin. Mehän ollaan tehty näitä lähinnä yksittäisinä esteinä. Pienellä avustuksella, Mese suoritti tämänkin kuvion. Kolmantena tehtiin 10-17. Esteelle 11 tehtiin niisto, 12 esteelle valssiperuttaen, 16 wiskileikkaus. Mesenkin kanssa 16 estettä piti ottaa lelulla avustaen (Tiia avusti), ilman lelua ja Tiiaa, Mesellä ei rohkeus vielä riittänyt suorittaa tuota kuviota itsekseen. Viimeisenä otettiin 25-31. 26 jaakotus, 28 ennakoiva valssi peruuttaen ja 31 saksalainen. Muutaman toiston jälkeen tämäkin meni hyvin. Vitikainen tykkäsi Mesestäkin. Paljon pitää palkata myös esim. palloa heittäen ohjaussuuntaan, ettei jää kiinni liikaa tulevaisuudessa käteen. Vaikka Mese on rauhallinen, on hyvä, että ohjauskuviot tulee nyt kuntoon. Hän epäilee, että meille tulee vielä se hetki, että Mese syttyy oikeasti ja tämän takia pohjatyö kannattaa tehdä kunnolla ja maltilla. Tulevaisuudessa Mesellä tulee olemaan toinen vaihde. No sitä jäädään odottamaan ;D.

Mukavat olivat treenit molemmilla koirilla ja kouluttaja osasi tosi hyvin kertoa perusteet miksi mihinkin kohtaa kannattaa jotain tiettyä ohjauskuviota käyttää. Harmi, että paikalla ei ollut ketään ylimääräistä, jota oisin voinut pyytää kuvaamaan. Nämä sanalliset selitykset eivät koskaan vedä vertoa liikkuvalle kuvalle.

perjantai 16. huhtikuuta 2010

Halikon terveiset, kaikki hyvin

Viikonloppu vietettiin Saukkolassa Katjan tykö. Taisi olla viimeinen kerta tällä kokoonpanolla ;). Mukava viikonloppu. Tuli nähtyä Lohjan uimahalli, Helsingin elokuvateatteri sekä ensimmäistä kertaa kävin Ateneumin valokuvataidenäyttelyssä, Caj Bremer. Nyt sitä ollaan sitten niin sivistyneitä.

Maanantaina matkamme jatkui Piiran luo Halikkoon. Ikäväkseni huomasin, kun otin Muusan autosta, että se oli ihan kolmijalkainen. Nähtävästi aamulenkillä, kun päästin sen irti, lihakset olivat liian kylmät sen vauhtiin nähden. On se kurjaa, että aina pitää tapahtua vahinkoja. Piirakin huolestui, että onko lantio mennyt pois radaltaan, mutta ei onneksi. Edellisen kerralla oli ollut turvotusta lantion seudulla, nyt sitä ei ollut. Vain vähän jäykkyyttä ja hoidoilla saatiin enemmän liikkuvuutta kroppaan. Hoidon aikana Muusa makoili magneettialustalla, mikä auttaa koiran lihaksia rentoutumaan. Piira suositteli meille magneettipannan ostamista. Sen voi laittaa joko kaulaan tai mahan ympärille takajalkojen eteen. Näissä paikoissa Muusalla on yleensä pahimmat kireydet. Sivustoilta löytyy myös esim. koirille takki, mutta halpahan se ei tietty ole. Toisaalta, en ole Muusan hoidoissa hintoja katsellut, vain Muusan parantuminen on ollut se juttu, mikä määrittää hoitojen tarpeen.



Juoksumattoon kuuluu alkulämmittely tasaisella, hidasta ravia ylämäkeen ja loppuverryttely myös alamäkeen/tasaisella. Aikaa menee n.13 min/krt.

video

Yläpuolella loppujäähdyttely.

Tällaista meidän elämä tulee jatkossakin olemaan. Muusa ei nuorru, mutta tilanne on nyt vakaa, onneksi. Tällä tasolla voimme edelleen harrastaa / kisata. Ylläpito hoitoa jatketaan: Piiralla sekä molemmilla juoksumattoilla käydään säännöllisen väliajoin.



