maanantai 29. maaliskuuta 2010

Kana-Areenalla Huittisen opissa

Mese on nyt 1v. ja risat. Albert täytti samana päivänä 5v. ja siitä tuli myös isukki syntymäpäivänään, onnittelut! Synttäreitä juhlistettiin yhdessä muittenkin koiraystävien kanssa. Lenkkeiltiin ja syötiin herkkuja. Koirille tietysti oli tehty oma kakku, tosin ulkonäkö oli aika erikoinen, mutta se maistui koirille oikein hyvin.





Sunnuntaina lähdettiin Heidin & Albertin kanssa Längenmäelle Harri Huittisen agilitytreeneihin. Meillä molemmilla aamu oli ollut aika kiireinen. Kumpikaan ei sittenkään muistanut kellonsiirtoa, vaikka vielä illalla se oli ollut mielessä. Aikataulu saatiin onneksi hyvin kiinni ennen treenejä.

Olin ilmoittanut myös Mesen treeneihin. Kyllä jännitti miten meillä treenit tulee menemään. Onneksi Harri ymmärsi, että emme ole rataa menneet ja tehtiin eka kierros 4 esteen pätkissä. Parasta oli ehdottomasti Harrin kommentit Mesen palkkaukseen. Annoin aluksi nameja ja roikkua pitkään synttärilelussa. Harri neuvoi ja muistutti jo opittua: Mese saalistaa nopeasti poispäin liikkuvaa lelua eikä saa sitä aina heti ja kun saa, lelu vain käy hetken Mesellä. Muutoin on mahdollisuus, että lelu menettää merkityksensä eli Mese kylläntyy, jos viettiä ei nosteta oikeanlailla. Keskustelun ajan Mese istui rauhallisesti mun edessä. Mitä useammin palkkasin sitä tuohon mallin, sen enempi se "imutti" :) leluun kiinni. Loppu treenissä meillä olikin jo puolikas vaihde isompi kuin treenin alussa. Itse treeni meni yllättävän hyvin. Omaa käskytystä tietty piti taas tarkentaa ja huonon ohjauksen takia Mese meni esteiden ohi. Viimeinen kierros oli tosi hyvä. Siihen oli mukava lopettaa treenit.

Muusan kanssa treenattiin ilman rimoja. Harrikin vähän ihmetteli, että miksi ihmeessä, mutta ymmärsi hyvin, kun kerroin syyn. Mukavaa menoa, parissa kohdassa jouduin ottamaan useamman toiston, mutta muuten ei tarvinnut hinkata. Ja eka puomi, voi viude, se oli hieno. Nopeasti suoraan alasmenolle, tassut maassa, hyvässä vireessä. Ehkä meillä on vielä toivoa saada paineeton kontakti, kun nyt meni ilman palkkaa noin kivasti.

torstai 25. maaliskuuta 2010

Yksin kotona ja Muusan terveisiä

Ei se oo vaan niin helppoo. Mesen kaa tiistaina treenit meni aika takkuisesti. Valssi / mäkelä harjoituksia jatkettiin. Mese ei vain halunnut irrota, joten otin avukseni namikupin. Siten sain tilaa itselleni ja varmuutta Meselle. Hanna antoi myös palautetta äänen sävystäni estekäskytyksessä. Onhan se jo tullut ilmi, että tykkään tuosta pikku otuksesta niin paljon, että käskytys on aika hempeetä. Heti, kun käskytin kunnolla, Mesekin heräsi kohmelostaan. Äijä meininkiä on siis saatava treeneihin.

Mese täyttää huomenna vuoden ja tänään se oli ensimmäistä kertaa yksin kotona työpäiväni ajan. Muusa lähti eilen jo hoitoon Heidille, kun aamulla starttasivat kohti Halikkoa Piiran luokse. Miten se onkin niin hankalaa jättää noita koiria yksin tai no, Muusahan on ollut paljonkin itsekseen, joten tämä taitaakin koskea vain Meseä. Jotenkin tuntuu, että se ahdistuisi tai haukkuisi koko päivän. Joka tapauksessa yksin oleminen on nyt korkattuna, saldona: kahdet matot pois paikoiltaan sekä maitotölkki revittynä, minkä jätin sille puuhailtavaksi. Huonekalut ovat ehjinä eikä tarpeita nähtävästi ole tehty sisälle. Sitähän ei tarina kerro, onko Mese ulvonut / haukkunut, koska naapurit eivät ole olleet paikalla. Harmi, että en tajunnut jättää Mimmun videokameraa pyörimään...mutta jääköön se nyt Mesen salaisuudeksi.





