Muusa ja Mese

PaukkuPakkasia!

2012-02-07T19:07:00.008+02:00

Olipas pakkaset, rapiat -30C isoimmillaan! Hyvissä varusteissa, voi käydä pidemmilläkin lenksuilla..muutoin täällä ei just tapahdu yhtään mitään. Su käytiin siphus Ansan kanssa kisaamassa Kuopiossa kolmen kisan verran, kolmesti hyl. Aivan kaamee pohja, älkää hyvät ihmiset menkö sinne koirianne rikkomaan. Toivottavasti jonain päivänä kyseinen seura vaihtaa maton kokonaan. Ansa ei oo mikään tykki ja liukasteli aivan liikaa. Onneksi Leenalta tuli terveisiä, että Ansa on kunnossa, huh.

___Mese juoksee jo vastaan, mutta ketä? Ystävänpäivä lähestyy, Love!

Eihän tämä nyt näin voi mennä!

2012-01-20T14:24:00.022+02:00

Blogissa näyttää nyt olevan kaikkee muuta kuin omien koirien juttuja / kuvia, kiva! Asia pitänee heti miten korjata. Tässä tämän päivän otoksia. Mesen kanssa käytiin myös hallilla ottaa pikaisesti aksaa...kotona huomasin, että oli purrut mua jossain vaiheessa käteen, kun oli verta…HYVÄ MESE! Viettiä löytyy, muttei edelleenkään kestävyyttä ...reenit jatkukoon! Muusan lääkekuuri on loppunut ja tötterö laitettu takaisin varastoon. Kynnen irtoaminen ei näytä enää haittaavan mitenkään ja paluu normiarkeen on alkanut.

Kylmää, pimeää ja Lempäälään!

2012-01-09T16:26:00.013+02:00

Miten sitä taas voi olla flunssassa! Onks joku sellainen, jolla ei ole koskaan flunssaa tai vain kerran vuodessa? Vinkkejä tännepäin, miten näistä pääsee eroon kokonaan. Janetilla tietty on pillerit joka lähtöön ;). Eikä siinä vielä kaikki. Uuden vuoden aaton aattona, Muusa päätti poistattaa itseltään yhden etukäpälänkynnen kokonaisuudessaan. Ei mitään havaintoa miten se tapahtui, mut verta tuli ja paljon. Ontuminen alkoi seuraavana päivänä, mut nyt on jo parempi. Lääkekuuri jatkuu vielä viikon ja jäämme odottamaan kasvaako kynsi takaisin vai onko meillä jatkossa yksi kynsi vähemmän leikattavana, jes!

Eilen olosta huolimatta lähdettiin Tiinan ja Heidin kanssa aksakisoihin Lempäälään. Heidikin näytti sairastavan tätä samaa tautia. Kisoista jäi niin mukava mieli. Heti alkuun pitää kehua miten mahtavaa menoa on Heidillä & Allulla. Ekalla radalla tekivätkin upean nollan sijoittumalla toiseksi, onnittelut!

Mese on edelleen ihan hassu. En korjannut virheitä ja parempi näin. Kyllä se oikeesti jo osaa (ainakin kotona), mut kisoissa vain sattuu ja tapahtuu :). Johtuuko hallikisoista vai mistä? Toivottavasti tämä hyvä fiilis ja asenne Mesen agiin säilyy jatkossakin. Ei haittaa yhtään!

Uuden vuoden tienoilla sain yllättäin kysymyksen, veisinkö Ninjaa. Oon aina ihaillut Ninjan menoa. Siinä on sitä jotain, mitä löytyy myös Muusasta. Traivi ja tekemisen meininki! Toki toivon, että Tiina itse veisi näin mahtavaa koiraa, mutta otan mielelläni varakartturin tehtävän jatkossakin :), kiitos Tiina, kun sain skurvailla Ninjan kanssa kisoissa, ihana koira!!!

Ninjan kuvat: Hanna Heinonen

Ansa on aina mua naurattanut ja hauskuttanut. Nyt Ansan mahtavinta puolta, hulvatonta menoa johonkin suuntaan (yleensä pois päin musta) ei tällä kertaa näkynyt. Kuitenkin parissa kohdassa näkyy selkeesti miten tanssahdellen se liikkuu, ilmavasti ja kepeästi! Ansan kanssa tulen jatkossakin kisailemaan silloin ja tällöin, kiitos siitä kuuluupi tietty Ansan omistajalle Leenalle! Aina vain naurattaa, kun Ansaa ajattelee!

Ansan kuvat: Mikko Marttinen

Mitäpä tässä enempää tarinoimaan, viikonlopun kisat näette tästä!

On tullut aika viimeiseen päivitykseen...

2011-12-25T23:59:00.013+02:00

...ainakin tänä vuonna! Monesti sitä miettii, että onko tämän blogin pitämisessä mitään järkeä? Päivitykset välillä tulee viiveellä ja tekstin kirjoittaminen ei ole mulle oikeasti edes helppoa, sillä jännitän tosi paljon saanko ajatukseni oikeanlailla tekstin muotoon. Ehkä tämä onkin enemmän itselleni päiväkirja ja muisto omista tekemisistä. Toisaalta haluaisin mennä syvemmällekin, silloin blogi pitäisi laittaa suljetuksi ettei loukkaisi ketään, kun suoraan asiat sanoisi...

Muutamissa aksakisoissa on tullut käytyä sekä Fiiliksen että Mesen kanssa. Olin laittanut Fiilikselle tavoitteeksi nousta kakkosiin vuoden loppuun mennessä. Se oli todella lähellä. Jyväskylän vikassa kisassa toka vikaan esteelle asti tavoite piti. Fiilis tuli keinulle, mut sitten haju vei mennessään ja tavoite jäi saavuttamatta. Aina pitäisi varmistaa ja viedä tilanteet itsekin loppuun asti. Oon silti todella tyytyväinen. Fiiliksen kanssa ei olla aksaa tehty vielä vuottakaan, joten aikas hyvällä mallilla on meidän agility, ihana otus!

Fiiliksen loppuvuoden aksakisat ovat tässä!

Kuva: Janne Lehtinen

Mesen kanssa tavoite oli saada aksaan vauhtia. Vuosi sitten mentiin reilusti yliaikaa. Nyt ollaan kakkosissa ja näyttää siltä, ettei Mesenkään kanssa aivan tavoitteeseen olla päästy. Edelleenkään vauhti ei meinaa riittää, jos tulee kielto. Tosi herkkä on mun ohjaukselle, menee aksaa mielistellen mua. Voi, kun Mesen pikku piru nostaisi jo päätään. Siellä jossain syvällä on vauhti ja oma tahto, mut miten saan sen valjastettua agilityyn? Niin kuin mainoksessakin sanotaan "yhden pysähdyksen taktiikalla" jatketaan ainakin kesään asti! Ohjaajan eli mun turhaumaa on loppuvuonna ollut enemmän ilmassa, en tykkää siitä, että mollaan pikku Meseä, sory kamu!

Mesen vuoden viimeiset aksakisat ovat tässä!

Näytelmissä on Mesukan kanssa mennyt kivasti. Messarissa tosin kohtasin ekaa kertaa sen, miten esittäjä voi parantaa huonommankin koiran arvostelua. Viime vuonna paras uros voitti, se oli selkeästi Meseä parempi. Tänä vuonna Mese hävisi huonommalle urokselle esittäjänsä takia. Toisen koiran esittäjä oli pukeutunut todella mallikkaasti ja tiesi kikkakolmosia miten naistuomarit hurmataan. Tipahdinpa korkealta ja kovaa sekä muistin taas sen miksi näytelmät ei vaan ole mun juttu. Tykkään esittää koiraa ja ois niin kiva, että koira arvostellaan eikä esittäjää. Voiton vei juniori uros, joka oli selkeästi vielä kesken kaikilta osa-alueiltaan... Toivottavasti meidän oma handleri pääsisi ensi vuonna esittämään Mesen ettei vastaavaa enää tarvitsi kokea, todella ikävää!

Messari Voittajanäyttely 4.12.11 PU2, SA, CACIB

Kuva: Erna Helenius

Tuomarina Ligita Zake, Latvia: "Vahva maskuliininen uros. Hyvä tasapaino. Kiva pää ja ilme. Erinomainen ylälinja. Erittäin hyvin kehittynyt runko. Liikkuu hyvin. Tempperamentti / luonne ok."

Kiitos kaikille tästä vuodesta ja tehdään ensi vuodesta entistä mahtavampi! Meselle ainakin on luvassa mielenkiintoinen alkuvuosi...siitä enemmän, jos / kun suunnitelmat toteutuu :)!

Jyväskylän näytelmät 19.-20.11.11

2011-11-22T21:07:00.006+02:00

***************************Kuvat: Marjo Kokkonen*************************
Eipä voisi viikonloppu enää paremmin mennä. Huippu seuraa tuli Lieksasta asti ja itse näytelmät oli ihan proo. Hauskaa pidettiin sekä kehän sisällä kuin ulkopuolella. Sain muutaman AHAA -elämyksenkin, miksi näytelmissä käydään:

- tapaa sellaisia ystäviä joita ei muuten näe kuin harvoin

- on hauskaa seurata naapurikehän tapahtumia, kuinka suuria pettymyksiä ja tunnekuohuja tietyille henkilöille tulee, kun oma Sesse ei olekaan tänään tuomarin mieleen (todennäköisesti voittavat muutoin aina) ja sininen nauha on ihan kamalaa...

- onnistumisen tunteita kavereitten ja tietty omien koirien puolesta

Itse en ole koskaan ollut näyttelyihminen. Voi tietty olla, että AHAA -elämysten kasvaessa, joskus tulee vielä aika, jolloin sanon näyttelyitä harrastukseksi? Nyt käyn näytelmissä, koska niin olen luvannut :), tosin pakkopullaa tämä ei ole ollut, päinvastoin!

Lauantai oli Mesen päivä> Adam Ostrowski, Puola: "Erinomainen tyyppi ja koko. Kaunis pää. Korrekti purenta. Erinomainen ylälinja ja turkki. Very Very nice dog" -oli loppuun oikein erikseen kirjoitettu. Kehässä hän sanoi useampaan kertaan myös: "beautiful, beautiful dog". ROP & CACIB, isossa kehässä käytiin pyörähtämässä mallikkaasti!

Sunnuntaina oli Muusan vuoro> Laurent Pichard, Sveitsi: "Oikeanlainen rodunomainen tyyppi. 9,5v yhä kaunis kokonaisuus. Tummat merenpihkan väriset silmät. HIEMAN RASKAS VARTALO? (Slightly over built?). Todella kiva ilme. Oikeanlainen etuosa. Hieman ahdas takaa. Liikkuu tosi hyvin. Tassut vähän pehmeät? (Slightly loose in pasterns? )PN5 sekä ROP Veteraani :). Suomennokseen tuli pari kysymysmerkkiä? Eräs kelpikasvattaja sanoi: "muutoin Muusan näköinen arvostelu, mutta raskaaksi en voisi Muusaa sanoa". Ja mallikkaasti Muusakin esiintyi isossa kehässä!

Pieksämäki säätää...onneksi!

2011-11-07T21:48:00.012+02:00

Alunperin mun piti kisata la 5.11. Pieksämäellä Muusalla sekä Mesellä. Kisakirjeen julkaisun jälkeen ei voinut muuta kuin todeta, että luokkajärjestys oli meille pahin mahdollinen: 3-1-2. Muusan ja Mesen kisojen väliin jäi neljä tuntia hengailuaikaa, ei hyvä ollenkaan. Sain väläyksen, että laitan viestiä sekä Pieksämäen kisojen vastaavalle että Paulalle, jos vaikka saisin lennosta vaihdettua koiraa. Fiiliksen kanssa piti aloittaa kisaura vasta Jyväskylässä marraskuun lopulla. Molemmille onneksi kävi vaihdos, Mese jäi pois kisoista :(. Kuva: Jukka Pätynen

Aamulla kävin noutamassa Paulan ja Fiiliksen kyytiini. Paula oli laittanut aivan mahtavat eväät mukaan. Marian tekemä daimkakku oli proo, kiitos, näitä lisää ;). Ensin kisasin Muusan kanssa. Radalla oli viisi putkea, mitkä näyttivät kostautuvan useammalle koirakolle. Nimittäin A-radalla vain kaksi sai tuloksen. Jos jätti koiran heitteille putkien lähistöillä, aika varmasti tulos oli silloin hyl. Muusan kanssa pitää muutenkin olla tarkkana, pitää viedä koko rata huolella.
On se vaan metka tunne, miten mää en oo aikaisemmin osanut mennä Muusan kanssa näin rennosti. Nykyään kerta toisensa jälkeen vain laulattaa ja naurattaa. Kiitos Muusa, että saan sittenkin kokea sen miltä tuntuu sun kaa tehdä rataa yhdessä alusta loppuun ja tää ei oo enää pelkkää mäihää... Tästä näette meidän Pieksämäen radat. Vaikka Muusa irtoaa yleensä lopussa tosi hyvin, välittämättä musta, tulipahan todettua, että munkin pitää hoitaa homma loppuun asti. Nyt on toistaiseksi kisat kisattu, jos hyvin käy kisaamme vielä, kun kevät saapuu. Jyväskylässä olisi ensi kesänä SM-kisat, palaan tähän, kun talvi on taittunut kevääksi. Nyt Muusan agility vaikenee, mutta toivottavasti ei vieläkään lopullisesti.

Fiiliksen kanssa tunne oli vähän niin kuin Mesen kanssa vuosi sitten. Ei tiedä yhtään miten kaikki menee. Muutamassa epiksessä ollaan käyty, rata kokemustakin on alla vielä todella vähän. Edellisessä epiksessä oli hyviä ja todella, hmmm...mielenkiintoisia ratoja. Ihan mitä tahansa voi tapahtua varsinkin, jos Fiilistä jännittää, se voi vaikka kesken kaiken lähteä Paulaa etsimään. Tämän takia en vielä lähtenyt Fiiliksen kanssa kahdestaan kisamatkalle, Paula oli varmistamassa selustaa, jos jotain yllättävää tapahtuisi. No, mitään erikoista ei sattunut, päinvastoin. Fiilis osoitti hyvää hermoa ja upeaa kisakestävyyttä, vaikka omaa vuoroaan sai odottaa useamman tunnin. Toisaalta, se saattoi olla just oikea tapa aloittaa vieraassa paikassa, antaa aikaa.

Kuva: Maria Tolppanen "lainattu Fiiliksen blogista".

Ekalla radalla olin ajatellut, jos Fiilis lähtee kuulolta pois on just se paikka, missä sen katse ajautuikin katsomoon päin. Itse en vain tajunnut, että odottaisin kunnolla sen paluuta taajuuksille. Nyt pussin kohdalla olin jo kovasti menossa putkelle päin ja ohjasin sen olettaen, että kyllähän se sen näkee. Muutoin eka rata meni hyvin vain kontaktien vapauttamiseen halusin panostaa seuraavalla radalla...ei liikkeellä vapautusta vaan sanalla.

Toisella radalla Fiilis ei enää haahuillut samalla tavalla. Keinulta tultaessa olin päättänyt, että otan Fiiliksen kunnolla haltuun ennen hyppyä, ettei sen huomio kiinnittyisi taas katsomoon. just, hyvin tiukasti otinkin, hyvä ettei koira pysähtynyt kokonaan. Tuomari oli kuitenkin suopealla päällä eikä antanut kieltoa, jeee! Kontaktien vapautuskin onnistui nyt paremmin, hyvä mä! Toisesta kisasta saatiinkin JO nolla, sijoituksella 3. Aika hassua katsoo kuinka ”sydänsilmin” vien Fiilistä. Kuin hento kukkaspari menee pitkin hallia. Kyllä sitä poweria varmasti vielä löytyy, kun puhkeemme kunnolla kukkaan. Kiitos Marialle, että sain Fiiliksen näin lyhyellä varoituksella ja kiitos Paulalle matkaseurasta. Fiiliksen radat näet tästä!

Issikat on kivoja!

2011-11-06T20:40:00.010+02:00

Käytiin 15.-16.10. kavereitten kanssa issikkavaelluksella Varkauden lähellä olevassa Rella Vinur -tilalla. Tuota paikkaa voin lämpimästi suositella sekä tilusten / ruokailujen / yöpymisen/ maastojen että heppojen puolesta kaikille.

