Tässä se nyt on!

Jatilla on nyt oma valmis halli: Jat-Tila Oy
Tämän päivän saldona: esteet halliin, nykyisten esteiden investointia ja uusien hankintaa. Itsenäisesti treenaamaan pääsee jo mahdollisesti ensi viikolla ja ohjatut alkaa viikolla 6.

Toivottavasti näihin koppeihin ei tarvitse enää koskaan palata. Niin monet vuodet on esteitä kannettu ees ja taas.

Tervetuloa tutustumaan hallin saloihin:

Tässä sen nyt on, vielä tyhjänä vailla toimintaa.

Ensin tyhjennettiin kopeista esteet halliin.

Sitten jaettiin esteitä kolmelle eri kentälle. Kyllä se on nyt uskottava, että pitkäaikainen haave omasta hallista on toteutunut. Vihdoin on paikka missä voi treenata kunnolla sekä talvisin että kesäisin! HUIPPUA!

Jospa tästä tulisi hyvä vuosi!

Vuosi on alkanut kivasti. Uuden vuoden yönä tapasin pitkästä aikaa edesmenneet Lulun ja Piitun. Niitten kanssa oli kiva viettää laatuaikaa, kiitos NukkuMatin.... No, palataanpa tähän todellisuuteen. Tänään oli vihdoin Mesen vuoro käväistä Piiralla tzekkaamassa missä mennään. Mitään ihmeempää ei ole Meselle sattunut, mitä nyt kesällä pläjäytti mut kumoon tulemalla täysiä pohkeisiini. Sitä olenkin pitkään miettinyt, että jos mulle tuli mustelmat / jomotukset / pintanaarmut, kävikös Meselle jotain? Mitään näkyvää Mesessä ei ole näkynyt. Marraskuussa Mesen ajan annoin kaverin koiralle, sillä se tarvitsi sitä kipeämmin. Nyt oli vihdoin Mesen vuoro.

Tämä oli Mesen kolmas kerta. Aikaisemmin kaikki on mennyt hyvin eikä ole liikaa jännittänyt Piiraa. Nyt aluksi kaikki oli ok, Mese kävi moikkaamassa ja otti muutenkin rennosti...mutta, kun Piira lähestyi pikku Meseä (olisi katsonut Mesen seisonnan + istumisen sillein, että hän jäisi Mesen taakse), ei se ollutkaan enää niin yksinkertaista. Olisittepa nähneet miten suuret Mesen silmät olivat. Ne pullotti ulos silmäkuopistaan ja Mese oli aivan varma, että nyt maailman räjähtää ja karkuun. Ilmassa pientä paniikin poikasta. Ei se antanut Piiran koskettaa tuossa tilanteessa eli eikun makuulle köllölleen. Tosi hyvin Mese lopulta rentoutui, kun huomasi, ettei se pääse mihinkään. Piiran mielestä tuo "panikoituminen" johtuisi hyvinkin Mesen iästä / kokemattomuudesta ja hormooneista eli normaalia nuoren koiran jutskia, ei syytä huoleen. Piira kävi Mesen läpi ja totesi, että sillä on asiat tosi hyvin. Edessä on vähän kireyttä, mutta ei mitään sen erikoisempaa. Terveys on musiikkia korvilleni, aivan loistavaa.

Vuoden viimeiset kuulumiset!

Tänään käytiin piiitkästä aikaa Mesen kaa kisaamassa Hyvinkäällä. Ja lyhyeksi jäi, emme osallistuneet itse kisaan. Kohtasin nyt ensimmäistä kertaa sen, millaista on omistaa uros ja sen hajumaailma. Kaikki alkoi näin: Perjantaina käytiin Heidin luona. Mese oli erittäin kiinnostunut Jipistä...heitin, että noinkohan ne juoksut on vihdoin tulollaan (Tarupi Jipi on 9kk). La aamuna tulikin viesti, että juoksut ovat alkaneet. Muusa meni la Heidin & Jipin luo hoitoon. Mä & Mese, Sari & Vinka & Vega lähdettiin ajeleen kohti Lempäälään agitreeneihin. Suurimman osan matkasta Mese ulisi. Luulin aluksi, että sillä on WC hätä, mutta määränpäässä sain todeta, että vonkaaminen olikin itkua Jipin sekä myös nyt Vinkan perään. (Mese on ennenkin kohdannut juoksuisia, mutta mitään tämmöistä ei ole aikaisemmin tapahtunut).

Oli siinä Päivillä ihmettelemistä, kun toin Mese sen koulutukseen. Siellä ei tapahtunut yhtään mitään, ei muuta kuin halua mennä nuuhkimaan Vinkaa. Sitä ei kiinnostanut mä, lelut eikä mikään mikä liittyi agiin. Great. Aivan lopussa, otin Mesen vielä kerran autosta ja menin halliin, kun siellä ei ollut ketään muuta. Silloin se toimi..hetken.. kunnes taas muisti, että ne nartut on jossain. Mieltäni lämmitti kuitenkin hetki göötti Pirun kanssa. Päivi kysyi haluisinko mennä sen kanssa ja tuota tunnetta kaipaan...kun koira liikkuu ja osaa. Tähän pyritään myös Mesen kanssa meni siihen vuosi, jos toinenkin.