Tänään tosiaan Muusa lähti Heidin sekä Päivikin kanssa Piiralle. Kiitos Päivikin, kun sai ylimääräisen paikan, vaikka itse en päässyt mukaan. Edellisen käynnin jälkeen olemme treenailleet joitakin kertoja sekä kisanneet yhdet kolmen startin kisat. Lanneselän lihakset olivat jännittyneet ja hivenen turvotusta alaselässä. Piira sai Muusan hyvin hoidettu eikä agilitykieltoa tullut, YES! Jatkamme raviharjoituksia tavallisella- sekä vesijuoksumatolla. Ilman näitä kahta mattotyyppiä, kuntoutus ei olisi näin pitkällä. Saimme myös ohjeistuksen treenaamiseen ja kisaamiseen. Jos kisaamme ei treenata. Tämän oivalsinkin jo itsekin. Muusalla on ikää 8-vuotta, ei se vain enää nuorru. Nyt ylläpidetään tämä kuntotaso ja kisaillaan mielenvirkistykseksi. Pääasia, että Muusa voi hyvin, vaikka tavoitteellinen treenaaminen ei ole enää meidän juttu.



maanantai 22. maaliskuuta 2010

Siilinjärven 21.3. kisat

Nyt on Muusan kanssa korkattu virallisesti tämän vuoden ekat kisat. Tuomarina Anne Savioja. Ensimmäinen rata oli hyppyrata (c.rata), tuloksena 5 kielto hypyltä. Ensimmäiseltä putkelta (4.) unohdin luultavasti kertoa Muusalle, että jään hypyn 5. taakse. Muusa ampaisi putkelta suoraan kohti toista putkea (8.). Sain sen kuitenkin kääntymään ajoissa hypylle kohti, mutta arvata saattaa, että ohjaus tökki koko tuon kolmen hyppykuvion ajan, kun olin väärässä kohdassa. Kielto tuli 7. hypyllä, kun lähdin pyörittämään Muusaa siivekkeen ympäri. Kun olin jäljessä, ennakoin liian aikaisin ja Muusa kääntyi just ennen hyppyä kohti mua ja kielto tuli. Aivan lopussa oli myös putki, jossa en taaskaan kertonut Muusalle missä olen ja oli muuten hylky tosi lähellä.

Seuraavat radat olivat agilityratoja. Mitäpä siitä kertoisi: rata oli alusta loppuun tosi kiva niin kuin hyppyratakin. Muusa ohjautui loistavasti ja olin suurin piirtein siellä missä pitikin. Yksi takaaleikkaus epäonnistui täydellisesti eli muusa hypyltä kääntyi väärään suuntaan, mutta sain ongittua sen oikealle hypylle. Kaikki kontaktit meni rennosti, mutta koska jännitin niitä jollakin tasolla, keppien loppu oli tosi hidas. On siinä vielä tekemistä, että saan radan pidettyä hanskassa ilman painetta. Hyvän yhteistyön tuloksena tuli nolla sijalla 1.


Viimeisen radan ehdoton ykköstavoite oli kepit. Saada ne iloisesti loppuun asti ilman painetta. Onneksi kepit olivatkin nyt ihan alussa ennen kontakteja. Ja ne menikin tosi hyvin. Ensimmäinen kielto meillä tuli jo hypyllä 9. Saatoin Muusan pitkälle putkeen (8.), koska A:ta on otettu aika paljon (alasmenoja) ja pienikin liikkeen pysähdys olisi varmasti Muusan laittanut A:lle. Tästä johtuen olin ehkä turhan hätäinen sylikäännöksessä hypylle 9. Muusa jäi käteen kiinni ja meni hypyn ohi ja kielto napsahti. Kiellosta huolimatta matka jatkui kohti 13. putkea. Savioja kävi radan jälkeen sanomassa, että olin ainuita, joka teki leijeröinnin putkelle. Voitte vain arvata, että olin hetken hiljaa ja mietin, että mitä tein? Hän tarkoittikin sitä, että lähetin Muusan yksin putkelle 13. ja menin suoraan putken 14. suulle kutsumaan Muusaa = leijeröinti eli yksi este jää ohjaajan ja koiran väliin :).