Lauantaina oli lyhyempi parin tunnin ratsastus. Heppani Tvistur tuntui aluksi pullasorsalta, ei liikkunut ollenkaan. Onneksi sille riitti vain risun näyttäminen ja tahti muuttui kerta heitolla. Oma ratsastustaitoni on lähinnä harrastajan tasoa, joten apuvälineisiin on vain turvauduttava, jos muu ei auta. Ratsastuksen jälkeen oli vuorossa hemmottelua kera ohjatun venyttelytuokion. Ja illan kohokohta oli ehdottomasti kolmen ruokalajin illallinen. Tuli syötyä niin paljon, ettei iloliemen juomisesta enää tullut yhtään mitään. Yöpyminen oli ruokailutilan ylisillä.

Hyvin nukutun yön sekä aamiaisen jälkeen ratsastus jatkui. Sain tällä kertaa Kiljan nimisen issikan ja sen askeleet olivat alusta lähtien oikein ripeät. Ohjelmassa oli yhteensä 4 h ratsastusta ja keskivaiheilla tauko Valkeisenlammen kohdalla, jossa keittolounas kera nokipannukaffeet. Tauolta, kun jatkettiin, maisemat olivat tosi upeet, wau. Niin upeat, että en tajunnut silloin kuvia ottaa, kun piti niitä niin ihailla. Olin niin tohkeissani, että yhden erittäin tärkeän asian unohdin. Jostain syystä ratsastus aiheuttaa mulle ikävää kipua oikeaan jalkaan. Olen myös huomannut, jos muistan ottaa vahvempaa särkylääkettä ennen ratsastusta, ongelmaa ei ilmene. Nyt meni tosi hyvin lauantai ja olin ajatellut, että sunnuntainakin selviän tuosta pidemmästä pätkästä, jos vain muistan tauolla ottaa lääkettä..unohdin. Viimeinen puolituntinen oli aika tuskainen, kun kipu taas alkoi. Muillehan en sitä ilmoittanut...ainoastaan he saattoivat ihmetellä sitä, että aluksi olin hepallani kärjessä ja loppuvaiheessa häntä päässä useamman kymmenen metriä muista jäljessä. Kivaa oli, särystä huolimatta. Kipu kuulemma kuulostaa issiassäryltä, mitä lie sekin sitten tarkoittaa. Näin normielämässä sitä ei onneksi ilmene. Kahden päivän vaellus oli uusi kokemus mulle, kyllä kannatti!
Tilalla on muutama muukin lemmikki vierailijoiden iloksi.

Käytiin Turus la 1.10. Piiralla

2011-10-09T22:20:00.007+03:00

Kylläpä oli mukava reissu kaikin puolin. Perjantaina lähdettiin Tiinan & Ninjan kanssa matkaan heti töitten jälkeen. Pysähdyttiin Tampereen Idea Parkissa shoppailemassa sekä syömässä. Ennen illan hämyä saavuttiin Turkuun hotelli Cumulukseen. Henkilökuntakortillani saan aika kivan alennuksen yöpymisestä ja toinen asia miksi otettiin yöpymisellä, oli se, että Piiran hoidot alkoi lauantaina ennen klo 8.00.

Ensin hoidettavaksi pääsi Muusa. Nuin rauhallisesti Muusa ei olekaan ollut aikoihin Piiralla. Silmät meni kiinni useampaan otteeseen. Lantio oli edelleen täysin suora, lukkoja ei ollut, lähinnä etupäässä kireyttä, johon hoidoilla saatiin joustoa. Tuo kireys saattaa osin johtua myös Mesestä. Hihnalenkillä se tekee aika ajoin "kylkimyyryä" Muusaan päin, tuota pitänee koittaa saada siltä karsittua (olen koittanut jo pari vuotta). Taannoin eräs hierojakin kiinnitti huomioita Muusan etupäähän sanoen ” tekeekö Muusa jotain erikoista etukäpälöillä”. Ai tekeekö: Muusa on vähän häiriintynyt > se ”panee” mua, jos makaan sohvalla, ottaa ihan väkisin kiinni jaloistani (kun ovat koukussa) ja tekee ”sitä” ihan antaumuksella. Johtajuus ongelmaa ei ole (en ainakaan tunnusta), joten mua ei oo tuo tapa häirinnyt, lähinnä oon huvittuneena kahtonut sen touhuja. Tosin, ehkä siihen pitää jo sen takia puuttua, että jumii tulee kroppaan ihan turhan asian takia. Takapäässä oli myös hivenen kireyttä, mutta ei niin paljoa kuin edessä. Piira sanoi, että Muusa kroppa ei ole kipeä tällä hetkellä, sen tilanne on tosi hyvä. Loistavaa, että välillä saa kuulla positiivisiakin asioita. Ja oli hyvä huomata, ettei vähäisestä kisaamisesta ole ollut haittaa Muusan kropalle.

Mese on käynyt Piiralla kerran vuodessa, viimeksi sillä ei ollut yhtään mitään. Nytkin Piira kyseli, miten on mennyt, onko mitään erikoista tapahtunut. Mese on kaikkialla yhtä lunkki...eihän sillä oo tapahtunut mitään, ei harrastuksissa eikä yksityiselämässä , ei ole edes tyttöystävää löytänyt. Alku meni kuin viimeksikin, ongelmaksi meinasi tulla se, ettei Mese päästänyt Piiraa sen taakse. Jouduimme lopulta tehdä niin, että istutin sen itseni eteen, Mesen naama Piiralle päin. Onneksi siitäkin näkyi miten Mese istuu ja suorassahan se istuikin. Mukuulle piti sitten laittaa väkisin, mutta rauhoittui siihen lopulta tosi hyvin. Piirakin sanoi, että Mesestä näkee, ettei se ole vain tottunut tämänlaiseen käsittelyyn, vaikka näyttelyssä antaakin tuomarin koskea. Kyse ei ole pelosta vaan tottumattomuudesta, koska pystyy rentoutumaan täysin hoidon aikana. Tämän kaltaista käsittelyä pitänee harjoitella ja paljon kotioloissa. Tälläkään kertaan Mesestä ei löytynyt yhtään mitään vikaa, vetreässä kunnossa on edelleen. Jos Meselle tapahtuu tapaturma tai tulee tyttöystäviä kyläsille, silloin seuraava käynti on muitten kanssa huhtikuussa, muutoin ei sitä tarvitse Piiralle ensi kerralla viedä. Oon myös tosi onnellinen Tiinan puolesta, Ninjallakin oli asiat paremmin kuin viimeksi.

Kotimatkalla pysähdyttiin uudestaan Idea Parkissa sekä Ikeassa. Tiina päätti ostaa sängyn rungon + säleikön. Kysyi vain mahtuisiko kyytiin. Mulla on farmari auto sekä kiinteät koirahäkit takakontissa. Häkkien ja ikkunan väliin jää pieni aukko. Aika mäihä kyllä kävi, se sänky oli pakattu pitkittäin ja mahtui just ja just kyytiin. Aika pitkä pätkähän tuo oli. Koitettiin mustekaloilla sitoo se kiinni laatikon edestä, venyttäen takana olevaan häkkiin. Varsinainen neronleimaus. Siinähän tietty kävi just niin, että kun venytin sitä häkkiin päin, mustekala pääsi irti laatikon edestä ja singahti täysiä mun käden kautta Mesen häkkiin. Nyt vasta mäihä kävikin. Käteen kyllä sattui useampaan kohtaan, mutta onneksi mustekala ei osunut Meseen. Meni tosi läheltä, hipaisu. Mese vain lunkisti katsoi ”mikäs se häkissäni kävi” ja jatkoi omia puuhiaan. Jos tuo olisi käynyt Muusan puolelle, Muusa olisi huutanut kuin syötävä kuin päätä olisi leikattu, vaikkei olisi osunut. Tuossa noiden kahden koiran suurin ero, toinen ylireagoi ja toinen ei edes tajuu mitä tapahtuu. Eikä siinä vielä kaikki. Tiina osti 90 cm sängyn ja siinä runkoa hakiessa, muisti, että sängyn pohjan säleikkökin pitää erikseen ostaa, sopivasti säleiköt olivatkin matkanvarrella ulos mentäessä. Ostokset tehtiin ja kotiin lähdettiin. Jyväskylään tullessa Tiina yhtäkkiä tajusi, että minkäköhän levyinen se ostettu säleikkö oikein on…katsoi laatikosta mitat ja totesi 80 cm. Tytöt tosiaan liikenteessä, ostavat 90 cm sängyn rungon, 80 cm säleiköllä, fiksua. Kuitissa lukee onneksi palautus / vaihto-oikeus 90 päivää…

Fiilistä elämään!

2011-10-03T15:55:00.011+03:00

Kuvat: Maria Tolppanen

Terve, mä oon Fiilis ja oon saanut vihdoinkin tassuni ujutettua tähänkin blogiin. Oon novascotiannoutaja ja ikää ihan tarpeeksi jo kisakentille, vinkkinä vaan Tanjalle, jos oot sattunut sen jo unohtamaan. Agilityn aloitin helmikuussa 2011. Olin alussa aika villi enkä pysynyt ees sekunttiakaan istumassa paikoillani. Silti toi Tanja sanoi, mun varaäippä Paulalle, jos se haluu luopuu mun ohjaamisesta, niin Tanja haluisi ottaa mut ohjattavaksi. Olinkohan mä liian villi, kun parin viikon päästä Tanja jo mua opetti aksassa. Äippäni Maria sekä varaäippä Paula on auttanut sitä kaiken näköisissä kotiläksyissä.

Mä oon tosi hyvä siis mulle ei tartte juuri mitään opettaa kuin kerran ja sit jo tajuun mitä multa haluataan. Joskus katon vain kavereitten aksaa ja salaa öisin videoo, sit noi ihmettelee kuinkas lahjakas mää oon, kun opin nukkuessani asioita, voi teitä ihmisiä. Mun suurin herkku on makkara ja toi aksa on super kivaa siitä, että makkaraa tulee koko ajan, kun teen noita yksinkertaisia asioita. Onneksi toi Tanja tajus ottaa vihdoin mun lempipallon mukaan reeneihin. Mikä sen parempaa kuin syödä makkaraa ja juosta palloa hakemassa.

Mua joskus vähän ihmetyttää, kun toi kouluttaja koittaa pussailla ja mussuttaa jotain hempeetä. Eiks se tajuu, etten mää niistä mitään välitä, ruokaa vaan niin oon tyytyväinen. Mun äippä Maria on muuten mulle tosi rakas, mut aksassa se on mulle kuin ilmaa. Mähän en lähe mihkään lenksulle reenien aikana sen kaa, hullu, Tanjahan voi vaikka yksin mennä noita esteitä ja sit syödä mun makkarat. Tanjan kaa toki voin käydä ulkoilemassa väliajoilla, sittenpähän voin vahtia siinä samalla ettei se leiki myöskään mun pallolla. Tämmöinen mä oon, super kiva aksakoira, jolla on Tanja kartturina.

Tossa on meidän eka epävirallinen kisarata, vähän hirvitti toi musta putki, tulos silti 5 ja sijoituttiin heti toiseksi. Olin aika rauhallisella tuulella, ihan vaan sen takia, että ohjaaja veisi jo mut kunnon kisoihin. Virallisiin mennään kuulemma vasta sitten, kun maltan pujotella kaikki keppivälit. Ehkä maltan ehkä en, kyl mä ne osaan, mut ei aina pysty, kun pitää tehdä kaikkee muutakin. Tässä lyhyesti musta ja enempi sit tulevaisuudessa. Mun kuvasta tosta oikeelta, pääsette aidoin oikeille kotisivuilleni, nähdään!

1/3 saavutettu

2011-10-03T07:52:00.012+03:00

Kylläpä oli ahdistava viime viikko. Töissä aivan liian paljon uusia asioita samalle viikolle. Jossain vaiheessa tuntui, että pää leviää, ei vain kykene enempää. Perjantai onneksi tuli ja ansaitut kolmen päivän vapaat alkoi. Samana iltana istuttiin vielä Jatin hallituksen kokouksessa ja yöllä alkoi kurkkukipu & räkä lentää. Miten niin kiltit työtekijät sairastavat vapaapäivinään? Miksi se pitää olla niin, pöh!

Lauantai iltana meille tuli Mari & Elisa Lieksasta kavereineen bed & breakfast majoitukseen. Hyvin mahtui pieneen kämppääni viisi ihmistä sekä viisi koiraa, lämmöt piti vain ottaa pois päältä ja takaovea pidettiin auki nukkumaan menoon asti :). Flunssaa lievennettiin punaviinillä sekä herkuilla. Toivottavasti läksiäislahjaksi eivät saaneet tätä tautia, ihanaa kun kävitte. Kolmen viikon päästä nähdään taas hirvestyksen merkeissä. Kuva: Jukka Pätynen

Sunnuntaina oli tarkoitus lähteä Mikkeliin aksakisoihin Mesen kanssa. Heidi oli himpun verran huolissaan mun olotilasta. Mulla on vain tapana, ettei kaveria jätetä pienen taudinkaan takia, vaikka Heidistä ei ajoapua saisi (ei ajokorttia). Kuumetta ei aamulla ollut, joten matkaan mars. Reissuun lähdettiinkin sumuisessa säässä klo 07.00. Siinä vaiheessa, kun sumusta tuli eteen orava, päästäinen sekä metsäkanalintu, kukin vuorollaan, toivottiin vain ettei hirvee kuitenkaan nähtäisiin tälläkään reissulla. Onneksi tiellä nähdyt eläimet loppuivat lintuun.

Heidin nuorempi tarupi Jipi aloitti kisauransa ja mittauksen takia jouduimme lähtee hyvissäajoin liikenteeseen. Sydämen tykytyksiä tuo mittaus aiheuttikin, mini siitä onneksi tuli, onnittelut. Heidän agiratansakin näytti tosi hyvältä, isänsä tyttö. Mese kisaili yhden radan verran vasta klo 14 jälkeen, ensimmäinen kisa 2-luokassa. Mä flunssassa sekä Mesellä takana levoton yö, ei syönyt aamupalaansa, joten en voinut yhtään tietää, jaksaako se kiinnostua aksasta ja kuinkas kävikään. Jo ensimmäiselle putkelle mennessä se liikkui kuin normi länderit. Ihan lopussa kepeillä mulla vain loppui happi, onneksi sen jälkeen ei ollut kuin yksi este jäljellä. Puolikuntoisena ei pitäisi varmaankaan kisata;). Kisailijoita oli just tarpeeksi siihen, että sijalla 2. sai luva tuloksen, huippuu!

Erkari kera Mesen!

2011-10-02T18:14:00.010+03:00

Ländereitten päänäyttely oli syyskuun 18 päivä Heinolassa. Läntsyporukka on ältsyn kivoja. Mikä yhteishenki koirien omistajien / kasvattajien kesken. Oon kyllä aikaa ylpee siitä, että saan kuulua tuohon joukkoon. Ja mitkä herkut, skumpat & ruuat. Tästähän on otettava joka vuotinen tapa. Kiitos kaikille mukavasta näyttelypäivästä.

Tuomarina tiukkaakin tiukempi Juha Putkonen: "Erinomainen koko ja rungon mittasuhteet. Erinomainen sukupuolileima. Hyvä pään pituus, lähes yhden suuntaiset kallon ja kuonon linjat. Hyvän asentoiset korvat. Kauniit silmät. Hyvä purenta ja pigmentti. Oikean mallinen, mutta hieman massaton rintakehä. Oikea karvanlaatu. Sapelimuotoinen häntä. Tasapainoiset kulmaukset. Liikkuu levein joustavin sivuaskelin, hyvällä askelpituudella."

Tuomari mietti pitkään ja hartaasti sekä juoksutti mua & Meseä että Anua & Rönniä, todella monta kertaa kehää ympäri ja taas ympäri...niin monta kertaa, että kunnon päälle otti. Lopulta Mese oli PU2. Onnittelut Anulle & Rönnille PU1 ja VSP. ROP Mayalle ja tietty ISOT onnittelut ROP-jälkeläisryhmä Jettildanille!

Kuvat: Janetin arkistosta.

Jatkoaikaa Muusan agiiin...

