Nyt on tämä vuosi pulkassa, ulkotreenien suhteen. Sekä JATlla, että Doggiella on siirrytty sisätiloihin. Harmi, kentällä ei ole valoa eli jatkossa treenataan taas Doggien ahtaissa sisätiloissa :(. Viimeiset ulkotreenit meni Mesellä vain kahtoessa, mutta V-taso on mukavasti jo noususuhdanteessa:
tiistai 7. syyskuuta 2010
sunnuntai 5. syyskuuta 2010
PiirM-kisat
Voi rähmä, onko syksy jo saapunut? Tosi kylmää ja koleaa, paitsi tänään oli keli ihan ok. Puissakin on jo keltaisia lehtiä. Muusan kaa päästeltiin pari rataa ja saatiin ekaa kertaa koskaan tulos PiirM-kisoissakin. Eka rata oli tosi kiva. Tiedän meidän heikkouden avokulmakepeissä. Jostain syystä en saanut itseäni aivan oikeaan paikkaan ja tokaa väliin meni. Ihan lopussa unohdin kertoa + hidastaa Muusaa ennen pituudelle menoa. Homma levähti käsiin, mutta sain taisteltua tuloksen, vaikka kielto hypylle tulikin. Ai niin, kontaktit onnistui aika nappiin. Niistä oon kyllä tosi iloinen.
Voi, kun mun pieni sydämeni oli pakahtua jännityksestä toiselle radalle mennessä. Tosi moni oli tehnyt hyl ja hyvällä tuloksella voitaisiin saada PiirM-sijoituskin. Eikun täyttä luukutusta ja tarkkana joka kohdassa. Pitkästä aikaa saatiin kunnon tulos ja tästä sitten jäädään miettimään miten agimme jatkossa jatkuu vai jatkuuko. Onneksi tänään ei tullut rämpimisiä, se antaa tietty uskoa tulevaan, mutta aina tulee mieleen se mutta...
Voi, kun mun pieni sydämeni oli pakahtua jännityksestä toiselle radalle mennessä. Tosi moni oli tehnyt hyl ja hyvällä tuloksella voitaisiin saada PiirM-sijoituskin. Eikun täyttä luukutusta ja tarkkana joka kohdassa. Pitkästä aikaa saatiin kunnon tulos ja tästä sitten jäädään miettimään miten agimme jatkossa jatkuu vai jatkuuko. Onneksi tänään ei tullut rämpimisiä, se antaa tietty uskoa tulevaan, mutta aina tulee mieleen se mutta...
torstai 2. syyskuuta 2010
Mese väläytti möllikisoissa :)
Tämän näköiseksi Mese muuttuu parissa kuukaudessa. Onkohan kaikilla läntsyillä yhtä valtaisa turkin kasvu. Nyt pojulla on onneksi taas lyhyt turkki, kiitos Päivikin. Tänään aivan sattumalta osui Jatin foorumilta info Laukaan möllikisoista. Eikun tuumasta toimeen, koirat kyytiin ja haettiin matkalla Heidi & Albert. Mese sai osallistua elämänsä toiseen möllikisaan, Muusa vain turistina. Vähän jäskätti, että tuliko haukattua liian iso pala liian nopeasti, 18 estettä. Videoija varmaan luuli meidän menevän hiljempaa, kun pääsi mukaan vasta neljänneltä esteeltä... Aivan uskomatonta. Mese jaksoi painaa tosi reippaasti alusta loppuun. Vain A:lla vähän jarrutteli. Silmäkulmasta kahteli tuomaria, että mistä tuokin tohon ilmestyi. Pirkko on Meselle tosi tuttu ja pitihän sitä käydä moikkaamassa. Täytyy myöntää, että kyllä piristi tuo esiintyminen radalla, jotain tämmöistä olen kaivannut. Kiitos pikkuPoju. Puhdas rata ja Mesen eka voitto :D! Heidi & Albertkin voittivat oman luokkansa, siitä on hyvä jatkaa kohti PiirM-kisoja.
keskiviikko 1. syyskuuta 2010
Hevostelua ja agia
Käytiin viime viikolla issikoimassa ratsutila Toivonharjussa. Sari taannoin otti yhteyttä ja pyysi mukaan 6h retkelle. Tuija lähti myös täältä Jkl mukaani. Ratsastan tosi harvoin ja hivenen epäilytti kuntoni tuohon matkaan. Vähän särkylääkettä ja eikun issikoimaan. Heppani oli kiva, se nosti töltin tosi ihanasti ja helposti. Tuija oli vähän kade, kun hänen heppansa tykkäsi enempi ravata kuin töltätä :). Aivan varmasti lähden tämmöiselle pidemmälle reissulle toisenkin kerran ja jos rahkeet riittää niin miksipä ei parin päivän reissullekin. Alin kuva otettu Tuijan kameralla. (Mä eturivissä vasemmalla).