Seuraava kielto tuli ihan tyhmästä jutusta. Oletin, että Muusa hakee sanalla "putkeen" putken 17. En ollut ajatellutkaan, että jos se hyppää hypyn 16. tiettyyn suuntaa, se saattaakin ensimmäisenä nähdä putken 13. Ja niinhän siinä sitten kävi, kun en yhtään seurannut enkä rytmittänyt Muusan menoa. Vanha Muusahan olisi mennyt putkeen 13 asti, mutta, tää nykyinen Muusa tajusi, että hölmistyin sen lähdöstä, se menikin vain putkien välistä ja sain sen laitettu ilman hylkyä oikeaan putkeen. Ja mikä makeinta kontaktit sujuivat ja tulos prosentti 100%, viimeisen radan saldo 10. Mentaalivalmennuksessa ilmenneissä asioissa saattaa sittenkin olla perää, mutta niistä enemmän, kun olen päässyt kokeilemaan niitä useammassa kisassa.

tiistai 16. maaliskuuta 2010

Mesen treenit jatkuu

Onneksi Muusa ei tiedä kuinka vähän olen siitä kirjoittanut. Toisaalta, sen kaa edetään hissukseen ja joka treenin jälkeen jännitän, että näkyykö mitään vai onko kaikki ok. Ensi viikolla saattaa sydän jäätyä, jos Piira toteaakin, että kaikki alkoi liian aikaisin. Olen kuitenkin nyt lomalla ja tänään sitä asiaa ei murehdita.

Rakkautta ja sydämiä, niitä valui vuolaasti taas Mesen treeneissä. Taistellen sisään halliin: tarkoittaa tietty, että Mese roikkuu hihnassaan ja kiskoo sekä ärisee. Muut koirakot ovat niin hillitysti ja hiljaa. Me nostetaan viettiä kerta toisensa jälkeen, tää tahtoo, että Mese tietää, että agitreeneissä on aina kivaa. Toistaiseksi olen mielestäni onnistunut siinä ihan kohtuudella.

Oli ihan mieletöntä mennä useampaa estettä. Jokainen varmasti muistaa sen tunteen, että WAU, sehän liikkuu sittenkin sinne suuntaan mihin halutaan. Ekoilla kerroilla tietty Mese ajautuu helposti selän taakse tai esteen ohi. Tähän auttaa meillä namun antaminen siitä kädestä mistä ohjaaminen jatkuu.

video

Aluksi oli lämmittelyä putkella ja hypyillä. Kesken kaiken huomattiin, että edellisen koiran (maxi) hypyt oli jäänyt medi-korkeuteen. Vähän Mese ekaa hyppyä kahtoi sillä silmällä, mutta suoriutui hypyistä tosi hyvin. (Eka kertaa hypyt noin korkeella).

video

Lämmittelyn jälkeen treenattiin valssia putkella ja hypyillä. Ensin kahdella sitten kolmella hypyllä. Aluksi Mese ajautui selän taakse putken jälkeen, mutta nami palan avulla sain sen oikeaan kohtaan.

video

video

Lopuksi tehtiin sama juttu mäkelöillä. Kyllä tuon keskimmäisen hypyn vienti tuntuu vielä takkuiselta, kun se pitää saattaa loppuun asti. Mesen kaa suoriuduttiin ihan mallikkaasti näistäkin treeneistä.

maanantai 15. maaliskuuta 2010

Viime viikon ti treenit

Kyllä vuorokaudessa saisi olla enemmän tunteja tai sitten pitäisi osata tehdä tehokkaammin halutut asiat. Taas mentiin treeneihin kielivyönalla, mutta kerettiinpä sopivasti. Kolmen hypyn treenit jatkuivat, teemana takaahypyt, kepit ja yhdellä hypyllä kasikuviota. Takaa hypyt meni alku hässäköinnin jälkeen ihan kivasti. Ekan hypyn takaa Mese kaarti aluksi hypyn ohi. Kun sain sen hyppäämään mua kohti, loput kaksi estettä menikin jo paremmin.

Keppeihin muistin tällä kertaa ottaa mukaan ohjurit. Harmikseni sain vain todeta, että tämän paikan kepit olivat liian paksut :(. Vähän jännitti pysyykö ne ohjurit kepeissä, sillä laittaessa yksi ponnahti irti. Mielikuvissa näin näyn, että ne irtoaa just, kun Mese on kepeillä ja se saa niistä ison kammon. Hyvin meni, kerran koitti aloittaa väärin, mutta muuten mallikelpoista pömpöttelyä. Ensi kerralla taidan silti ottaa verkot ja unohtaa noi kaaret noissa kepeissä. Ettei vain satu mitään ikävää.