2011-10-01T16:37:00.009+03:00

Taannoin ajattelin, koska Muusa kaatuili agilityssa, laitan sen telakalle. Tämä tapahtui 2010 karsintojen jälkeen, jolloin pienessä vauhdissa kulmahypyllä tapahtui tosi paha liukastuminen. Muusa lennähti selän kautta ympäri, samalla alittaen hypyn riman alakautta... Edellisestä isommasta agihaaverista oltiin just toivuttu ja seuraavaa jo pukkaa perään. Osteopaatin / fyssarin ja hierojien voimin saatiin Muusa takaisin tasapainoon. Mietin, uskallanko enää ottaa riskiä, jos se kaatuu uudestaan? Oltiin koko viime syksy, talvi ja kevät pois, kunnes juttelin erään tutun kanssa pitkään ja hartaasti...miksi kieltää koiralta se mistä se tykkää kaikista eniten. Muusa voi kuitenkin hyvin ja nykyistä olotilaa ylläpidetään myös kotikonstein. En kuitenkaan vähättele sen selkäongelmaa, se on ja pysyy aina olemassa. Ja mitä kaikkee kotona / lenkillä sitten voikaan tapahtua.. Niinpä, toki verijälkikin purkaa Muusan adhd-tiaa, mutta agia ei voita mikään.
Kuva: Jukka Pätynen

Me ei enää reenata, kisataan harvakseltaan, meillä ei ole enää tavoitteita, me ei ikinä enää mennä karsintoihin, sillä nehän on matolla. Muusa ei tosiaankaan ole mattokoira, ehkä jokin opetuksessa on mennyt pieleen tai sit Muusa menee vain hana auki alustasta riippumatta. Hiekka sen tiellä pitää, antaa mennä vaan ja nautitaan jokaisesta kisapäivästä, sillä koskaan ei tiedä, milloin se on oikeasti viimeinen, antaa palaa pikku musta! Kuva: Marjo Kokkonen

YouTube: Muusan agi2011

Mese aksaa kakkosissa!

2011-09-16T20:59:00.004+03:00

Tässä se nyt on Jyväskylän kisat 20.8. mitä on odotettu. Siirto kakkosiin tuli sijalla 2. On se vaan jännää, miten jossain vaiheessa ei päästy ihanneaikoihin ja nyt on ykkönen takana! Mese on sulkku...

29.-31.7. Länderileiri

2011-09-16T20:01:00.008+03:00

Tänä vuonna läntsyleiri oli Virroilla, on kuulemma ollut useampana vuonna. Paikka oli kyllä aika hulppea, Lomasaari Marttinen. Tietty, jos haluaisi jotain parantaa tuosta paikasta, kunnon koulutuskenttä ois huippu. Nyt agility oli eri paikassa kuin majoitus / muu toiminta, vaikka ei se kyl niin kaukana ollut, ettei sinne ois jaksanut kävellä. Samassa paikassa oli myös ruokailutkin.

Kesälomani alkoi tästä leiristä. Aikamoisen päänsäryn sain perjantain illanistujaisista muistoksi, alkoholilla tietty ei ollut mitään tekemistä asian kanssa. Mese osallistui la agilityyn, jota koutsasi Jari Kangas, Mesen kasvattajan puolikas vai miten sen paremmin sanoisi puoliso. Ohjelmistossa oli myös naksutinkoulutusta / rallitokoa, johon ihan pikkuriikkisen osallistuttiin. Sunnuntaina oli perinteinen juoksukilpailu ja leirinäyttely, ROP oli MESE, jei! Koska leiristä on kulunut aikaa kertokoon kuvat enempi. Kiitos kaikille läntsyläisille, te ootte kyl aikas kivoja!

AdeinaKuvat: Hanna Degerman

Agirotu 10.7.11 Lappeenranta

2011-08-18T16:30:00.012+03:00

Sataa sataa ja sataa. Arvatkaa vaan kellä on kesäloma? Mulla tietenkin, satanut koko ajan, ehkä neljä päivää näkynyt aurinkoa. Ensi viikkolla viimeisiä viedään, jospa se sitten paistaisi. Nytpähän on aikaa päivittää tätä blogiakin.

Heidin kanssa matkasimme agirotuun. Harmillista, että Heidin Jipillä alkoi juoksut ja heiltä jäi Open Class väliin. Siitä tulee vielä kova luu miniluokkaan, varokaa vaan...Jipi on Albertin tytär ja ne jotka tietää Albertin, voin sanoa, että yhtä lujaa ellei lujempaa tulee Jipi tulevaisuudessa kirmailemaan.

Open Class meni Mesen kanssa tosi hyvin. Toka hyppy tietty aiheuttaa jossittelua, mutta nolla tehtiin ja hyvällä temmolla alusta loppuun. Jäätiin vain sekunnin päähän kakkos sijasta :), hyvä Mese! Joukkuerataan oli sitten useamman tunnin odotus ja keli oli erittäin helteinen. Jyväskylässä oli ukostanut koko päivän, mutta Lappeenrannassa ei näkynyt pilviä eikä vettä. Paahde oli aika tappava ja se näkyi Mesen suorituksessakin. Kepeillä tuli lopussa virhe ja mun ois pitänyt tajuta tehdä A:lle toinen ratkaisu, kierrättää edellisen hypyn toisen siivekkeen kautta.

Täytyy kyllä vielä todeta, että Open Class maxit voitti meidän seuran Väne & Pongo. Vänekään ei tainnut uskoa miten hyvin heidän rata meni, aivan upea nolla, onnittelut!

Muusa taas perinteisesti aiheutti just ennen rataantutustumista mulle harmaita hiuksia ja ärräpurria. Mese sai palkinnoksi tosi tosi ja tosi ison rinkelin. Muusa päätti sitten salaa syödä sen...kukaan ei tajunnut eikä asiaa huomattu ennen kuin oli liian myöhäistä. Meikku sitten kiikutti kelpie pullukan eläinlääkäriin ja hän oli sitä mieltä, et voidaan kisata yksi rata. Mulla taas pyöri mielessä vatsalaukun kiertyminen ja muut jutut mitä siitä voi seurata. Myöhästyin rataantutustumisestakin hivenen ja se näkyi sitten meidän suorituksessa, kun en pystynyt yhtään keskittymään. Kivat sulle Muusa ja sun ahneudelle. Onneksi mitään ei tapahtunut masussa eikä myöskään Muusan korvissa. Nimittäin pullamössöt on aikaisemminkin aiheuttaneet sille korvatulehduksia. Päästiin säikähdyksellä, onneksi.

Agiltylehdestä katsoin tulokset, mutta videolta näkee, ettei ne ihan aina täsmää. Pääasia on, että kivaa oli ja ensi vuonna jatketaan Kuopion suunnalla.

Juhannus 24.-26.6. Piikkiössä

2011-06-27T16:32:00.006+03:00

En edes muista monesko kerta on peräkkäin, kun vietän kamujen kanssa juhannusta agilitykisoissa. Milloinkohan tulee se kerta, että nyt riittää? Pe lähdettiin reissuun hyvissä ajoin. Matkaa taitettuani vajaa
1 km autossa syttyi viestivalo "vie autosi pikaisesti huoltoon" ja samanaikaisesti ohjaustehostin lakkasi toimimasta. Juu, siinä sitten sydän hypähti kurkkuun ja pysäköin lähimmälle pysäkille. Kerkesin ajatella, että tämä juhannus oli sitten tässä, samalla merkkivalo sammui ja ohjaustehostus palasi takaisin. Päätin, etten kerro kyydissä olijoille mahdollisesta ongelmasta...eikun peukut pystyyn, että päästään perille ja takaisin kotiin. Mitään uusia ongelmia pikku Volvoni ei onneksi matkan aikana enää järjestänyt.

Nyt oli jo toinen kisa peräkkäin, kun oletin, miten kisat menee. Viimeksi Riihimäellä luulin, että ykköset on normaalista aamusta, toisin kävi. Nyt luulin, että koska kisat alkaa jo pe ja on periaatteessa vapaapäivä kaikilla, kisat alkaa aikaisintaan klo 16. Onneksi ilmoitin Mesen vain yhteen kisaan per päivä. Kisat alkoivatkin klo 11.45 ja se tietää täältä Jkl suunnalta sitä, että reissuun lähdetään ihan kiitettävän ajoissa. Jatkossa on nähtävästi katsottava järjestävän seuran sivuilta missä vaiheessa ykköset ovat, eikä oletettava, että tekevät kisat niin kuin minä tekisin, heh.

Jari oli ottanut jo aikaisemmin viikolla meidän teltan / häkit mukaansa, jotta me mahduttaisiin paremmin autooni. Matkaan piti lähteä neljä koiraa/ihmistä, mutta viime hetkellä tuli yksi peruutus. Meillä toki oli boxi katolla antamassa tilaa sisätiloihin. Viime kesänä kaverini antoi mulle kattotelineensä. Ainut ongelma tietty oli, että ne oli mun autoon liian isot, vaikka Volvo on hänelläkin. Hän sitten fixasi ne sopivaksi..insinööri, kun on ja nyt sitten jännitettiin pysyykö boxi katolla vai liukuuko se ennen meitä määrän päähän, kaikki meni onneksi tälläkin saralla ihan hyvin.

Piikkiöön saavuttiin hyvissä ajoin, auto parkkiin ja kylmää juomaa. Keli oli koko viikonlopun tosi hyvä. Välillä pilviäkin, mutta lämmintä. Vasta su, Mesen kisan jälkeen tuli hetken vettä. Mesen ja Muusan kisat meni tosi hyvin. Mesen kanssa tavoite ei täyttynyt: la kakkosiin ja su saa nukkua pidempää...mutta lähellä se oli.

Muusan kanssa ei olla reenailtu eikä tulla reenaileen. Sen kanssa kisaillaan silloin tällöin, ei mitään super tavoitteita, vain pidetään hauskaa, sen verran mitä Muusan selkä vaan kestää. Fyssari viimeksi totesi, että Muusa on paremmassa kunnossa kuin aikoihin eli jatkamme harvakseltaan kisaamista. Tulostasosta voisi todeta, että sananlasku "lahjattomat reenaa" voi hyvinkin pitää paikkaansa. Muusan kontaktien hitaudelle en vain voi mitään, kun ei reenata niin ne menee miten menee. Paineita ei siitäkään oteta. Toivon, että voisin vielä sen verran kisata Muusan kanssa, mitä kestää Mesellä herätä kunnolla agilitysaloihin...

Oli kyllä ihanaa käydä Piikkiön kisoissa. Jyväskylästä mukana oli Heidi: vika kisa oli huippu, onnittelut. Eetu, Väne: niin lähellä oli nollat. Jari: onnistui useammassakin kisassa, onnittelut ja tuomarina tänäkin vuonna Minna, tosin hän muutti just Tampereelle, mutta laskettanee vielä Jkl porukkaan. Iltaisin grillailtiin, päivisin kisailtiin ja vietettiin aikaa sekä vanhojen että uusien tuttujen kanssa. Meseä tietty harmittaa, ettei kerennyt moikkaamaan länderi Fyraa...Sen omistajalla Annariinalla, kun on mielessä sellaiset touhut, mitkä varmasti Meseä kiinnostaisi ;).

Kiitos kaikille mukana olleille, tämä perinne saattaapi jatkua taas ensi vuonna. Video kertokoon enemmän itse kisoista. Muusa on niin ihana ja Mese yllättää koko ajan enemmän ajatellen agilitya, sitä syttymistä odottaen..

Juhannuskisamme näette tästä.

Muusa 9-vuotias!

2011-06-15T00:35:00.013+03:00

Onnittelut pikkumustalle, edelleen niin energinen, aina ensin, minä minä minä, maailman paras kelpie!

Kuvat: Marjo Kokkonen, kiitos kuvista!

Jettildan B-pentue tapaaminen 11.-12.6.

2011-06-13T19:18:00.009+03:00

Lauantai aamuna lähdettiin ajeleen kohti Turenkia. Jätettiin Mese hengaileen kasvattajan luo ja käytiin Riihimäellä kahtomassa kolmosten kisoja, missä starttasi Mesen Isukki Frank ja sisko Svingi. Frank voitti yhden kisan ja Svingikin kirmaili vallanmainiosti.

Kolmosten jälkeen palattiin takaisin Turenkiin syömään ja hetken levättyämme palattiin takaisin ykkösten kisoihin, missä starttas: Mese, Jytä, Zona & Eppu. Jytä nousi kakkosiin, onnittelut ja Zona pokkas myös palkinnon ekassa startissa, onnittelut sinnekin. Kisapaikka oli tosi helteinen. Olin ihan varma, ettei Mese jaksa kirmailla tuossa säässä, mutta olinkin aivan väärässä. Mese teki toistaiseksi parhaamman radan ikuna tuloksena 0 sija 5. Päästiin alle ihanneajan, jeee. Hyviä reenivinkkejä sain sisarusten/isukin omistajilta, kiitos niistä...niitä testaillaan pitkin kesää.

Kisojen jälkeen palattiin takaisin kasvattajan Janetin luokse. Ohjelmassa rentoa yhdessä oloa, tavattiin myös pari Mesen veljeä omistajineen, jotka eivät olleet kisapaikalla mukana. Tosi hyvin koirat tuli juttuun keskenään, vaikka suurin osa oli uroksia...on ne ajat kaukana, kun länderit eivät tulleet toimeen keskenään. Ei mitään ongemia. Tässä on pari kuvaa tapaamisesta. Kiitos ihanasta viikonlopusta, toivottavasti tästä tulee perinne, kun käydään yhdessä kisaamassa sekä vietetään iltaan porukalla.

Varkauden näyttely 29.5. ROP + FI MVA

2011-05-29T18:09:00.006+03:00

Mese teki sen minkä kaikki taisi jo tietää...siitä tuli FI MVA seuraavin arvosteluin:
Tuomari Francesco Cochetti Italia " Hyvä purenta. Tasapainoinen rakenne. Hyvä pää ja ilme. Erinomainen rungon mittasuhteiden tasapaino. Hyvä kaula, ylälinja, hännän kiinnitys ja takakulmaukset sekä turkki. Liikkuu hyvin." Kiitos Heidille kuvista ja matkaseurasta!

Muusan revanssi paimennukseen

2011-05-28T13:17:00.008+03:00

Vuosi sitten Muusa kohtasi ensimmäisen kerran lampaat "tosi" toimessa. Nyt oltiin 13.-15.5. Somerolla Swedun tiloilla, ohjelmistossa oli sekä paimennusta että agilitya. Itse voin vain todeta, että viime vuonna oli meille paremmat olosuhteet (pienempi aitaus / enempi lampaita ja yksilöllisempää ohjausta). En tiedä johtuuko se siitä, että Hilska on kelpie ihminen. Nyt oltiin tosi isossa aitauksessa, vähän lampaita ja "kouluttaja" oli tosi kaukana musta ja Muusasta. Itse kaipaisin yksilöllisempää ohjausta mitä kandee tehdä ja miksi. Tulipahan todettua, että kyllä lampaan kakka on niin ihanaa ;). Keli oli koko viikonlopun ajan tosi kolea ja tuulinen. Tuon takia en ottanut ollenkaan aksaa kummallakaan koiralla. On muuten Somerolla vaan mahtavat tilukset sekä hyvät ruuat. Kiitos ihanasta viikonlopusta Helille & Kumppaneille. Olihan se kivaa kahtoa kokeneempien paimennusta, kun koirat ja ohjaajat tietää miten sitä hommaa oikeasti tehdään :).

Mesen kisat Janakkala + Jkl

2011-05-23T21:14:00.015+03:00

Mesen vuoden eka kisa oli Janakkalassa su 15.5. Viralliselta radalta tuli NOLLA ja yliaikaa vain 0,16s, sija 2. Läntsymestaruuskisassa sijoitus oli neljäs heti konkareitten jälkeen. Tuota Mesen "hurjaa" vauhtia, kun kahtoo, on jotenkin hankalaa kuvitella, että päästäisiin aidon oikeasti kunnolla ihanneaikaan...toivon vain, että jaksan puurtaa tämän tervaisen vaiheen ohi..mutta tässä tämä kaivattu video nyt on, valitettavasti kuvaaja ei kerennyt heti alkuun, koska lähdettiin lennosta...ja näin ollen myös tarkennus jäi tekemättä :). Ps. Muusan kaa liidettiin sijoille 2. ja 5. tuplatuli ja lahjattomat reenaa...hauskaa voi pitää satunnaisesti.

Ti 24.5. oli iltakisat Jyväskylässä. Ainut ongelma mikä saattaa jatkossakin nyt tulla vastaan on keinulta kielto. Janakkalassa yhdellä radalla tuli hurja lentokeinu ja niinhän siinä sit kävi, että Mese kyllä suorittaa sen edelleen, mutta ei ykkösellä. Pitää vain toivoa, että tuo ongelma on poistunut ennen Riihimäen kisoja :( Muutoin oon kyllä tosi iloinen tämän päivän radasta :)! HYVÄ MESE!

______Tulokset tulivat + lisäys 9.5.11!

2011-04-11T20:41:00.007+03:00

Jalostustietojärjestelmässä oli Mesestä: 29.3.2011 kyynärnivel 0/0 sekä lonkkanivel A/A! Ehkä vielä jonain päivänä Mesen suuri haave täyttyy....! Mä taas haaveilen paluusta kisakentille...