Tässä on tauko menossa. Vesijuoksumatolla näkyy paremmin koiran epäpuhtaudet käynnissä/ravissa. Kokonaiskesto 30 min. Taukoja on 3-5 kpl, riippuen treenistä.

video

Vesijuoksu on ollut Muusalle haasteellisempi kuin tavallinen matto. Vesi antaa mukavan vastuksen ja koira joutuu tekemään liikkeiden eteen enempi työtä, vaikka vesi elementtinä on ystävällinen ja tukee koiraa sen liikkuessa. Kaksi viikkoa sitten ensimmäistä kertaa Muusa onnistui ravaamaan pieniä pätkiä todella puhtaasti. Sitä ennen ollaan vain menty käyntiä, jotta kropan hallinta/lihaksisto olisi tarpeeksi vahvat ravin opetteluun vedessä. Se oli ilon hetki ja muutenkin, kun näkee konkreettisesti, miten koiran vahvistuu kerta toisensa jälkeen.

Mese kävi nyt toista kertaa Piiran luona. Ekalla kerralla oli toinen SI-nivel pois paikoiltaa ja pientä kireyttä. Tällä kertaa etupää oli vähän jumissa tai aika paljon. Mesellä on tapana ulkoillessa kiskoa esim. juurakoita. Tähän pitää jatkossa puuttua. Mese tykkää myös vetää hihnassa ja paukuttaa vasenta etukylkeään Muusaan kiinni ja taas pitää puuttua. Ja se komea niittipanta, toistaiseksi joudun luopumaan siitä ja käytetään enempi valjaita. Y-valjaat olisivat tämmöiselle keskenkasvuiselle parhaat eli täytyneen panostaa myös Meseen ja ostaa sille sellaiset. Aika hyvin Mese jo antoi Piiran kosketella itseään. Seuraavaksi taidan viedä Mesen hierottavaksi, jotta se tottuu myös toisenlaiseenkin käsittelyyn.

maanantai 5. huhtikuuta 2010

Pääsiäispäivä Helsingissä

Lauantaina sain iloisen viestin Heidiltä, että sunnuntaiksi on luvattu sadetta Etelä-Suomeen. No, voi rähmä, ei voinut muuta todeta. Eihän siinä mikään auta, sateen kestävää vaatetta tarpeeksi mukaan ja asennetta. Vaikka sataisi koko päivän ja kaatamalla niin ei tunnu missään. Ainut huoli tietty oli Muusan lämpimänä pitäminen kisapäivän ajan. Matka Hesaan oli tosi sumuinen, muutoin sai ajella varsin rauhassa. Ai niin, perjantaina Hesassa kisasi myös pari kamua. Mimmu vetäisi Mistyn kaa tuBlat sekä SM-nollat kasaan, onnittelut. Eikä Päivikin ja Pirtan tublatkaan ollut kaukana, yksi nolla taskuun kuitenkin päjähti, onnittelut.

Meidän kisaurakka alkoi agilityradalla. Heti alussa meni Heidi & Albert. He vetivät ihan mielettömän radan. Kuvatessani mietin, että jäiköhän jotain väliin, kun tulivat maaliin tosi nopsaan. Mitä vielä, he tekivät sairaan upean nollan ja voittivat! JEE! Muusan kanssa kisailtiin viimeisten joukossa.

video

Toka hypyn pyörityksen tein eritavalla kuin muut. Pyöritin oikealta puolelta ja hei, se onnistui tosi hyvin. Olen kehityskelpoinen yksilö sittenkin. Tein näin, koska halusin aikaa kolmos hypyn ja pituuden väliin ja siirtyminen kolmoselle oli hallitumpi. Alku menikin tosi hyvin A:lle asti. Sinne harjalle se jäi asumaan. Tuli mieleen, että onko se oikeasti kipeä vai paineistuko Muusa taas vaihteeksi A:lla? Matka jatkui hetken tauon jälkeen kohti keppejä. Ihanasti kulkee, kepeiltä syöttö putkelle epäonnistui ja Muusa sujahti A:lle ja HYL tuli. Unohdin ottaa Muusan kepeiltä kahteen käteen ja enempi olisi pitänyt kääntää vartaloa putkelle. Puomi meni onneksi lopussa tosi hyvin, joten matka jatkui kohti hyppyrataa: FI AVA-H.