Mesen haluttumuus jatkui su hyvinkään kisoissakin, joten jätin ne suosiolla väliin. En edes yrittänyt kisata. Toivottavasti vielä tulee aika, kun Mese osaa pitää halunsa kurissa ja tehdä temput vasta, kun se aika oikeasti tulee eteen. Mutta, reissu ei ollut turha. Mukava oli nähdä kasvattajia sekä siskolikan Svingin rata livenä. Sekä Vinka & Sari aloittivat agiuransa nollalla ja sijalla 4. Onnittelut!

Yhden asian kuitenkin Mese osaa. Näyttelyissähän ei tartte mennä lujaa, täytyy olla vain nätti ja esiintyä hyvin. Helppoahan se on, kun handlerinä on Päivikki ja ympärillä paljon narttuja ;). Su 12.12. käytiin ensimäistä kertaa Messarissa, kiitos Anne-Marille + kasvattajalle Janetelle, jotka huokuttelivat meidät mukaan.

Kuvat: kasvattajilta Jettildan Kennel


Ilmeistä näkee miten kivaa heillä on yhdessä:


Nuk1, pu2, serti + cacib
Tuomari: Roger Barenne, Ranska
"Kaunis ja tyypillinen pää. Tummat silmät. Hyvä kallo. Hyvä otsapenger. Erinomainen pigmentti. Erittäin hyvä leuka. Erinomainen korvienkanto. Hyvä lapa, luusto ja rintakehä. Hyvät kulmaukset ja hyvä ylälinja. Hieman ahdas takaa, yhdensuuntaiset edestä. Säännölliset liikkeet" (Suomennettu).

Ei Mese huonolle hävinnyt. Voittaja oli Mesen veli edellisestä pentueesta. Hyvä Totti! Täytynee myös mainita, että lauantain ROP oli Mesen sisko Svingi, onnittelut. Paremmin ei ois voinut enää mennä. Jettildan penskat on huippuja!

Kiitos Päivikki, katsokaa nyt miten hyvin he esiintyvät yhdessä. Voittaja Totti on kuvassa oikealla.


Marraskuun lopulla taas oli Muusan vuoro käydä Piiralla. Toivoin tietty, että Muusa olisi ollut jo parempi. Viimeksi Muusa kävi Piiralla kavereitteni kanssa ja viesti ei ollut hyvä. Muusa edelleen reagoi jonkun verran hoitoihin. Onneksi lantio oli nyt suora ja antoi paremmin hoitaa itseään. Kotihoidot jatkuvat. Joulupukilta nyt toivonkin, että pystyisin vuoden alussa kuvauttaa Muusan. Paras lahja olisi, että Muusan parantuisi ja voisi elää täysillä vielä pitkään. Agia kaipaan...

Nyt se on korkattu!

Tänään se tapahtui. Mese aloitti virallisesti agilityuransa Lappeenrannassa. Mittaus toki jännitti, mutta tuomari osasi hoitaa tilanteen rauhallisesti ja asiallisesti. Mese antoi hänen suorittaa mittauksen jännittämättä ja se on nyt virallisesti medi. Saman tuloksen Ritva Herrala sai Mesestä noin vuoden ikäisenä.

Ekalta radalta tuloksena kymppi: renkaan jälkeen tuli putki. Rengas on vielä vähän epävarma ja en tarpeeksi ajoissa sanonut putki käskyä ja ohi meni. Lopussa tultiin putkelta puomille. Hyvin olin ensin putkella mukana ja sitten "oletin" että kyllähän se puomin näkee ja ohi meni. Ja vähän tuli yliaikaa, sija 6.

(grr...radat eivät suostuneet näkymään yksittäin....yhteisvideo lopussa!)

Toiselta radalta tuli hylky. Meidän seuran pussi on tosi kevyt ja se ei kangistu kylmässä. Mulle tuli täysin yllätyksenä, että Meseä hirvitti kisapussi ja siitä tuli kolme kieltoa. Jos olisin tajunnut, että pussilla voi tulla ongelmia, tietty olisin vienyt sen enemmän auttaen, enkä ois irronnut noin paljon pussin lopussa. Tuomari Sami Topra oli aivan ihana tässäkin asiassa. Hän patisti työntekijän auttamaan mua, että sain Mesen menemään pussista.

A:lla jätin Mesen yksin alastulolle (jäi tosi hyvin) ja tein mäkelät hypylle. Mese tosin lähti Aalta lujempaa kuin kuvittelin ja ennen hyppyä tallasin sen varpaille. Siitä se kimposi kohti putkea (oikeaan suuntaan) ja jätti aidan väliin. Kepit olivat paremmat tällä kierroksella sekä puomi. Tajuttiin, että ekalla kierroksella tuomari oli puomilla mukana ja toisella ei eli on harjoiteltava kontakteja myös niin, että joku toinenkin liikkuu vieressä.



Olen tosi onnellinen. Päivä oli täydellinen. Kisapaikka hyvä. Tuomari erinomainen. Radat kivoja. Ja tuntuu ihanalta, että Mesen ohjaaminen on näin helppoa. Ja mikä parasta, kiitos Heidi, kun lähdit seuraneidiksi, vaikka lähtö olikin klo 05.00.