LISÄYS: Ma 9.5. kävin Mesen kaa silmäpeilauksessa ja kaikki on kunnossa, ei mitään muutoksia!

____ONNITTELUT 2-vuotiaalle MESELLE!

2011-03-26T15:01:00.009+02:00

Lauantaiset reenit

2011-03-21T23:37:00.006+02:00

Täytyy myöntää, että pitkästä aikaa oli tosi kivaa reenailla. Mese jaksoi vetää koko radan kerralla ja alussa vauhtikin oli aikaslailla mukava. Kontaktit meni tällä kertaa hitaammin, voip johtua pinnasta > kumirouhe, millaista ei vielä ole meidän seurassa (tulossa). A:n jälkeinen hyppy jäi väliin, mutta eipä se haittaa ja eipä sitä korjattukkaan. Jokaisessa käännöksessa sekä kontakteilla vauhti hiipui, mut putkiin mentiin jo tomerammin. Toinen kiekka tehtiin neljän pätkissä ja palkkaa. Puomin jäkeistä elämää ei tehty uudestaan, koska ei haluttu Mesen väsyvän liikaa. Tiia kehoitti nyt hetken jättämään keppireenit niin, että niitä ei enää otettaisi yksittäin vaan vain radassa. Hänestä on hyvä, että satunnaisesti Mesen kanssa käytäisiin vieraissa eli ulkopuolisissa koulutuksissa vierailla esteillä. Oli kuitenkin sen kannalla, että motivointi reeniä kannattaa jatkaa. Hän myös ihaili Mesen kokoa ja sitä, että se taistelee tosi hyvin, myös Tiian kanssa. Veikkasi, että kolmenvuoden iässä Mesukka on täysin syttynyt agiin. Oli tosi kivaa aidon oikeasti reenailla Tiian luona. Mesukka pikku karvaturri alias Ransu on aika sulkku!

Reenii ja kuvaukset!

2011-03-15T18:46:00.011+02:00

Mese on aloittanut viikko treenit Jat-Tilassa. Kouluttajana toimii Mesen näyttelykamu Päivikki. Vielä menee hetki, ennen kuin Mesen kaa voidaan ajatella kisaamista. Näillä vauhdeilla ei vain pääse ihanneaikaan, ei vaikka kuinka yrittäisi. Pitää odottaa tovi, että Mesen pikku moottori saa uuden vaihteen.

Ja tässä odotellessa olen saanut treenattavaksi parikin uutta koiraa. Alkeisiin novnou Fiilis. Aivan huippu tapaus, näkee jo nyt, ettei tule ongelmia vauhdin suhteen. Satunnaiseksi kisakaveriksi maxi 3-luokkaan belpat Oili ja siphus Ansa. Pidempi aikaiseksi treeni/kisakamuksi saattaapi tulla eräs koira medi 3-luokkaan, mutta en ole vielä tavanut koiraa livenä, joten ei siitä sen enempää.

Ehkä nyt on hyväkin, että kamut ovat antaneet koiriansa mulle treenattavaksi/kisattavaksi. Mese saa kasvaa agiin siinä sivussa ja Muusan kanssa voidaan keskittyä satunnaiseen treenaamiseen / kisaamiseen, jos ei tule mitään takapakkia selän suhteen. Ja mulla pysyy taito hyppysissä, kun pääsee tekeen muutakin kuin pelkkää motivaatio treeniä. Jokainen, jolla on ollut tauko treeneistä / kisoista, tietää varmasti miten nopeasti tippuu kärryiltä..tarkoitan ote ohjaamiseen hiipuu sekä kisarutiinit haihtuu.

Ja sitten tosi huippu uutisia!!!!!! Eilen Mese kävi vihdoin lonkka- kyynär- ja selkäkuvissa. Muusan kanssa nukutus on ollut aina tahtojen taistelua, se ei vaan suostu sammua. Mese, kun sai nukutusaineen, meni vain hetki ja poju oli täydessä unessa. Kuvaus meni nopsaan, lonkat lähti A:na, selkä- sekä kynärkuvat olivat täysin normaalit, ei mitään poikkeamaa, YES!
Herätysaineen saatuaan Mese ei halunnut nousta...silmät auki ja makasi vaan paikoillaan, vaikka mä & hoitsu taputeltiin / hilluttiin ja hypittiin. Ehkä Mese vain kahteli meitä "et tärähtäneitä ihmisiä" tai sitten tää uusi kokemus oli sille aika järkytys, voi pientä. Silmäpeilaukseen mennään todennäköisesti toukokuuhun mennessä. Sitä ennen pitäisi varmaankin tehdä tuolle turkille jotain...

Kuvat viime viikonlopulta. Yhteiskuvassa myös tarupit Jipi & Albert.

Muusakin pääsi tänään piiiitkästä aikaa tekeen tokoa (ilman mua). Hyvin tekikin, oli ihan intopinkeenä! Salaa toivon, että lainaohjaaja ihastuisi Muusaan niin, että niitten yhteistyö jatkuisi kisoihin asti. Muusa osaa VOI liikkeet, mutta tarvitsisi kaverikseen sellaisen, joka tykkää aidosti tokosta. Musta toko on ihan pers...! (sory tokoilijat)

Blogin päivittäminen tökkii..

2011-02-05T18:35:00.013+02:00

Aikaa on vain mennyt. Nytkin tämä tuntuu enemmän velvollisuudelta kuin hauskalta lisäohjelmalta. Mistäköhän sekin johtuu ja tuntuu. En taida olla ainut tässä asiassa, joka ei jaksa / kerkeä näitä kuulumisia tänne kirjoittaa...onko tämä lopun alkua vai väliaikaista?

(Kuvat joulun ajalta. Pakkasta oli ja paljon. Onneksi Susku teki Meselle haalarin ja molemmille töppöset. Jos on tarvetta ota yhteyttä, annan hänen yhteystiedot).

Tammikuussa sain inspiksen ilmoittaa Mesen Lotta Vuorelan agikurssille Längenmäelle. Hänen kurssinsa ovat olleet tosi suosittuja. Mulla ei henkilökohtaisesti ollut mitään kuvaa kuka hän on ja miten hän kouluttaa. Ennakkotietona laitoin hänelle, että haluan keskittyä treeneissä lähinnä koiran motivointiin ja vauhtiin. Ilmoitin Mesen mölliryhmään, vaikka ollaankin jo muutamat kisat käyty.

Muut meni kisanomaisesti, me treenattiin pätkissä ja Lotta palkkasi Mesen aina leluun. Itseäni jännitti, että mitenköhän Mese suostuu hänen kanssaan taistelemaan, mutta ei siinä ollut mitään ongelmia. Samat ajatukset hänellä oli kuin mulla siitä kuinka Mesen kanssa kandee jatkossa treenailla. Lyhyttä pätkää ja paljon leikkimistä. Ehdotti myös parin viikon sessiota siitä, että Mese näkisi vauhdikkaitten koirien menoa. Tätä ollaan kovasti tehty, kiitos ihanien kavereitten, jotka ovat ilmoittaneet aikansa, jolloin ovat hallilla. Jatkossakin ilmoitan Mesen Lotan kurssille, jos vain vapaita paikkoja tulee.

Muusan selkä kuvattiin ensimmäistä kertaa vuosi sitten ja nyt tammikuussa uudestaan. Tilanne on vakaa eli selkäranka on samanlainen. Piiran luona Muusa kävi heti seuraavan viikon tiistaina. Viime syyskuussa, kun Muusa reagoi Piiran hoitoihin voimakkaammin, hän epäili, että niskanseudulla saattaisi olla muutoksia. Tämän käynnin jälkeen agility lopetettiin. Kuvissa kuitenkin näkyy, että niska seutu on täysin normaali. Tällä kertaa Muusan tilanne oli parempi: "Lantion joustavuus ok. Lanneselässä ja rintarangan alueen lihaksissa kireyttä. Ravilla liikkuminen antaa liikettä rintarankaan. Kaurapusseilla saat lihasjännitystä helpotettua."

Vaikka tilanne on suhteellisen sama kuin viime vuonna, silloin agia jatkettiin pitkän kuntoutusjakson jälkeen. Tänä vuonna, peruskuntoa ylläpidän ja rangan joustavuuden hoitoja toki jatkan. Voi olla, että Muusa sittenkin vielä vilahtaa jossain päin Suomea esteillä tai sitten ei. Mitään aktiivista treeni/kisauraa ei kuitenkaan enää tule koskaan olemaan. Muusa on luonteeltaan sellainen, että sen on mentävä täysillä, jos se menisi edes hivenen hiljemmin, sen kroppa pysyisi vauhdissa mukana eikä kaatumisia tapahtuisi. Ja nämä kaatumiset aiheuttavat ongelmia kroppaan…nopeus on vain liikaa, kun tullaan hypyille tietyissä kulmissa.

Mutta...ensi viikolla alkaa Mesen ohjatut treenit. Kouluttaja toimii Päivikki, tosi hyvä ja taitava ohjaaja/kouluttaja. Jos haluatte seuraanne pätevän ulkopuolisen kouluttajan, suosittelen lämpimästi. Kisoihin Mesen kanssa ei lähdetä vielä pitkään aikaa. Mese osaa esteet, mutta jos tulee kielto tai kaksi, ihanneaikaan on mahdoton päästä. Seuraavan kerran siis kisataan vasta, kun voin olla varma, että aika riittää. Laittaisiko vaatimattomasti tavoitteeksi SM-kisat 2012, kun ne ovat yllättävän lähellä :).

Tässä se nyt on!

2011-01-22T16:26:00.010+02:00

Jatilla on nyt oma valmis halli: Jat-Tila Oy
Tämän päivän saldona: esteet halliin, nykyisten esteiden investointia ja uusien hankintaa. Itsenäisesti treenaamaan pääsee jo mahdollisesti ensi viikolla ja ohjatut alkaa viikolla 6.

Toivottavasti näihin koppeihin ei tarvitse enää koskaan palata. Niin monet vuodet on esteitä kannettu ees ja taas.

Tervetuloa tutustumaan hallin saloihin:

Tässä sen nyt on, vielä tyhjänä vailla toimintaa.

Ensin tyhjennettiin kopeista esteet halliin.

Sitten jaettiin esteitä kolmelle eri kentälle. Kyllä se on nyt uskottava, että pitkäaikainen haave omasta hallista on toteutunut. Vihdoin on paikka missä voi treenata kunnolla sekä talvisin että kesäisin! HUIPPUA!

Jospa tästä tulisi hyvä vuosi!

2011-01-13T13:27:00.004+02:00

Vuosi on alkanut kivasti. Uuden vuoden yönä tapasin pitkästä aikaa edesmenneet Lulun ja Piitun. Niitten kanssa oli kiva viettää laatuaikaa, kiitos NukkuMatin.... No, palataanpa tähän todellisuuteen. Tänään oli vihdoin Mesen vuoro käväistä Piiralla tzekkaamassa missä mennään. Mitään ihmeempää ei ole Meselle sattunut, mitä nyt kesällä pläjäytti mut kumoon tulemalla täysiä pohkeisiini. Sitä olenkin pitkään miettinyt, että jos mulle tuli mustelmat / jomotukset / pintanaarmut, kävikös Meselle jotain? Mitään näkyvää Mesessä ei ole näkynyt. Marraskuussa Mesen ajan annoin kaverin koiralle, sillä se tarvitsi sitä kipeämmin. Nyt oli vihdoin Mesen vuoro.

Tämä oli Mesen kolmas kerta. Aikaisemmin kaikki on mennyt hyvin eikä ole liikaa jännittänyt Piiraa. Nyt aluksi kaikki oli ok, Mese kävi moikkaamassa ja otti muutenkin rennosti...mutta, kun Piira lähestyi pikku Meseä (olisi katsonut Mesen seisonnan + istumisen sillein, että hän jäisi Mesen taakse), ei se ollutkaan enää niin yksinkertaista. Olisittepa nähneet miten suuret Mesen silmät olivat. Ne pullotti ulos silmäkuopistaan ja Mese oli aivan varma, että nyt maailman räjähtää ja karkuun. Ilmassa pientä paniikin poikasta. Ei se antanut Piiran koskettaa tuossa tilanteessa eli eikun makuulle köllölleen. Tosi hyvin Mese lopulta rentoutui, kun huomasi, ettei se pääse mihinkään. Piiran mielestä tuo "panikoituminen" johtuisi hyvinkin Mesen iästä / kokemattomuudesta ja hormooneista eli normaalia nuoren koiran jutskia, ei syytä huoleen. Piira kävi Mesen läpi ja totesi, että sillä on asiat tosi hyvin. Edessä on vähän kireyttä, mutta ei mitään sen erikoisempaa. Terveys on musiikkia korvilleni, aivan loistavaa.

2010-12-22T17:03:00.002+02:00

Vuoden viimeiset kuulumiset!

2010-12-19T18:15:00.011+02:00

Tänään käytiin piiitkästä aikaa Mesen kaa kisaamassa Hyvinkäällä. Ja lyhyeksi jäi, emme osallistuneet itse kisaan. Kohtasin nyt ensimmäistä kertaa sen, millaista on omistaa uros ja sen hajumaailma. Kaikki alkoi näin: Perjantaina käytiin Heidin luona. Mese oli erittäin kiinnostunut Jipistä...heitin, että noinkohan ne juoksut on vihdoin tulollaan (Tarupi Jipi on 9kk). La aamuna tulikin viesti, että juoksut ovat alkaneet. Muusa meni la Heidin & Jipin luo hoitoon. Mä & Mese, Sari & Vinka & Vega lähdettiin ajeleen kohti Lempäälään agitreeneihin. Suurimman osan matkasta Mese ulisi. Luulin aluksi, että sillä on WC hätä, mutta määränpäässä sain todeta, että vonkaaminen olikin itkua Jipin sekä myös nyt Vinkan perään. (Mese on ennenkin kohdannut juoksuisia, mutta mitään tämmöistä ei ole aikaisemmin tapahtunut).

Oli siinä Päivillä ihmettelemistä, kun toin Mese sen koulutukseen. Siellä ei tapahtunut yhtään mitään, ei muuta kuin halua mennä nuuhkimaan Vinkaa. Sitä ei kiinnostanut mä, lelut eikä mikään mikä liittyi agiin. Great. Aivan lopussa, otin Mesen vielä kerran autosta ja menin halliin, kun siellä ei ollut ketään muuta. Silloin se toimi..hetken.. kunnes taas muisti, että ne nartut on jossain. Mieltäni lämmitti kuitenkin hetki göötti Pirun kanssa. Päivi kysyi haluisinko mennä sen kanssa ja tuota tunnetta kaipaan...kun koira liikkuu ja osaa. Tähän pyritään myös Mesen kanssa meni siihen vuosi, jos toinenkin.

Mesen haluttumuus jatkui su hyvinkään kisoissakin, joten jätin ne suosiolla väliin. En edes yrittänyt kisata. Toivottavasti vielä tulee aika, kun Mese osaa pitää halunsa kurissa ja tehdä temput vasta, kun se aika oikeasti tulee eteen. Mutta, reissu ei ollut turha. Mukava oli nähdä kasvattajia sekä siskolikan Svingin rata livenä. Sekä Vinka & Sari aloittivat agiuransa nollalla ja sijalla 4. Onnittelut!

Yhden asian kuitenkin Mese osaa. Näyttelyissähän ei tartte mennä lujaa, täytyy olla vain nätti ja esiintyä hyvin. Helppoahan se on, kun handlerinä on Päivikki ja ympärillä paljon narttuja ;). Su 12.12. käytiin ensimäistä kertaa Messarissa, kiitos Anne-Marille + kasvattajalle Janetelle, jotka huokuttelivat meidät mukaan.

Kuvat: kasvattajilta Jettildan Kennel

Ilmeistä näkee miten kivaa heillä on yhdessä:

Nuk1, pu2, serti + cacib
Tuomari: Roger Barenne, Ranska
"Kaunis ja tyypillinen pää. Tummat silmät. Hyvä kallo. Hyvä otsapenger. Erinomainen pigmentti. Erittäin hyvä leuka. Erinomainen korvienkanto. Hyvä lapa, luusto ja rintakehä. Hyvät kulmaukset ja hyvä ylälinja. Hieman ahdas takaa, yhdensuuntaiset edestä. Säännölliset liikkeet" (Suomennettu).

Ei Mese huonolle hävinnyt. Voittaja oli Mesen veli edellisestä pentueesta. Hyvä Totti! Täytynee myös mainita, että lauantain ROP oli Mesen sisko Svingi, onnittelut. Paremmin ei ois voinut enää mennä. Jettildan penskat on huippuja!