Muusan kanssa käytiin viime sunnuntaina Mikkelissä kisaamassa. Harmitti, kun hieronta peruuntui, Erikan sairastuttua. Päällisinpuolin Muusa on ollut ihan ok, joten uskaltauduin agikisoihin. No, itku pitkästä ilosta. Ekalla radalla Muusa rämpi jo ekalla esteellä. Videosta näki, että se ponnistaa tosi kaukaa ja sukeltaa riman läpi maahan turvalleen. Koko rata meni vähän mönkään, kun mietin, että pitääkö keskeyttää vai ei. Toka rata oli ihan kamala, Muusa patsasteli kontakteilla ja me mentiin ihan eritahtiin alusta loppuun. Viimeinen rata oli sitten paras. Kontaktitkin sujui ja aivan lopussa Aan jälkeen Muusa livahti väärälle hypylle ja hyl.
Eilen Muusalla oli vesijumppa ja fyssari. Vedessä oli nähtävissä vasemman takajalan jäykkyyttä. Hannele sanoi hoidon aikana, että säännöllisellä hoidolla, jalkaan saadaan taas liikkuvuutta eli ongelma ei olisi pysyvää. Mitäköhän Piira sanoo syyskuussa :(
Mulla on vain ollut pitkään tosi "painava olotila"...onko tää nyt tässä? Milloin tietää, että pitää lopettaa ja antaa periksi? Kesällä keskityin lomailuun ja en niin paljoa Muusan hoitoon ja nyt tuntuu, että se rämpii koko ajan. Onko se sattumaa vai pitääkö meidän oikeasti heittää pyyhkeet kehään ja todeta, että eläkkeellä ollaan? Ensi su on piirinmestaruus kilpailut, en ole ainakaan vielä niitä perunut. Jos sinne mennään ja Muusa kaatuu, kestänkö mä sitä..psyyke on ollut tosi lujilla ja mieli matalalla...
Mesen kaa treenaaminen on tökkinyt. Voihan se tietty olla, että Muusan tilanne heijastuu treenaus intooni Mesen kanssa. Pari kertaa ollaan treenattu niin, että Mese kahtoo ja Muusa treenaa. Saatu vähän enempi sähäkkyyttä Meseen tai ainakin tarkoitus on härkkiä sitä sillä, että se näkee, että meen toisen kaa. Nyt ti meinasin jättää treenit kokonaan väliin, kun Muusalla oli fyssari ja en voinut sitä käyttää hyväksi treeneissä. Onneksi menin:
Muusan kanssa käytiin viime sunnuntaina Mikkelissä kisaamassa. Harmitti, kun hieronta peruuntui, Erikan sairastuttua. Päällisinpuolin Muusa on ollut ihan ok, joten uskaltauduin agikisoihin. No, itku pitkästä ilosta. Ekalla radalla Muusa rämpi jo ekalla esteellä. Videosta näki, että se ponnistaa tosi kaukaa ja sukeltaa riman läpi maahan turvalleen. Koko rata meni vähän mönkään, kun mietin, että pitääkö keskeyttää vai ei. Toka rata oli ihan kamala, Muusa patsasteli kontakteilla ja me mentiin ihan eritahtiin alusta loppuun. Viimeinen rata oli sitten paras. Kontaktitkin sujui ja aivan lopussa Aan jälkeen Muusa livahti väärälle hypylle ja hyl.
Eilen Muusalla oli vesijumppa ja fyssari. Vedessä oli nähtävissä vasemman takajalan jäykkyyttä. Hannele sanoi hoidon aikana, että säännöllisellä hoidolla, jalkaan saadaan taas liikkuvuutta eli ongelma ei olisi pysyvää. Mitäköhän Piira sanoo syyskuussa :(
Mulla on vain ollut pitkään tosi "painava olotila"...onko tää nyt tässä? Milloin tietää, että pitää lopettaa ja antaa periksi? Kesällä keskityin lomailuun ja en niin paljoa Muusan hoitoon ja nyt tuntuu, että se rämpii koko ajan. Onko se sattumaa vai pitääkö meidän oikeasti heittää pyyhkeet kehään ja todeta, että eläkkeellä ollaan? Ensi su on piirinmestaruus kilpailut, en ole ainakaan vielä niitä perunut. Jos sinne mennään ja Muusa kaatuu, kestänkö mä sitä..psyyke on ollut tosi lujilla ja mieli matalalla...
Mesen kaa treenaaminen on tökkinyt. Voihan se tietty olla, että Muusan tilanne heijastuu treenaus intooni Mesen kanssa. Pari kertaa ollaan treenattu niin, että Mese kahtoo ja Muusa treenaa. Saatu vähän enempi sähäkkyyttä Meseen tai ainakin tarkoitus on härkkiä sitä sillä, että se näkee, että meen toisen kaa. Nyt ti meinasin jättää treenit kokonaan väliin, kun Muusalla oli fyssari ja en voinut sitä käyttää hyväksi treeneissä. Onneksi menin:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)