video

Heidi kuvatessa oli taas miettinyt meidän aloitusta, että mitäs me nyt tehdään. Yllättäen alku oli jälleen kerran toisenlainen kuin muitten. Siihen oli kaksi syytä. Kolmoshyppy tulee sujuvammaksi ja saan Muusan hyppäämään Muurin niin, että se tekee itse kunnon vekin hypylle ennen keppejä. Tällöin kepille ei jää vaihtoehdoksi mikään muu kuin oikea sisäänmeno. Tässä vaiheessa meidän elämää en mieti sitä, mikä reitti on nopein vaan sitä, millätavalla saan Muusan ymmärtämään mitä haen milloinkin. On vain uskallettava tehdä asioita meidän tavalla. Toinen mulle vaikea asia on ollut aina takaaleikkaus. Katsokaas miten hienosti pituudella teen ja loppusuora alkoi myös siivekkeen pyörityksellä. Olen tosi iloinen, että sain onnistumisia näissä vaikeissa kohdissa. Tuloksena oli nolla sijalla 3. Tästä oli mukava jatkaa viimeiselle agiradalle.

video

Tämän radan ehdoton ykköstavoite oli saada iloinen A. Lähdössäkään ei tarvinnut tälläkertaa tehdä mitään poikkeavaa :). Meillä oli hyvä stemppi päällä A:lle mennessä. Käskytin rennosti ja koitin olla liikaa katsomatta Muusaa, kun katsoin siellä se patsasteli keskellä A:n alastuloa, kummallinen otus. Kumpa se ei johdu siitä selästä :(. Piira varmaan kertoilee tästä mulle piakkoin, kun mennään sen luokse. Onneksi A ei kuitenkaan ollut niin hidas ja matka jatkui taas kohti keppejä. Kerkesin kuin kerkesinkin heittää Muusan pituuden jälkeen valssisylkkärillä :) kepeille. Puomin jälkeinen putki oli kyllä pelkkää mäihää, onneksi niitäkin sattuu tämmöisenä hetkenä. Keinulle taidettiin mennä niin nopeasti, ettei kuvaaja pysynyt perässä. Tuloksena upea rata kaiken kaikkiaan sija 5. sekä tuBlanolla ja menolippu SM-kisoihin, jee, jee!

Kotimatka meillä alkoi klo 16.00 jälkeen. Voitteko kuvitella, että Jyväskylässä oltiin klo 22.30. Ei, auto ei hajonnut, vaikka kesken matkan oranssi varoitusvalo rupesikin palamaan. Syyksi Heidi löytikin ohjekirjasta tuulilasinesteen vajauksen, joten ei hätää. No, syy oli se, että kesken kaiken katsoin taakseni...hiljensin vauhtia..ja Tampereen kyltin kohdan totesin Heidille, että mitäpä, jos ajetaankin kotiin Tampereen kautta. Heidihän oli tietty heti messissä. Ekalle levikkeelle tosin pysähdyttiin katsomaan välimatkat ja aikataulut. Totesimme, että matkaa kilometreissä ei tuu niin paljoa enempi, että kyllä, kyllä se olisi sen vaivan arvoista, että käytiin katsomassa Albertin vauvoja. Ne oli suloisia, pieniä marsuja. Heidin pennulla oli ihana sydänkuvio otsassa. Täyttä rakkautta koko pentu. Heidi on niin myyty, kuten kuvakin jo kertoo...




Asiasta sadanteen. Mesen viime viikon treenit meni muuten tosi hyvin. Se oli pirtsakalla päällä ja ekaa kertaa se sännähti pariin otteeseen treenaavan koiran perään. Siis sillain, kun toinen suoritti, Mese olisi halunnut mennä mukaan. Ja kerran se sanoin isosti FUF, kun toinen suoritti rataa. Ekaa kertaa myös kuultiin, että Mese painoin putkessa tosi lujaa, se ääni, mikä tulee, kun koira käyttää jalkojaan voimakkaammin. Ehkä sieltä pikku Mesen sisältä on kasvamassakin iso agimenijä, jep, ehkä ei vielä anneta tämän treenin liikaa nousta hattuun.