Kiitos Päivikki, katsokaa nyt miten hyvin he esiintyvät yhdessä. Voittaja Totti on kuvassa oikealla.

Marraskuun lopulla taas oli Muusan vuoro käydä Piiralla. Toivoin tietty, että Muusa olisi ollut jo parempi. Viimeksi Muusa kävi Piiralla kavereitteni kanssa ja viesti ei ollut hyvä. Muusa edelleen reagoi jonkun verran hoitoihin. Onneksi lantio oli nyt suora ja antoi paremmin hoitaa itseään. Kotihoidot jatkuvat. Joulupukilta nyt toivonkin, että pystyisin vuoden alussa kuvauttaa Muusan. Paras lahja olisi, että Muusan parantuisi ja voisi elää täysillä vielä pitkään. Agia kaipaan...

Nyt se on korkattu!

2010-11-20T21:06:00.012+02:00

Tänään se tapahtui. Mese aloitti virallisesti agilityuransa Lappeenrannassa. Mittaus toki jännitti, mutta tuomari osasi hoitaa tilanteen rauhallisesti ja asiallisesti. Mese antoi hänen suorittaa mittauksen jännittämättä ja se on nyt virallisesti medi. Saman tuloksen Ritva Herrala sai Mesestä noin vuoden ikäisenä.

Ekalta radalta tuloksena kymppi: renkaan jälkeen tuli putki. Rengas on vielä vähän epävarma ja en tarpeeksi ajoissa sanonut putki käskyä ja ohi meni. Lopussa tultiin putkelta puomille. Hyvin olin ensin putkella mukana ja sitten "oletin" että kyllähän se puomin näkee ja ohi meni. Ja vähän tuli yliaikaa, sija 6.

(grr...radat eivät suostuneet näkymään yksittäin....yhteisvideo lopussa!)

Toiselta radalta tuli hylky. Meidän seuran pussi on tosi kevyt ja se ei kangistu kylmässä. Mulle tuli täysin yllätyksenä, että Meseä hirvitti kisapussi ja siitä tuli kolme kieltoa. Jos olisin tajunnut, että pussilla voi tulla ongelmia, tietty olisin vienyt sen enemmän auttaen, enkä ois irronnut noin paljon pussin lopussa. Tuomari Sami Topra oli aivan ihana tässäkin asiassa. Hän patisti työntekijän auttamaan mua, että sain Mesen menemään pussista.

A:lla jätin Mesen yksin alastulolle (jäi tosi hyvin) ja tein mäkelät hypylle. Mese tosin lähti Aalta lujempaa kuin kuvittelin ja ennen hyppyä tallasin sen varpaille. Siitä se kimposi kohti putkea (oikeaan suuntaan) ja jätti aidan väliin. Kepit olivat paremmat tällä kierroksella sekä puomi. Tajuttiin, että ekalla kierroksella tuomari oli puomilla mukana ja toisella ei eli on harjoiteltava kontakteja myös niin, että joku toinenkin liikkuu vieressä.

Olen tosi onnellinen. Päivä oli täydellinen. Kisapaikka hyvä. Tuomari erinomainen. Radat kivoja. Ja tuntuu ihanalta, että Mesen ohjaaminen on näin helppoa. Ja mikä parasta, kiitos Heidi, kun lähdit seuraneidiksi, vaikka lähtö olikin klo 05.00.

ROP, sert + Cacib!

2010-11-14T09:12:00.011+02:00

Käytiin eilen Mesen kanssa pyörähtämässä Jyväskylän näyttelyssä. Päivikillä oli samaan aikaan oma kehä, joten ei auttanut kuin itse esittää koiransa. Tuomarina tiukkaakin tiukempi Kari Järvinen.

"Erinomainen nuori uros. Kaunis pää. Erinomaiset korvat. Hyvä ilme. Kaunis ylälinja. Riittävä runko. Hyvä etu- ja takaosa. Liikkuu kauniisti. Hyvä karvanlaatu, ei kaikkein parhaassa kunnossa."

Tuomari lopuksi vielä mainitsi korkokengistäni: "laita ensi kerralla pienemmät korot :), vaikuttaa sekä koiran esittämiseen että omaan liikkumiseen." Ihan hyväntuulisesti hän sen mulle kertoi samalla, kun antoi ROP ruusukkeen. Kuva: Salme Mujunen

Monitaitoinen pikku musta!

2010-11-12T14:58:00.007+02:00

Joskus tulee mietittyä, että onkohan Muusa ihan oikealla ihmisellä. Kerta toisensa jälkeen sitä saa vain ihmetellä miten lahjakas se on. Itse olen keskittynyt enempi agiin ja tuntuu, että sen monilahjakkuus on mennyt hukkaan mun kanssa. Mitä tahansa sen kanssa tekee, se yrittää aina parhaansa ja se on hyvä. Agissa ei aina omat taidot riittäneet, kun miettii miten lujaa se meni. Ei ollut helppoa meidän agin ensi askeleetkaan. Sitä ei moni tiedäkään. Muusa ei kestänyt toistoja ja oli äärimmäisen ohjaaja pehmeä, monet kikkakolmoset jouduttiin kamujen kanssa keksimään, että yhteistyö rupesi luistamaan. Kaukaiset ovat ne ajat ja niitä aikoja ei ole yhtään ikävä. Nykypäivän agiin jää kaipuu!

Muusalla on kuitenkin edelleen tosi paljon virtaa. Ei sitä sohvan perukoille voi heittää, koska siitä tulee ihan sika, ISO sika. Piti miettiä uutta harrastusta, ehkä myös sellaista, jossa voisi kisata. Tosin, netistä luin kisasäännöt. Nähtävästi jää riittääkö omat taidot tässä lajissa kisoihin asti ;). Uusi harrastus on saanut aikaa tasapainon. Siitä tulee tosi hyvä mieli niin mulle kuin Muusalle. Eilenkin oltiin pimeässä, täysin pimeässä kera otsalamppujen. Tässä se nyt on:

Iso aukko agissa..

2010-11-06T18:26:00.011+02:00

Kyllä tämä vuosi on ollut pitkä ja raskas. Vuosi sitten aloitettiin Muusan kuntoutus ja silloin ei ollut niin varmaan palaako Muusa koskaan takaisin agin pariin. Aikaa ja rahaa paloi, mutta hoidot tuotti tulosta. Muusa kuntoutui ja palasi sittenkin, tuli H-AVA, AGIROTU joukkue3 ja PIIRM yksilö3. Viimeinen kisa mikä kisattiin oli nolla voitto. Yhteistyömme oli hukassa vuosien ajan ja nyt vihdoin kaikki oli niin kuin pitikin.

Kesällä tuli kuitenkin myös kaatumisia niin vapaalla kuin kisoissa. Olin optimistinen ja ajattelin, että se vain on osa Muusaa, kun se on tuollainen höyrypää. PIIRM kisojen jälkeen oli taas aika Piiralle. Muusa kävi siellä ilman mua ja kaverit kertoivat, että asiat ei ollutkaan enää hyvin. Piiran viesti sähköpostissani oli aikamoinen pysähdys.

Lyhyesti: "Valitettavasti Muusa oli nyt huonossa kunnossa ja selvästi alueet selässä (lanneselkä, ylimenoalue, lapojen väli) olivat arkoja. Muusan oli todella vaikea rentoutua ja selkärankaan oli vaikea saada joustoa. Lantiolla oli jonkin verran vinoutta. SI-niveliin saatiin joustavuutta ja lantio suoristui. Suosittelenkin nyt kipulääkekuuria ja agilityn lopettamista. Koiran on vaikea hallita etu-ja takapäätään kovassa vauhdissa varsinkin, jos on nopeita käännöksiä. Muusa yrittää aina parhaansa eikä ymmärrä ettei keho tottele enää samalla herkkyydellä kuin aikaisemmin. Pää, tahto ja halu menevät nopeammin kuin keho ehtii mukaan."

Kaikki se työ ja vaiva, mikä kuntoutukseen oli mennyt tuntui turhalta. Fyssarimme suosittelee Muusan vientiä pikaisesti uusiin kuvauksiin. Hän ei vielä olisi lopullisesti luopumassa agista, ilman lisätutkimuksia. Totuus kuitenkin on, liukastumisonnettomuus on aiheuttanut hallaa kropalle. Aikaa ja rahaa on todellakin mennyt, mutta uutta selkää ei rahalla saa. Ikää tulee lisää, lihaskunnon ylläpito vaikeutuu muutenkin koiran vanhetessa. Vaikka olisikin prosentuaalinen mahdollisuus tehdä vielä toinenkin paluu, pitää miettiä mikä tässä oikeasti on tärkeintä? Päädyn kerta toisensa jälkeen toteamaan, että mä ja Muusan kiitämme teitä kaikkia, jotka olette kanssa eläneet kuntoutuksen keskellä, unohtamatta teitä, jotka olette olleet kisoissa ja treeneissä meidän kanssa tekemisessä. KIITOS kaikille, Muusa poistuu agista voittajana.

Mutta Muusan tarinat eivät lopu tähän....sillä on uusi harrastus...ja on osoittanut lahjakkuutta siinäkin. Siitä sitten enemmän, kun fiilikset tämän kirjoittamisen jälkeen taas saavat uuden nousun. Tämä ei ole helppoa, tästä on vaikea kertoa. Niin kuin aiemmin sanoin, Muusalla on kuitenkin asiat hyvin. Ei tarvitse jatkuvaa kipulääkettä, se jatkaa matkaansa edelleen täysillä. Kuva: Miia Sihvonen

Omat epikset Längenmäellä

2010-10-31T21:47:00.007+02:00

Torstaina kävin katsastamassa tilanteen missä mennään ajatellen virallisia kisoja. Kyllä jännitti, vaikka tämä olikin täysin epävirallista. Olin tosi positiivisesti yllättynyt kontakteissa ja myös kepeistä, vaikka virhe tulikin. Tarkkuutta ja luottamusta vain ohjaukseen.

Mese vaan aksaa!

2010-10-22T21:18:00.005+03:00

On vierähtänyt aika jos toinen, on ollut syksy aikamoinen.

Mesen Doggien treenit on nyt toistaiseksi ohi. Kesällä Hannan kaa mietittiin, että taukoillen Mese kehittyy ehkäpä parhaiten. Ja toisaalta, Doggien tilat ovat hyvät yksittäisten esteiden sekä tekniikan harjoitteluun. Pidemmät ja vauhdikkaammat pätkät on vain tehtävä jossain muualla. JATin treenit ovat taas siirtyneet Viherlandiaan, ranta meininkiä. Omistajat ovat uudistaneen hallin pohjan ja ei puutu enää kuin pikinit ja aurinko! Onneksi JATin halli edistyy vihdoin ja viimein...tammikuussa pitäisi vuosien jälkeen päästä treenaan kunnon paikkaan, jossa tila ja alusta ovat kunnolliset.

Mesen aksa on liikahtanut eteenpäin. Ei niinkään vauhti, mutta toivoa on, että tänä vuonna saatettaisiin päästä jo ekoihin kisoihin. Kepeissä ja kontakteissa on vielä apujuskia, mutta ei enää kovin isosti. Kaikki esteet on otettu mukaan myös ratatreeniin (2-6 esteen pätkiä) ja mukavasti on mennyt. Vaikka välillä on meinannut epätoivokin tulla, mutta kyllä toi poju taitaa aksasta tykätä.

Tulevana to lähetään Längenmäelle kahtomaan miten kokonainen rata menee. Sitten teen päätöksen lähteekö Mese kirmailemaan Jkl marraskuun kisoihin vai ei. Muusan terveisiä koitan joutaa laittaa lähiaikoina. Siinä on yksi syy miksi ei agi / blogin päivitys ole liiemmin kiinnostanut. Muusalla ei kuitenkaan ole mitään hätää. Se on ihana oma itsensä, harmaitten hiuksien viljelijä.

Viimeiset ulkotreenit :(

2010-09-07T21:40:00.003+03:00

Nyt on tämä vuosi pulkassa, ulkotreenien suhteen. Sekä JATlla, että Doggiella on siirrytty sisätiloihin. Harmi, kentällä ei ole valoa eli jatkossa treenataan taas Doggien ahtaissa sisätiloissa :(. Viimeiset ulkotreenit meni Mesellä vain kahtoessa, mutta V-taso on mukavasti jo noususuhdanteessa:

PiirM-kisat

2010-09-05T20:47:00.006+03:00

Voi rähmä, onko syksy jo saapunut? Tosi kylmää ja koleaa, paitsi tänään oli keli ihan ok. Puissakin on jo keltaisia lehtiä. Muusan kaa päästeltiin pari rataa ja saatiin ekaa kertaa koskaan tulos PiirM-kisoissakin. Eka rata oli tosi kiva. Tiedän meidän heikkouden avokulmakepeissä. Jostain syystä en saanut itseäni aivan oikeaan paikkaan ja tokaa väliin meni. Ihan lopussa unohdin kertoa + hidastaa Muusaa ennen pituudelle menoa. Homma levähti käsiin, mutta sain taisteltua tuloksen, vaikka kielto hypylle tulikin. Ai niin, kontaktit onnistui aika nappiin. Niistä oon kyllä tosi iloinen.

Voi, kun mun pieni sydämeni oli pakahtua jännityksestä toiselle radalle mennessä. Tosi moni oli tehnyt hyl ja hyvällä tuloksella voitaisiin saada PiirM-sijoituskin. Eikun täyttä luukutusta ja tarkkana joka kohdassa. Pitkästä aikaa saatiin kunnon tulos ja tästä sitten jäädään miettimään miten agimme jatkossa jatkuu vai jatkuuko. Onneksi tänään ei tullut rämpimisiä, se antaa tietty uskoa tulevaan, mutta aina tulee mieleen se mutta...

Mese väläytti möllikisoissa :)

2010-09-02T21:49:00.012+03:00

Tämän näköiseksi Mese muuttuu parissa kuukaudessa. Onkohan kaikilla läntsyillä yhtä valtaisa turkin kasvu. Nyt pojulla on onneksi taas lyhyt turkki, kiitos Päivikin.

Tänään aivan sattumalta osui Jatin foorumilta info Laukaan möllikisoista. Eikun tuumasta toimeen, koirat kyytiin ja haettiin matkalla Heidi & Albert. Mese sai osallistua elämänsä toiseen möllikisaan, Muusa vain turistina. Vähän jäskätti, että tuliko haukattua liian iso pala liian nopeasti, 18 estettä. Videoija varmaan luuli meidän menevän hiljempaa, kun pääsi mukaan vasta neljänneltä esteeltä... Aivan uskomatonta. Mese jaksoi painaa tosi reippaasti alusta loppuun. Vain A:lla vähän jarrutteli. Silmäkulmasta kahteli tuomaria, että mistä tuokin tohon ilmestyi. Pirkko on Meselle tosi tuttu ja pitihän sitä käydä moikkaamassa. Täytyy myöntää, että kyllä piristi tuo esiintyminen radalla, jotain tämmöistä olen kaivannut. Kiitos pikkuPoju. Puhdas rata ja Mesen eka voitto :D! Heidi & Albertkin voittivat oman luokkansa, siitä on hyvä jatkaa kohti PiirM-kisoja.

Hevostelua ja agia

2010-09-01T18:32:00.005+03:00

Käytiin viime viikolla issikoimassa ratsutila Toivonharjussa. Sari taannoin otti yhteyttä ja pyysi mukaan 6h retkelle. Tuija lähti myös täältä Jkl mukaani. Ratsastan tosi harvoin ja hivenen epäilytti kuntoni tuohon matkaan. Vähän särkylääkettä ja eikun issikoimaan. Heppani oli kiva, se nosti töltin tosi ihanasti ja helposti. Tuija oli vähän kade, kun hänen heppansa tykkäsi enempi ravata kuin töltätä :). Aivan varmasti lähden tämmöiselle pidemmälle reissulle toisenkin kerran ja jos rahkeet riittää niin miksipä ei parin päivän reissullekin. Alin kuva otettu Tuijan kameralla. (Mä eturivissä vasemmalla).

Muusan kanssa käytiin viime sunnuntaina Mikkelissä kisaamassa. Harmitti, kun hieronta peruuntui, Erikan sairastuttua. Päällisinpuolin Muusa on ollut ihan ok, joten uskaltauduin agikisoihin. No, itku pitkästä ilosta. Ekalla radalla Muusa rämpi jo ekalla esteellä. Videosta näki, että se ponnistaa tosi kaukaa ja sukeltaa riman läpi maahan turvalleen. Koko rata meni vähän mönkään, kun mietin, että pitääkö keskeyttää vai ei. Toka rata oli ihan kamala, Muusa patsasteli kontakteilla ja me mentiin ihan eritahtiin alusta loppuun. Viimeinen rata oli sitten paras. Kontaktitkin sujui ja aivan lopussa Aan jälkeen Muusa livahti väärälle hypylle ja hyl.