Kasi harjoitus meni ihan ok. Pitää vain muistaa, että Meseä pitää viedä pidemmälle. Jos ei vie se tulee esim. siivekkeiden välistä, kuten videosta näkyy.


video



video

sunnuntai 7. maaliskuuta 2010

Turkin hoitoa Päivikin luona pe 5.3.10

Pitää sitä vain ihmetellä, että mulla on rotu, minkä turkkia pitää useaan kertaan vuoden aikaa hoitaa. Oon maailman laiskin tai ainakin toiseksi laiskin hoitamaan koiran turkkeja ym. Onneksi on kaveripiirissä joku, joka oikeasti haluaa tehdä moista hommaa. Päivikki on Mesen hoviparturi. Itse olen koittanut trimmiä tehdä kerran ja se jääköön toistaiseksi viimeiseksi. Päivikin luona homma etenee halutulla tavalla. Mun luona se keskeytyy, kun en voi "satuttaa" Meseä. Tuo peppu/häntä/jalka alue on niin herkkää, että sydän jäätyy, kun näen miten nyppiminen sitä nipistää...tai toisaalta, Mese taitaa tietää mistä narusta vetää, että luovutan..

Päivikin luona kaikki on paljon helpompaa. Hän osaa käsitellä sekä Meseä että mua oikealla tavalla, että lopputulos on siisti ja rauhallinen koira. Ja tuo inhottava peppu alue...Päikki laittoi mesen kyljelleen ja sen silmät melkein meni kiinni. Voi miten ihanasti kaikki sujui, vaikka aikaa vierähti useampi tunti. Mese kiittää ja kumartaa
.


Tässä vielä pari kuvaa tältä päivältä:

 
Terve, komea päivä!


Normaalia Meseä


Oli tääkin mukana..


Takaa ajo taas menossa...

tiistai 2. maaliskuuta 2010

Muusan rimattomat treenit pohjoisessa

 Vihdoin päästiin Muusankin kanssa tekee agia. Marraskuussa viimeksi treenailtiin. Tauko on ollut pitkä ja kivinen. Muusa on aina koittanut tuttujeni hermoja, mutta tauon aikana meinasi munkin huumori loppua. Possu rupesi kiipeileen pöydillä. Riekkuminen ja energian määrä on ollut ihan mahoton.

Käytiin energiaa purkamassa pohjoisessa Mikon treeneissä. Aika hassu tunne, viedä koiraa ilman rimoja. Ihan kuin Muusa ei muutenkin menisi lujaa, mun taitoihin nähden ;). Pari ekaa kertaa se koitti "hypätä", mutta tajusi liiankin nopeasti, että eikun vaan läpi ja menoksi. La treeni oli tosi ihana, siitä jäi kaiken kaikkiaan hymyilevä mieli.

Sunnuntaina tehtiin aluksi koko lauantain rata. Jos ei omaa hosumista lasketa, niin hyvin se meni. Pitäisi vaan keskittyä enempi ohjaamiseen eikä huutamiseen. Meinasi tai oikeasti multa loppuikin happi ihan lopussa. (Radassa oli 35 estettä). Mikko oli koko lauantain kuunnellut mun höpötyksiä Muusalle radan aikana ja konkreettisesti laittoi mut hiljaiseksi.  Aika mielenkiintoista. Koittakaapa itse joskus viedä koiraa ilman rimoja ja välillä myös äänettömästi.
Tosi kaukaa ohjasin Muusaa ja se luki mun kroppaa/ohjausta mielettömän hyvin. Vaikeeta tulee pitää suu kiinni, mutta siihen pyritään. Kun katsoin muitakin pätkiä viikonlopulta, sain karusti todeta: kyllä siellä vain mun suu käy ihan mahdottomasti. Missä vaiheessa olenkaan noin paljon ruvennut höpöttämään koko radan ajan vai taukoko sen on tehnyt? Muusan kaa treenaillaan jatkossa Jatin kilparyhmässä maanantaisin. Pidetään kaikki peukkuja, että sen kroppa kestää taas tätä ihanaa/vihaavaa agilitya.

Agia Mesen kanssa

Niin se viikko taas meni. Meidän treeneihin menosta on tullut jo tietty kaava. Kun otan Mesen autosta se hyökkää samantein kiinni hihnaan. Annan sen sikailla ja possuilla. Sillä onkin agiin tarkoitettu hihna (sellainen pehmoinen ja punottu...niin suloista). Taistelee hihnastaan tosi hyvin ja aina, kun päästän irti, se tuo sen  välittömästi takaisin mulle. Pientä ärinääkin on jo havaittavissa leikkiessä, yes! 

Tänään oli kolmen hypyn treeniä. Perinteistä S kuvioo ja välistä vetoja, oikealta ja vasemmalta. Suoraan meno käännökset ja välistä vedot sekä S-kuviolla että puolivalssilla onnistuivat tosi hyvin. Lopuksi otettiin keppejä ja tietty just tänään unohdin ohjurit kotiin. Oudot kepit ja alusta eli eihän siitä mitään tullut. Mese oli ihan kuutamolla. No, ei auta kuin jatkaa harjoituksia.