Juhannus 24.-26.6. Piikkiössä

En edes muista monesko kerta on peräkkäin, kun vietän kamujen kanssa juhannusta agilitykisoissa. Milloinkohan tulee se kerta, että nyt riittää? Pe lähdettiin reissuun hyvissä ajoin. Matkaa taitettuani vajaa
1 km autossa syttyi viestivalo "vie autosi pikaisesti huoltoon" ja samanaikaisesti ohjaustehostin lakkasi toimimasta. Juu, siinä sitten sydän hypähti kurkkuun ja pysäköin lähimmälle pysäkille. Kerkesin ajatella, että tämä juhannus oli sitten tässä, samalla merkkivalo sammui ja ohjaustehostus palasi takaisin. Päätin, etten kerro kyydissä olijoille mahdollisesta ongelmasta...eikun peukut pystyyn, että päästään perille ja takaisin kotiin. Mitään uusia ongelmia pikku Volvoni ei onneksi matkan aikana enää järjestänyt.

Nyt oli jo toinen kisa peräkkäin, kun oletin, miten kisat menee. Viimeksi Riihimäellä luulin, että ykköset on normaalista aamusta, toisin kävi. Nyt luulin, että koska kisat alkaa jo pe ja on periaatteessa vapaapäivä kaikilla, kisat alkaa aikaisintaan klo 16. Onneksi ilmoitin Mesen vain yhteen kisaan per päivä. Kisat alkoivatkin klo 11.45 ja se tietää täältä Jkl suunnalta sitä, että reissuun lähdetään ihan kiitettävän ajoissa. Jatkossa on nähtävästi katsottava järjestävän seuran sivuilta missä vaiheessa ykköset ovat, eikä oletettava, että tekevät kisat niin kuin minä tekisin, heh.

Jari oli ottanut jo aikaisemmin viikolla meidän teltan / häkit mukaansa, jotta me mahduttaisiin paremmin autooni. Matkaan piti lähteä neljä koiraa/ihmistä, mutta viime hetkellä tuli yksi peruutus. Meillä toki oli boxi katolla antamassa tilaa sisätiloihin. Viime kesänä kaverini antoi mulle kattotelineensä. Ainut ongelma tietty oli, että ne oli mun autoon liian isot, vaikka Volvo on hänelläkin. Hän sitten fixasi ne sopivaksi..insinööri, kun on ja nyt sitten jännitettiin pysyykö boxi katolla vai liukuuko se ennen meitä määrän päähän, kaikki meni onneksi tälläkin saralla ihan hyvin.

Piikkiöön saavuttiin hyvissä ajoin, auto parkkiin ja kylmää juomaa. Keli oli koko viikonlopun tosi hyvä. Välillä pilviäkin, mutta lämmintä. Vasta su, Mesen kisan jälkeen tuli hetken vettä. Mesen ja Muusan kisat meni tosi hyvin. Mesen kanssa tavoite ei täyttynyt: la kakkosiin ja su saa nukkua pidempää...mutta lähellä se oli.

Muusan kanssa ei olla reenailtu eikä tulla reenaileen. Sen kanssa kisaillaan silloin tällöin, ei mitään super tavoitteita, vain pidetään hauskaa, sen verran mitä Muusan selkä vaan kestää. Fyssari viimeksi totesi, että Muusa on paremmassa kunnossa kuin aikoihin eli jatkamme harvakseltaan kisaamista. Tulostasosta voisi todeta, että sananlasku "lahjattomat reenaa" voi hyvinkin pitää paikkaansa. Muusan kontaktien hitaudelle en vain voi mitään, kun ei reenata niin ne menee miten menee. Paineita ei siitäkään oteta. Toivon, että voisin vielä sen verran kisata Muusan kanssa, mitä kestää Mesellä herätä kunnolla agilitysaloihin...

Oli kyllä ihanaa käydä Piikkiön kisoissa. Jyväskylästä mukana oli Heidi: vika kisa oli huippu, onnittelut. Eetu, Väne: niin lähellä oli nollat. Jari: onnistui useammassakin kisassa, onnittelut ja tuomarina tänäkin vuonna Minna, tosin hän muutti just Tampereelle, mutta laskettanee vielä Jkl porukkaan. Iltaisin grillailtiin, päivisin kisailtiin ja vietettiin aikaa sekä vanhojen että uusien tuttujen kanssa. Meseä tietty harmittaa, ettei kerennyt moikkaamaan länderi Fyraa...Sen omistajalla Annariinalla, kun on mielessä sellaiset touhut, mitkä varmasti Meseä kiinnostaisi ;).

Kiitos kaikille mukana olleille, tämä perinne saattaapi jatkua taas ensi vuonna. Video kertokoon enemmän itse kisoista. Muusa on niin ihana ja Mese yllättää koko ajan enemmän ajatellen agilitya, sitä syttymistä odottaen..

Juhannuskisamme näette tästä.

Muusa 9-vuotias!

Onnittelut pikkumustalle, edelleen niin energinen, aina ensin, minä minä minä, maailman paras kelpie!











Kuvat: Marjo Kokkonen, kiitos kuvista!

Jettildan B-pentue tapaaminen 11.-12.6.

Lauantai aamuna lähdettiin ajeleen kohti Turenkia. Jätettiin Mese hengaileen kasvattajan luo ja käytiin Riihimäellä kahtomassa kolmosten kisoja, missä starttasi Mesen Isukki Frank ja sisko Svingi. Frank voitti yhden kisan ja Svingikin kirmaili vallanmainiosti.





Kolmosten jälkeen palattiin takaisin Turenkiin syömään ja hetken levättyämme palattiin takaisin ykkösten kisoihin, missä starttas: Mese, Jytä, Zona & Eppu. Jytä nousi kakkosiin, onnittelut ja Zona pokkas myös palkinnon ekassa startissa, onnittelut sinnekin. Kisapaikka oli tosi helteinen. Olin ihan varma, ettei Mese jaksa kirmailla tuossa säässä, mutta olinkin aivan väärässä. Mese teki toistaiseksi parhaamman radan ikuna tuloksena 0 sija 5. Päästiin alle ihanneajan, jeee. Hyviä reenivinkkejä sain sisarusten/isukin omistajilta, kiitos niistä...niitä testaillaan pitkin kesää.








Kisojen jälkeen palattiin takaisin kasvattajan Janetin luokse. Ohjelmassa rentoa yhdessä oloa, tavattiin myös pari Mesen veljeä omistajineen, jotka eivät olleet kisapaikalla mukana. Tosi hyvin koirat tuli juttuun keskenään, vaikka suurin osa oli uroksia...on ne ajat kaukana, kun länderit eivät tulleet toimeen keskenään. Ei mitään ongemia. Tässä on pari kuvaa tapaamisesta. Kiitos ihanasta viikonlopusta, toivottavasti tästä tulee perinne, kun käydään yhdessä kisaamassa sekä vietetään iltaan porukalla.