Eilen Muusalla oli vesijumppa ja fyssari. Vedessä oli nähtävissä vasemman takajalan jäykkyyttä. Hannele sanoi hoidon aikana, että säännöllisellä hoidolla, jalkaan saadaan taas liikkuvuutta eli ongelma ei olisi pysyvää. Mitäköhän Piira sanoo syyskuussa :(
Mulla on vain ollut pitkään tosi "painava olotila"...onko tää nyt tässä? Milloin tietää, että pitää lopettaa ja antaa periksi? Kesällä keskityin lomailuun ja en niin paljoa Muusan hoitoon ja nyt tuntuu, että se rämpii koko ajan. Onko se sattumaa vai pitääkö meidän oikeasti heittää pyyhkeet kehään ja todeta, että eläkkeellä ollaan? Ensi su on piirinmestaruus kilpailut, en ole ainakaan vielä niitä perunut. Jos sinne mennään ja Muusa kaatuu, kestänkö mä sitä..psyyke on ollut tosi lujilla ja mieli matalalla...

Mesen kaa treenaaminen on tökkinyt. Voihan se tietty olla, että Muusan tilanne heijastuu treenaus intooni Mesen kanssa. Pari kertaa ollaan treenattu niin, että Mese kahtoo ja Muusa treenaa. Saatu vähän enempi sähäkkyyttä Meseen tai ainakin tarkoitus on härkkiä sitä sillä, että se näkee, että meen toisen kaa. Nyt ti meinasin jättää treenit kokonaan väliin, kun Muusalla oli fyssari ja en voinut sitä käyttää hyväksi treeneissä. Onneksi menin:

Mesen agitreenit jatkuu

2010-08-15T13:25:00.006+03:00

Mese on ollut agista pois reilun kuukauden. Viime tiistaina taas jatkettiin Doggien treeneissä. Hannan ekat kommentit olivat, että "tauko on tehnyt hyvää". Mesen kanssa ei kuitenkaan edelleenkään voi tehdä pitkää rataa. Se ei jaksa keskittyä. Oon kyllä miettinyt, että riittääkö sillä fysiikka loppuun asti. Se syö milloin sattuu, ruoka ei maita ja se on ihan liian laiha. Nyt oon ruvennut ostamaan sille erittäin protonipitoista + rasvaista ruokaa. Mese pieni nirppanokka.

Eilen otin Kuopiossa Mesellä puomia/keppejä. Puomin Mese suoritti aika kivasti, tosin mitä enemmän tulee vauhtia puomille sen selvemmin se loikkaa puomin ylösmenon yli. Tosi kiva, nyt pitää varmaan opettaa sille ylösmenokin ja se hidastaa puomia. Kepit oli aika yllätys. Kepeissä ei ollut mitään härpäkkeitä. Otin riskin ja sanoin kepit: ja se pujotteli viimeistä väliä lukuunottamatta kaikki välit :). Laitoin ohjurit vain viimeiseen väliin ja sitten pujotteli loppuun asti. Mesen kaksi hernettä ovat osuneet jossain välissä yhteen ja se sittenkin taitaa oppia kepit ilman apuvälineitä, jeeeee.

Arki on alkanut

2010-08-15T12:36:00.012+03:00

Eilen käytiin Muusan kaa pitkästä aikaa treenaamassa Kuopiossa. Jännitti aika paljon, miten Muusa pysyy pystyssä mattopohjalla. Ei tullut ongelmia ja tällä kertaa Muusan jalat olivat kohti maata eikä taivasta.
Vitikainen oli tehnyt tosi haastavan radan. Varsinkin kohta 21-29 oli mielenkiintoinen. En meinannut saada ajoitusta oikeiksi esteelle 26 eli jättää Muusaa seläntaakse ja siitä nopeasti suoraan valssille esteen 27 taakse. Jokaiselta tuo kuitenkin onnistui, kun ajoitus oli oikea. Piti vain lähettää koira yksin esteelle 25 ja siitä suoraan tekemään sokkaria esteelle 26. Ratapiirrustus kertokoon enemmän.

Monia varmasti kiinnostaa myös kuinka Muusa voi. Karsintojen jälkeen sillä oli hieronta. Helpotuksen huokaus, kun kropasta löytyi vain normaalia kireyttä. Hyvillä mielin lähdettiin lomareissulle Itä-Suomeen. Ekaksi pysähdyttiin Maaritin luo Joensuuhun. Hänellä oli aikoinaan Kit niminen kelpie. Se oli aivan mahtava koira, edusti aikoinaan Suomea tokon MM-kisoissakin. Ja tietty oli myös Muusa emä, eihän tätä koiraa ole huonoista geeneistä ollenkaan rakennettu.

Joensuu reissu meni muutoin ihan kivasti, tosin Mese oli sitä mieltä, että tarvitsen kunnon ilmalennon loman kunniaksi. Huonolla tuurilla siinä kait ois voinut käydä kurjemminkin. Oltiin Maaritin kaa lenkillä. Kaikki koirat irti. Pusikosta tuli ensin Muusa mun ohi ja seuraavaksi Mese perässä. Se ei nähnyt mua ja mä en kerinnyt reagoida. Se pamautti täysiä mun pohkeisiin. Jalat lähti alta kuin maton ois joku vetänyt. Siinä sitten vilauttelin taivaisiin mun jalkapohjia ja mätkähdin selälleni maahan. Voin sanoa, että se sattui, kädet ja kämmenet aukesi + peffaan tuli aikamoinen mustelma. Siinä sitten hetken kirosin ja lopulta nousin omin avuin ylös. Seuraavana päivänä koko kroppa oli ihan jumissa niskoista varpaisiin. Olin siirtynyt Joensuusta Lieksaan mökkeilemään. Mari ihana sisarhentovalkoinen antoi sellaisia kroppeja, että lihassäryt laukesi parin päivän aikana. Ja naarmutkin ovat jo nyt ok.

Tässäpä koirien (+oma) kohokohdat kesälomalta:

Piira aikoinaan sanoi, että laiturilta loikkiminen ei ole hyväksi Muusalle. Käytin loman jälkeen Muusa taas hierojalla. Oikeassahan se Piira tietty oli. Muusan selässä oli enempi kireyttä ja niska ihan jumissa. Niin jumissa, että se oli aidon oikeasti kipeä. En voi Muusaa pumpulissakaan pitää, se tykkää uida ja loikkia laiturilta. Toki laiturilta hyppäämistä on nyt vähennetty.

Hieronnan jälkeen parin päivän päästä päästin Muusan ja Mesen pitkästä aikaa yhtäaikaa vapaaksi. Palkinnoksi Muusa kompuroi joko jalkoihinsa tai astui tyhjää ja teki kuperkeikan. Voitte uskoa, että ärräpäitä taas tuli suusta. Mitä tahansa tehdäänkin niin aina Muusa on ketarat ojollaan johonkin suuntaan. Viikon päästä on taas hieronta ja sitten tulee fyssari. Ensi kuussa on Piira. Koitan parhaani mukaan pitää Muusan kuosissa, mutta Muusa voisi vähän auttaa mua ja räveltää tulevaisuudessa vähemmän.

Kesän kuulumisia

2010-07-19T22:31:00.018+03:00

Helteet ja loma vain jatkuu. Innostuin taas vääntämän videoo oikein urakalla. Viime viikonlopun MM-karsinnasta jäi käteen vain pelko siitä, miten Muusan selkä kestää aivan uskomattoman pahan liukastumisen. Tähän palaan, kun tiedän enemmän.

Agirotu oli tänä vuonna Ylöjärvellä. Matkassa mukana kukas muukaan kuin Heidi koirineen. Tuskasen kuumaa koko viikonlopun. Hyviä tuloksia tehtiin vuoroperään molemmat. Ainut mikä hivenen hierti mieltä oli meidän kilpajoukkueen henkilökohtaiset ajat. Videossa on sulussa aika ok tai mikä olisi pitänyt olla. Sitähän tarina ei kerro olisiko joukkueen tulos ollut oikeilla ajoilla parempi vai sama. Protestista ei ollut apua.

Kesäkuun viimeinen keskiviikko oli aika mielenkiintoinen päivä. Meillä oli kontrollikäynti Piiralle. Aamulla tuli viesti Julialta, että kiinnostaisiko parit treenit Turussa kyseisenä päivänä. Hän ei tiennyt, että olin jo matkalla Turkuun. Ynnäsimme aikataulujamme ja Julia tuli hakemaan meidät Piiralta. Piira totesi Muusalla olevan vain kisoista johtuvaa lihasjännitystä oikealla takana + vasemmalla edessä. Hän sanoi, että Muusan pitäisi olla rentona myös kotioloissa...just, paremmin sanottu kuin tehty. Muusa, kun innostuu jo pelkästään siitä, että meen jääkaapille jne.

Aluksi Muusaa kiinnosti lähinnä lannan syönti, mutta pienen tauon jälkeen Muusa oli jo enempi kiinnostunut niistä mitkä tuottivat näitä tuotoksia. Viime viikonlopulla Muusa näki muissa merkeissä näitä elikoita ja voin sanoa että "sving"...oli heti erittäin kiinnostunut niistä. Pitääpä joku kerta käydä hakemassa lisäoppia. Nytkin lähinnä kävi niin, että Kaisa joutui enempi mua opastamaan. Olin ihan kuutamolla koko treenin ajan :).

ATT-treenit olivat tosi pieni muotoiset, mikä sopikin mulle ja Meselle tosi hyvin. Raunon tämänhenkiset terveiset meille oli, että keskityn nyt ohjaamaan tarkemmin esteeltä toiselle. Ja oli muuten aika mielenkiintoinen paluumatka. Peräkärryssä muutama sata kiloa tekonurmea. Ei onneksi näkynyt virkavaltaa matkanvarrella :D!

Mesen ensimmäiset möllikisat olivat ti 29.6., radan sai mennä kahteen kertaan. Ensimmäisellä kierroksella tuloksena: 3 kieltoa + yksi hyppy väärinpäin: aika 33,41, kun mussutin Meselle sydänsilmin käskyjä. Toisella kierroksella oli taas oikeaa äijä meininkiä jo käskytyksessäkin: tuli yksi rima alas tulos 5. aika 23,22 sija 4.

Juhannuksena yhtenä vaihtoehtona oli palata takaisin vanhaan kunnon Hailuotoon. Onneksi valitsin tuon paikan. Jotain tämän tyylistä olinkin kaivannut. Tosi rentoo menoa, ihan erilaista kuin normikisoissa. Hyvää seuraa, juomaa, vähän agia silloin tällöin, mökkeilyä, pitkä hiekkaranta ja yötön yö. Tämmöisiä reissuja voisi olla enemmän..asuntoauto/vaunu ois monen viikonlopun pelastus. Mukana kuvia myös Heidin arkistosta.

Agility SM 2010

2010-06-24T21:59:00.016+03:00

Tämän vuoden SM-kisat olivat Vantaalla. Perjantai rata oli tosi kiva ei liian helppo eikä liian vaikea. Sai päästellä täysillä vain muurin palikka harmillisesti tipahti:

Lauantaina oli vuorossa joukkuekisat. Ensimmäisenä oli vuorossa Muusa. Toi A, kyllä menee ihan mun omaan piikkiin. Muusa lähtee heti A:lta, jos annan luvan ja arvio menee välillä ihan mehtään. Keinun jälkeen ohjaan väärällä kädellä, olin suunnitellut koiran puoleisen käden, mutta mitä kummaa mä siellä oikein rävellän? Harmittaa joukkueen puolesta, että lisäsin tulospaineita muille.

Seuraavana matkaan lähti raivokas ja viisas Albert, ohjaajana tiukka ja pippurinen Heidi. Heidän menoaan on tosi kiva kahtoa. Ei niin yleistä, mutta harmillisesti rima tipahti tiukassa käännöksessä ennen keppejä, mutta vitosella päästiin jatkoon. Hyvä Heidi!

Seuraavaksi uimapukukierros. Matkaa singeröi Misty sekä kartturina tarkkaakin tarkempi Mimmu. Heidän meno on nyt niin proo. Ei tätä voi enää tarkemmin ja tiukemmin tehdä. Harmillinen vitonen keinulta, mutta edelleenkin joukkueella oli tulos. PS: pari oli yksilöissä 6., aivan loistavaa!

Viimeisenä matkaan kiljahti Leija, kartturina erittäin pätevä ja kokenut ohjaaja Julia. Alussa tiukassa pyörityksessä tuli rima alas, mutta edelleen tulos tulossa. Mitä kummaa siellä viimeisellä esteellä tapahtuu. Vuosien jälkeen JATin medit olisivat saaneet vihdoin tuloksen joukkueradalta. Kyllä harmitti, kun viimeistä estettä ei korjattu...tosin teinhän mäkin Muusalle hylyn...

Sunnuntaina oli taas päivä uus. Tätä ollaan vuosi odotettu, että vihdoin päästäisiin yksilöissä starttaamaan toisellekin radalle. Pulkkisen rata oli ihan toisenlainen kuin muitten tuomareitten. Sulava ja nopea. Mikä kumman karma meidän kisoissa nyt onkaan, kun vitosia satelee ja taas muurilta...kaikesta huolimatta, rata oli hieno, vähän kalastelua keskivaiheilla, mutta tulos. Medeissä kaikki nollan saaneet pääsi jatkoon ja vitoset jäi katsomoon. Kiitos Janet & Jari Mesen päivähoidosta.

Mese hakuilee ja agitaalaa..

2010-06-22T23:04:00.006+03:00

Tänään olen oppinut paljon uutta. Lisäsin ekan leikkeen Mesen näyttelyyn tuonne alemmaksi. Tässä on Mesen ekat hakutreenit + koko kesäkuun agisessiot. Muusan kuulumisia laitan, kun saan videot kotikoneelleni.

Muusa 8v. + FI AVA-H!

2010-06-15T17:26:00.032+03:00

Lisäys: 16.6. tuli vahvistus, että Muusalle on myönnetty FI AVA-H eli se on nyt HYPPYVALIO! Viimeinen tulos hyppyvalioarvoon saavutettiin su 4.4. Helsingissä. (Rata on katsottavissa huhtikuun blogissa).

Kesällä 15.6.02 syntyi Imatralla pikku musta, mikä Muusaksi ristittiin. Nimi tuli siitä, että se inspiroisi mua uusiin suuntiin. Ja sen Muusa on 100%:sti tehnyt. Myös luovuutta sekä mielikuvista on jouduttu käyttämään Muusan kouluttamisessa vuosien varrella. Paljon onnea ihana Muusani!

Ensi tapaaminen 5 viikkoisena:

Yhteinen taival aloitettiin 9 viikon ikäisenä:

12 viikkoisena vielä oltiin kamuja lunnikoira Piitun kanssa + oik. kamu Lulu:

Kisaaminen tokossa aloitettu 2003 ja agissa 2004:

Ensimmäisiin karsintoihin ja SM-kisoihin osallistuttiin 2005:

Viikon vaelluksella Ylläksellä käytiin 2006:

Agirotu joukkue: Iso paha ja 3 pientä kokoontui ensimmäistä kertaa 2007:

Vuonna 2008 kamera oli lakossa.

Muusan tykkää loikkia laiturilta kepin perässä tai uida muuten vain: 2009.

Vuonna 2010: 8-vuotiaana Muusa on kuin pikku pentu, kujeileva, villi, adhd, leikkisä, bitch jne. Mitään havaintoa rauhoittumisesta ei ole näköpiirissä. Pää vie ja kroppa tulee perässä. Siinä on mulle työsarkaa, että saan pidettyä koiran kokonaisena eläkepäiviin asti. Mukavaa kesää kaikille toitottaa Muusa alias saukko!

Jun eri, juk1, pu1, sert + ROP!

2010-06-13T21:52:00.017+03:00

Tuuri la 12.6. Tuomari Elina Haapaniemi: "14kk. Erittäin hyvin esiintyvä hyväntyyppinen, mittasuhteiltaan oikea juniori. Erittäin hyvä pään muoto, silmät ja ilme. Hyvin kannetut korvat. Hyvä luusto ja käpälät. Sopiva runko. Voimakkaat takakulmaukset. Hyvä väritys. Hieman kinnerahtaat takaliikkeet. Sujuvat sivuliikkeet". Ryhmäkehästä haettiin kokemusta.

Kuvassa Päivikki ja Mese odottavat omaavuoroaan. Kiitos Päivikki, ootte loistava pari kehässä ja onnittelut myös Pilkkeen ROPista!

Lisätty video 22.6.

Stady Games 5.-6.6.10

2010-06-06T17:25:00.006+03:00

Lauantaina ajeltiin Stady Gamesiin kisamaan agilityrata. Navigaattori oli ihan vain pikkaisen hukassa. Onneksi olin varannut reilusti aikaa ja löytyihän se kisapaikka loppujen lopuksi. Mieletön traivi päällä. Meillä oli ihan superkivaa Muusan kanssa. Ainoastaan siivekkeen pyörityksessä kahdessa eri kohdassa tuli rima alas, mutta se ei kyllä menoa haitannut ei mua, eikä Muusaa. Ne kaksi kohtaa olivat kaikkein hätäisimmät mun kannalta. Muusan täytyisi hoitaa hypyt, mutta varmasti mulla oli osuuteni asiassa. Aika sika nopea aikakin, tosin kympillä ei kovin korkealle sijoituta. Jos Lempäälässä ei ollut lämmittely / jäähdyttely maastoja, tässä paikassa niitä oli enemmän kuin tarpeeksi. Startin jälkeen matka jatkui Karolle. Käytiin lenkkeilleen ja Karo otti kentällä muutaman kuvankin:

Illalla Karo teki tosi hyvää kasvispiirakkaa ja koitti mua edelleenkin puhua mukaan puolimaratonille. On se vaan kova puhumaan, hyvin osaa perustella, mutta tää pimu ei kyllä juoksulenkkareita ihan heti jalkaansa pistä.

Sunnuntaina jatkettiin kisaamista Stady Games skapoissa. Eka oli agilityrata. Hyvin pystyin keskittymään, vaikka työkamut edellisenä iltana aloitti häiriköinnin työasioissa. Tosi hyvää päänupin harjoitusta, kiitos siitä heille ;). Sain kaivettua taas esiin ihan mielettömän traivin. Heti ekalta hypyltä mentiin niin täysiä kuin vain voidaan mennä. Puolivälin jälkeen tuli puomi, josta kosahti alasmenokontakti. Ne, jotka Muusan tuntee, se saattaa paineistua kontakteilla tosi paljon. Tästä syystä kisoissa pyrin kahtomaan Muusaa kontakteilla mahdollisimman vähän ja mutu tuntumalla vapautan sen kontakteilta. Aina ei voi onnistua. Puomin jälkeen oli hyppy ja siitä puomin alle putkeen. Muusa haki hypyn jälkeen väärä estettä ja jouduin ohjaan tosi voimakkaasti, sen seurauksena, että tuli kielto putkelta. Siitäkään ei välitetty ja matka jatkui kohti maalia. Aivan lopussa oli A ja niin kuin puomillakin, vapautin sen liian aikaisin ja tuloksena 15 virhepistettä.

Viimoinen rata oli hyppäri. Olin kahtellut minirataa ja tehnyt hyvät suunnitelmat. Mitä tuomari tekikään. Hän muutti rataa sekä alusta että lopusta ennen medien rataantutustumista. Siitäpähän sain, ei kandee liikaa kahtoa muita säkäluokkia, varsinkin näin arvokisojen alla. Onnistuin tosi hyvin muuttamaan ajatusmaailmaani uuden ratasuunnitelman mukaan. Taas tehtiin vauhdikas rata, yksi valssi epäonnistui. Taisin olla Muusan hyppylinjan edessä ja rima tuli alas. Kerran jouduin Muusaa kalastelemaan, mutta tulos saatiin kaikista kolmesta.

Toki mua mietityttää noi Muusan virheet. Varsinkin rimat. Koitan olla optimistinen siinä suhteessa, että Muusan kaa en ole treenannut säännöllisesti viime marraskuusta jälkeen. Ja jos olen treenannut ei ole ollut rimoja. Nyt taitaa näkyä Muusan työskentely varmuudessa se mistä olemme jääneet paitsi niihin nähden, joilla on kunnolliset treeniolosuhteet. Piira on kesäkuun lopulla, pidetään peukkuja ettei vika ole uusiutunut, että epävarmuus esteissä johtuu vain treenin puutteesta. Plussaa on kuitenkin se, että me viihdytään radalla yhdessä. Mä teen töitä Muusalle ja Muusa tekee töitä mulle. Me ollaan niin kuin pari, joka kulkee samaan suuntaan eikä niin kuin ennen eri suuntiin.

No nyt se läks..

2010-05-25T23:03:00.009+03:00

Tänään teemana treeneissä keppikulmat sekä pimeät putkenpäät. Kyllä harmittaa, että videokamera jäi laukkuun. Mese oli ihan täpinöissään, kun istutin sen ekan hypyn taakse. En kerinnyt kunnolla putkeen sanoa, kun se oli jo siellä. Lähti kuin tykin suusta, maa pöllysi ja löysi putket ja kepit tosi hyvin. Kepit oli edelleen rauhalliset + verkot, mutta sana "putki" sai sen sellaiseen raivoon, mitä ei ole vielä koskaan ennen nähty. Olisittepa nähneet mun ilmeen / olemuksen, kun oli ihan kuutamolla, että nyt se läks... Oma käskytyskin oli ihan toista luokkaa kuin ennen. Tuntui tosi hyvältä, kannustaa ja ohjata Meseä. Mun pikku penneli on kasvamassa isoksi pojaksi. Tää kyllä nyt peukuttaa, että tämmöisiä väläyksiä saan kokea jatkossakin. Fiilis oli kuin voittajalla treenin jälkeen. Muusakin sain pitkästä aikaa nautiskella agista. Mesen treeneistä menin suoraan jatin kilparyhmän treeneihin. Tosi kivat treenit, vaikka aina hirvittää tuo Muusan vauhti, kun se kenttä on niin...piip...

Agia, majavia, valvontakameroita, kukkia sekä helle.

2010-05-14T20:29:00.006+03:00

Siistiä, kun näin lämmin. Tietysti just tänä viikonloppuna paistaa arska taivaan täydeltä, kun ei oo mitään mahkua grillailla. Huomenna on kisat ja sunnuntaina oon ylitoimitsijana jatin kisoissa. Eilen oli varsinainen halabaluu. Aamulla vihdoin vaihdettiin kesärenkaat, siitä suoraan Viherlandiaan hakemaan kukkia takapihalle. Samalla siistittiin piha grillikauden avajaisia varten. Hetken päästä olin jo Killerillä treenaamassa kontakteja & keppejä molempien kanssa ja illaksi vielä iltaa istumaan Muurameen. Voiko yhteen päivään enää enempää sopia :).

Viime lauantaina oli aika jännittäviä hetkiä. Koska Muusan kanssa en voi treenata kunnolla täällä Jyväskylässä, olen ilmoittautunut mukaan ACE agility treeneihin Kuopioon. Siellä on kunnon pohja ja Vitikainen osaa kyllä tehdä ihan mukavan oloisia treenejä. Menomatkalla yhdellä suoralla nähtiin bussipysäkillä "iso kissa" ja hiljennettiin varuulta vauhtia, jos se vaikka hyppää auton eteen. No ei hypännyt, pysähdyttiin siihen viereen ja siinä se majava tepsutteli ysitien pussipysäkille vailla kiirettä.

Muusa treenasi ensimmäisenä. Pitää oppia kyllä keskittymään paremmin. Olin ihan hukassa, kun en ollut vielä sisäistänyt itse treeniä ennen vuoroamme. Vitikainen kertoi parhaat vaihtoehdot suoraan ja tein ne Muusan kanssa todella pätkittäin. Kyllä oli eka kierroksen jälkeen tosi kökkö olotila, tuntui, että osaakos tässä agia enää ollenkaan. Toisella kierroksella, kun olin saanut miettiä rytmitystä sekä ajoituksia, se menikin tosi hyvin. Perinteiseen tapaan Muusalla ei ollut rimoja kuin kahdessa ensimmäisessä / viimeisessä hypyssä. Halli oli kyllä tosi kiva, iso ja valoisa. Pohjana toistaiseksi kivituhka, mutta siihen on tulossa tekonurmi päälle. Seuraavat treenit ovat vasta heinäkuussa, kun osallistumme pitkin kesää kaikenlaisiin tapahtumiin.

On se vaan hassua, että pitää mennä toiseen kaupunkiin, että pääsee treenaamaan. Onneksi Kuopio ei ole tuon kauempana. Edestakainen matka saman päivän aikana ei tunnu pahalta, vaikka kalliiksi tuo viimeviikkoinen meinasi tullakin. Tulomatka ajettiin kaikessa rauhassa, ei ollut mikään kiire. Hyvä keli, toisella kädellä kiinni ratissa ja toinen käsi reteesti pään takana ja RÄPS...Voi hitto, se tuntui syvällä sisuksissa. Kerkesin just ennen välähdystä päästää jalan kaasulta. Tänään tuli sitten iloinen kirje postissa ja oikeasti olin tosi iloinen. Sain vain huomautuksen ylinopeudesta, kun "nopeusrikkomus oli olosuhteet huomioon ottaen vähäinen" eli 7km/h ylinopeutta. Se oli kyllä täysi vahinko.

Treenien jälkeen kävin hakemassa Marjon meille. Hän oli tullut Jyväskylään tapaamaan useita kavereitaan ja yöpyi yhden yön mun luona. Isa oli mukana. Tosi kiva nähdä Isaa näitten vuosien jälkeen. Sen kaa treenasin ja kisasin agissa ennen kuin tuli tää doping kielto. Isa sairastaa epilepsiaa ja uramme päättyi joku vuosi sitten nolla voittoon Kemissä. Sen jälkeen tuli ne uudet säännöt, jolloin Isa jäi varhaiseläkkeelle, tylsää. Sunnuntaina käytiin metsälenkillä ja kahtomassa jatin kisoja. Muusan kanssa emme osallistuneet kisoihin, koska la treenattiin. Tää kuuluu meidän säästölinjaan. Jos treenataan ei kisata sillä viikolla ja toistepäin. Marjolla oli mukanaan uusi kamera ja ihania kuvia sai otettua. Uiskentelu kuva on tältä päivältä. Vähän näyttää siltä, että Mesekin taitaa tykätä vedestä yhtälailla kuin Muusa. Mukavaa viikonloppua kaikille!

Agia, agia ja agia..

2010-05-04T21:00:00.014+03:00

Vappu tuli ja meni. Hetken jouduin jännittämään, että paraneeko olotila sunnuntain kisoja ajatellen ;). Että vapun jatkot vaan kaikille. Ei hätiä, onneksi vasta puolen päivän aikaan matkasimme kohti Lempäälään Heidin & Albertin kanssa. Uusi halli ja uusi paikka. Ihan mukavan oloinen halli, ainut, että ei löydetty kunnon lämmittely maastoa. Ehkä niitä ei siellä ole tai ei vain vielä löydetty niitä. Kuva: Miia Sihvonen

Tuomarina oli Anne Huittinen. Eka rata oli ahdas ja koko ajan käännyttiin johonkin suuntaan. Kunnon vauhtiin ei päästy eikä oikeaa rytmiäkään löytynyt missään vaiheessa. Sekä Muusa että Albertti sutivat tosi paljon. Liekö johtunut siitä, että matolla ei oo kisattu aikoihin tai ei vain osattu ottaa vauhtia pois tarpeeksi ajoissa? Valitettavasti videoo ei tällä kertaa ole, sillä Heidin ja mun startit oli aika perätysten. Ekalta radalta pajautettiin sitten kolme kieltoa eli hylky tuli.

Toinen rata oli ihan erilainen. Sai luukuttaa suoraan ja välillä tietty aika hankaliakin käännöksiä. Koitan toteuttaa Rauno Virran oppia, että koira jätetään lähdössä pyöreään linjaan, jos käännytään kolmannelle hypylle. Noh, opin ainakin sen, että jos tilaa ei ole lähdössä, ihan turha yrittää pyöreää linjaa. Muusan jouduin jättämään liian lähelle ekaa hyppyä, kun ei voinut jättää kauemmaksi, sillä takana oli pahviseinät. Muusa kuitenkin tosi harvoin pudottaa rimoja, mutta tällä kertaa kävi just niin, että eka rima tipahti. Muutoin aivan loistava rata, kontakti ja kaikki muukin. Tulos vitonen sija muistaakseni 6. Heidi & Albert lähtivät meidän jälkeen ja tekivät taas kerran upean nollan ja voittivat :) Jos saa jossitella, ilman riman pudotusta oltaisiin pokattu Heidin kaa kaksoisvoitto...

Tapasin kisoissa myös Aliisan ja länderi Totin (Mesen puoliveli). Tosi kiva oli jutella ja tutustua myös Tottiin. Kaunis koira. Taitaa Jetti jättää kuvan kauniita jälkeläisiä. Aliisa tykkäsi myös Mesestä. Halusi riisua sen ilkosilleen, että näkee koko kropan :D. Toivottavasti taas törmäillään pian. Kuva: Heidi Turunen

Kisojen jälkeen käytiin vielä ihastelemassa Albertin 5 viikkoisia pentuja. Ne on niin suloisia. Laitan niistä kuvia heti, kun saan niitä Heidiltä. Parin viikon päästä Heidin luona sitten riekkuu pieni tarupityttönen.

Eilen Mese aloitti JATin mölliryhmässä agin. Treenit olit jatin "ihanalla" ulkokentällä. Jokainen voi arvailla, mitä sanalla "ihana" tarkoitan. Kateeksi käy niitä seuroja, joilla on oikeasti kunnon treeniolosuhteet. Ehkä vielä joskus tälläkin seuralla. Treenit meni ihan kivasti.

Tänään Doggie jatko2 treeneissä oli tosi kivaa. Tehtiin kolmen hypyn kuvioo ja ekaa kertaa tein myös ilman kädestä olevaa palkkaa. Joo-o, liikkuuhan tuo ohjauksen mukaan eikä vain pömpöttämällä.

Makkaran paistoa ja jouten oloa

2010-04-22T18:38:00.005+03:00

Kitin & Pösön & Hilkan kanssa käytiin maanantaina Soidenlammella.

Ylennys saatu

2010-04-21T15:37:00.006+03:00

Eilen matkamme jatkui kohti jatko-2 ryhmää. Mukavan oloinen porukka ja taitavia koiria. Tällä jaksolla taidetaan mennä enempi useampaa estettä. Oli aika hassu tunne, kun esteisiin ilmestyi numerot ja samalla avuton olotila, kun ei tiedä yhtään mitä tapahtuu radalla. Vielä kuitenkin käännöksissä palkkaan Meseä. Kohta päästää ulos, joten uudet tuulet puhaltavat.

Hevostelua Kuopiossa sekä treeniä Pieksämäellä

2010-04-18T22:00:00.008+03:00

On se niin väärin, että vapaat menee ihan liian nopeasti. Tänä viikonloppuna suuntasimme Kuopioon Sarin luokse. Mese & Vinka on aika lyömätön pari. Vinkasta voisi sanoa, pieni ja salakavala viettelijä. Mesen pasmat oli ihan sekaisin ja ruokahalu tiessään. Mese kyllä osasi myös leikkiä, mutta pienen koiran päänuppi oli sekaisin myös aivan muusta. Vinka kyllä tiesi miten herättää Mesen mielenkiinnon, suoraan peruuttamalla Mesen "syliin" joko etupäällä tai takapäällä. Huh, huh mitä menoa. Kuopion reissusta löytyy lisää juttua + kuvia täältä.

Kuopiosta matka jatkui kohti kotia Pieksämäen kautta. Mese & Muusa pääsivät molemmat Vitikaisen treeneihin. Tänään perinteiseen tapaan mentiin jälleen ilman rimoja. Ensimmäinen kierros päästiin virheittä. Pari lähellä piti tilannetta kyllä oli sekä mun kunto loppui tyystin numerolle 25. päästyämme. Suomalaisella sisulla kuitenkin puristin loppuun asti ja tuloksen nolla sekä erittäin puuskuttava ohjaaja. Este nr. 16 oli ensimmäinen läheltä piti tilanne. Siihen piti tehdä wiskileikkaus, Muusa tosin käännähti muhun päin eikä jatkanut vasemman kautta putkeen. (Olin putken oikealla puolella). Seuraava läheltä piti tuli 22-25, puhti oli vain niin poissa ja olin ihan väärässä kohdassa, kun Muusa tuli pussista. Muutoin rata meni tosi kivasti sekä kaikki kontaktit meni erinomaisesti.
Vitikainen kehui Muusaa kovasti. Muusa osaa oikeasti asioita tosi hyvin, mun pitää vain itse tietää missä rikonrytmiä. Jos juoksen koko ajan täysillä paikasta A paikkaan B, Muusa rupee lenkittämään enempi. Rohkeasti pitää olla mukana Muusan vauhdissa ja rytmittää koko rata oikeilla nuoteilla. Muusa toimii erinomaisesti, kun olen sen lähellä. Tässä Tiian tärkeimmät terveiset meille.

Mese kuului mölliryhmään. Näitten kanssa mentiin sama rata, tosin useammassa pätkässä. Ensimmäinen pätkä 1-4. Kolmosesteellä harjoiteltiin Japanilaista ohjauskuviota. Mihin agi onkaan menossa, kun on saksalaiset, suomalaiset jne. nimitykset. Ihan pihalla, vaikka näitä kuvioita on varmasti aina käytetty. Mese pienellä avustuksella teki kuvion tosi hyvin, sekä puomi meni loistavasti. Seuraava pätkä oli 4-9. Saksalaiset piti harjoitella esteille 5 ja 9 sekä niisto esteelle 7. Olin tosi yllättynyt, että 5 saksalainen meni niinkin hyvin. Mehän ollaan tehty näitä lähinnä yksittäisinä esteinä. Pienellä avustuksella, Mese suoritti tämänkin kuvion. Kolmantena tehtiin 10-17. Esteelle 11 tehtiin niisto, 12 esteelle valssiperuttaen, 16 wiskileikkaus. Mesenkin kanssa 16 estettä piti ottaa lelulla avustaen (Tiia avusti), ilman lelua ja Tiiaa, Mesellä ei rohkeus vielä riittänyt suorittaa tuota kuviota itsekseen. Viimeisenä otettiin 25-31. 26 jaakotus, 28 ennakoiva valssi peruuttaen ja 31 saksalainen. Muutaman toiston jälkeen tämäkin meni hyvin. Vitikainen tykkäsi Mesestäkin. Paljon pitää palkata myös esim. palloa heittäen ohjaussuuntaan, ettei jää kiinni liikaa tulevaisuudessa käteen. Vaikka Mese on rauhallinen, on hyvä, että ohjauskuviot tulee nyt kuntoon. Hän epäilee, että meille tulee vielä se hetki, että Mese syttyy oikeasti ja tämän takia pohjatyö kannattaa tehdä kunnolla ja maltilla. Tulevaisuudessa Mesellä tulee olemaan toinen vaihde. No sitä jäädään odottamaan ;D.

Mukavat olivat treenit molemmilla koirilla ja kouluttaja osasi tosi hyvin kertoa perusteet miksi mihinkin kohtaa kannattaa jotain tiettyä ohjauskuviota käyttää. Harmi, että paikalla ei ollut ketään ylimääräistä, jota oisin voinut pyytää kuvaamaan. Nämä sanalliset selitykset eivät koskaan vedä vertoa liikkuvalle kuvalle.

Halikon terveiset, kaikki hyvin

2010-04-16T11:41:00.015+03:00

Viikonloppu vietettiin Saukkolassa Katjan tykö. Taisi olla viimeinen kerta tällä kokoonpanolla ;). Mukava viikonloppu. Tuli nähtyä Lohjan uimahalli, Helsingin elokuvateatteri sekä ensimmäistä kertaa kävin Ateneumin valokuvataidenäyttelyssä, Caj Bremer. Nyt sitä ollaan sitten niin sivistyneitä.

Maanantaina matkamme jatkui Piiran luo Halikkoon. Ikäväkseni huomasin, kun otin Muusan autosta, että se oli ihan kolmijalkainen. Nähtävästi aamulenkillä, kun päästin sen irti, lihakset olivat liian kylmät sen vauhtiin nähden. On se kurjaa, että aina pitää tapahtua vahinkoja. Piirakin huolestui, että onko lantio mennyt pois radaltaan, mutta ei onneksi. Edellisen kerralla oli ollut turvotusta lantion seudulla, nyt sitä ei ollut. Vain vähän jäykkyyttä ja hoidoilla saatiin enemmän liikkuvuutta kroppaan. Hoidon aikana Muusa makoili magneettialustalla, mikä auttaa koiran lihaksia rentoutumaan. Piira suositteli meille magneettipannan ostamista. Sen voi laittaa joko kaulaan tai mahan ympärille takajalkojen eteen. Näissä paikoissa Muusalla on yleensä pahimmat kireydet. Sivustoilta löytyy myös esim. koirille takki, mutta halpahan se ei tietty ole. Toisaalta, en ole Muusan hoidoissa hintoja katsellut, vain Muusan parantuminen on ollut se juttu, mikä määrittää hoitojen tarpeen.

Juoksumattoon kuuluu alkulämmittely tasaisella, hidasta ravia ylämäkeen ja loppuverryttely myös alamäkeen/tasaisella. Aikaa menee n.13 min/krt.

Yläpuolella loppujäähdyttely.

Tällaista meidän elämä tulee jatkossakin olemaan. Muusa ei nuorru, mutta tilanne on nyt vakaa, onneksi. Tällä tasolla voimme edelleen harrastaa / kisata. Ylläpito hoitoa jatketaan: Piiralla sekä molemmilla juoksumattoilla käydään säännöllisen väliajoin.

Tässä on tauko menossa. Vesijuoksumatolla näkyy paremmin koiran epäpuhtaudet käynnissä/ravissa. Kokonaiskesto 30 min. Taukoja on 3-5 kpl, riippuen treenistä.

Vesijuoksu on ollut Muusalle haasteellisempi kuin tavallinen matto. Vesi antaa mukavan vastuksen ja koira joutuu tekemään liikkeiden eteen enempi työtä, vaikka vesi elementtinä on ystävällinen ja tukee koiraa sen liikkuessa. Kaksi viikkoa sitten ensimmäistä kertaa Muusa onnistui ravaamaan pieniä pätkiä todella puhtaasti. Sitä ennen ollaan vain menty käyntiä, jotta kropan hallinta/lihaksisto olisi tarpeeksi vahvat ravin opetteluun vedessä. Se oli ilon hetki ja muutenkin, kun näkee konkreettisesti, miten koiran vahvistuu kerta toisensa jälkeen.

Mese kävi nyt toista kertaa Piiran luona. Ekalla kerralla oli toinen SI-nivel pois paikoiltaa ja pientä kireyttä. Tällä kertaa etupää oli vähän jumissa tai aika paljon. Mesellä on tapana ulkoillessa kiskoa esim. juurakoita. Tähän pitää jatkossa puuttua. Mese tykkää myös vetää hihnassa ja paukuttaa vasenta etukylkeään Muusaan kiinni ja taas pitää puuttua. Ja se komea niittipanta, toistaiseksi joudun luopumaan siitä ja käytetään enempi valjaita. Y-valjaat olisivat tämmöiselle keskenkasvuiselle parhaat eli täytyneen panostaa myös Meseen ja ostaa sille sellaiset. Aika hyvin Mese jo antoi Piiran kosketella itseään. Seuraavaksi taidan viedä Mesen hierottavaksi, jotta se tottuu myös toisenlaiseenkin käsittelyyn.

Pääsiäispäivä Helsingissä

2010-04-05T08:15:00.020+03:00

Lauantaina sain iloisen viestin Heidiltä, että sunnuntaiksi on luvattu sadetta Etelä-Suomeen. No, voi rähmä, ei voinut muuta todeta. Eihän siinä mikään auta, sateen kestävää vaatetta tarpeeksi mukaan ja asennetta. Vaikka sataisi koko päivän ja kaatamalla niin ei tunnu missään. Ainut huoli tietty oli Muusan lämpimänä pitäminen kisapäivän ajan. Matka Hesaan oli tosi sumuinen, muutoin sai ajella varsin rauhassa. Ai niin, perjantaina Hesassa kisasi myös pari kamua. Mimmu vetäisi Mistyn kaa tuBlat sekä SM-nollat kasaan, onnittelut. Eikä Päivikin ja Pirtan tublatkaan ollut kaukana, yksi nolla taskuun kuitenkin päjähti, onnittelut.

Meidän kisaurakka alkoi agilityradalla. Heti alussa meni Heidi & Albert. He vetivät ihan mielettömän radan. Kuvatessani mietin, että jäiköhän jotain väliin, kun tulivat maaliin tosi nopsaan. Mitä vielä, he tekivät sairaan upean nollan ja voittivat! JEE! Muusan kanssa kisailtiin viimeisten joukossa.

Toka hypyn pyörityksen tein eritavalla kuin muut. Pyöritin oikealta puolelta ja hei, se onnistui tosi hyvin. Olen kehityskelpoinen yksilö sittenkin. Tein näin, koska halusin aikaa kolmos hypyn ja pituuden väliin ja siirtyminen kolmoselle oli hallitumpi. Alku menikin tosi hyvin A:lle asti. Sinne harjalle se jäi asumaan. Tuli mieleen, että onko se oikeasti kipeä vai paineistuko Muusa taas vaihteeksi A:lla? Matka jatkui hetken tauon jälkeen kohti keppejä. Ihanasti kulkee, kepeiltä syöttö putkelle epäonnistui ja Muusa sujahti A:lle ja HYL tuli. Unohdin ottaa Muusan kepeiltä kahteen käteen ja enempi olisi pitänyt kääntää vartaloa putkelle. Puomi meni onneksi lopussa tosi hyvin, joten matka jatkui kohti hyppyrataa: FI AVA-H.

Heidi kuvatessa oli taas miettinyt meidän aloitusta, että mitäs me nyt tehdään. Yllättäen alku oli jälleen kerran toisenlainen kuin muitten. Siihen oli kaksi syytä. Kolmoshyppy tulee sujuvammaksi ja saan Muusan hyppäämään Muurin niin, että se tekee itse kunnon vekin hypylle ennen keppejä. Tällöin kepille ei jää vaihtoehdoksi mikään muu kuin oikea sisäänmeno. Tässä vaiheessa meidän elämää en mieti sitä, mikä reitti on nopein vaan sitä, millätavalla saan Muusan ymmärtämään mitä haen milloinkin. On vain uskallettava tehdä asioita meidän tavalla. Toinen mulle vaikea asia on ollut aina takaaleikkaus. Katsokaas miten hienosti pituudella teen ja loppusuora alkoi myös siivekkeen pyörityksellä. Olen tosi iloinen, että sain onnistumisia näissä vaikeissa kohdissa. Tuloksena oli nolla sijalla 3. Tästä oli mukava jatkaa viimeiselle agiradalle.

Tämän radan ehdoton ykköstavoite oli saada iloinen A. Lähdössäkään ei tarvinnut tälläkertaa tehdä mitään poikkeavaa :). Meillä oli hyvä stemppi päällä A:lle mennessä. Käskytin rennosti ja koitin olla liikaa katsomatta Muusaa, kun katsoin siellä se patsasteli keskellä A:n alastuloa, kummallinen otus. Kumpa se ei johdu siitä selästä :(. Piira varmaan kertoilee tästä mulle piakkoin, kun mennään sen luokse. Onneksi A ei kuitenkaan ollut niin hidas ja matka jatkui taas kohti keppejä. Kerkesin kuin kerkesinkin heittää Muusan pituuden jälkeen valssisylkkärillä :) kepeille. Puomin jälkeinen putki oli kyllä pelkkää mäihää, onneksi niitäkin sattuu tämmöisenä hetkenä. Keinulle taidettiin mennä niin nopeasti, ettei kuvaaja pysynyt perässä. Tuloksena upea rata kaiken kaikkiaan sija 5. sekä tuBlanolla ja menolippu SM-kisoihin, jee, jee!

Kotimatka meillä alkoi klo 16.00 jälkeen. Voitteko kuvitella, että Jyväskylässä oltiin klo 22.30. Ei, auto ei hajonnut, vaikka kesken matkan oranssi varoitusvalo rupesikin palamaan. Syyksi Heidi löytikin ohjekirjasta tuulilasinesteen vajauksen, joten ei hätää. No, syy oli se, että kesken kaiken katsoin taakseni...hiljensin vauhtia..ja Tampereen kyltin kohdan totesin Heidille, että mitäpä, jos ajetaankin kotiin Tampereen kautta. Heidihän oli tietty heti messissä. Ekalle levikkeelle tosin pysähdyttiin katsomaan välimatkat ja aikataulut. Totesimme, että matkaa kilometreissä ei tuu niin paljoa enempi, että kyllä, kyllä se olisi sen vaivan arvoista, että käytiin katsomassa Albertin vauvoja. Ne oli suloisia, pieniä marsuja. Heidin pennulla oli ihana sydänkuvio otsassa. Täyttä rakkautta koko pentu. Heidi on niin myyty, kuten kuvakin jo kertoo...

Asiasta sadanteen. Mesen viime viikon treenit meni muuten tosi hyvin. Se oli pirtsakalla päällä ja ekaa kertaa se sännähti pariin otteeseen treenaavan koiran perään. Siis sillain, kun toinen suoritti, Mese olisi halunnut mennä mukaan. Ja kerran se sanoin isosti FUF, kun toinen suoritti rataa. Ekaa kertaa myös kuultiin, että Mese painoin putkessa tosi lujaa, se ääni, mikä tulee, kun koira käyttää jalkojaan voimakkaammin. Ehkä sieltä pikku Mesen sisältä on kasvamassakin iso agimenijä, jep, ehkä ei vielä anneta tämän treenin liikaa nousta hattuun.

Kana-Areenalla Huittisen opissa

2010-03-29T15:31:00.017+03:00

Mese on nyt 1v. ja risat. Albert täytti samana päivänä 5v. ja siitä tuli myös isukki syntymäpäivänään, onnittelut! Synttäreitä juhlistettiin yhdessä muittenkin koiraystävien kanssa. Lenkkeiltiin ja syötiin herkkuja. Koirille tietysti oli tehty oma kakku, tosin ulkonäkö oli aika erikoinen, mutta se maistui koirille oikein hyvin.

Sunnuntaina lähdettiin Heidin & Albertin kanssa Längenmäelle Harri Huittisen agilitytreeneihin. Meillä molemmilla aamu oli ollut aika kiireinen. Kumpikaan ei sittenkään muistanut kellonsiirtoa, vaikka vielä illalla se oli ollut mielessä. Aikataulu saatiin onneksi hyvin kiinni ennen treenejä.

Olin ilmoittanut myös Mesen treeneihin. Kyllä jännitti miten meillä treenit tulee menemään. Onneksi Harri ymmärsi, että emme ole rataa menneet ja tehtiin eka kierros 4 esteen pätkissä. Parasta oli ehdottomasti Harrin kommentit Mesen palkkaukseen. Annoin aluksi nameja ja roikkua pitkään synttärilelussa. Harri neuvoi ja muistutti jo opittua: Mese saalistaa nopeasti poispäin liikkuvaa lelua eikä saa sitä aina heti ja kun saa, lelu vain käy hetken Mesellä. Muutoin on mahdollisuus, että lelu menettää merkityksensä eli Mese kylläntyy, jos viettiä ei nosteta oikeanlailla. Keskustelun ajan Mese istui rauhallisesti mun edessä. Mitä useammin palkkasin sitä tuohon mallin, sen enempi se "imutti" :) leluun kiinni. Loppu treenissä meillä olikin jo puolikas vaihde isompi kuin treenin alussa. Itse treeni meni yllättävän hyvin. Omaa käskytystä tietty piti taas tarkentaa ja huonon ohjauksen takia Mese meni esteiden ohi. Viimeinen kierros oli tosi hyvä. Siihen oli mukava lopettaa treenit.

Muusan kanssa treenattiin ilman rimoja. Harrikin vähän ihmetteli, että miksi ihmeessä, mutta ymmärsi hyvin, kun kerroin syyn. Mukavaa menoa, parissa kohdassa jouduin ottamaan useamman toiston, mutta muuten ei tarvinnut hinkata. Ja eka puomi, voi viude, se oli hieno. Nopeasti suoraan alasmenolle, tassut maassa, hyvässä vireessä. Ehkä meillä on vielä toivoa saada paineeton kontakti, kun nyt meni ilman palkkaa noin kivasti.

Yksin kotona ja Muusan terveisiä

2010-03-25T15:40:00.008+02:00

Ei se oo vaan niin helppoo. Mesen kaa tiistaina treenit meni aika takkuisesti. Valssi / mäkelä harjoituksia jatkettiin. Mese ei vain halunnut irrota, joten otin avukseni namikupin. Siten sain tilaa itselleni ja varmuutta Meselle. Hanna antoi myös palautetta äänen sävystäni estekäskytyksessä. Onhan se jo tullut ilmi, että tykkään tuosta pikku otuksesta niin paljon, että käskytys on aika hempeetä. Heti, kun käskytin kunnolla, Mesekin heräsi kohmelostaan. Äijä meininkiä on siis saatava treeneihin.

Mese täyttää huomenna vuoden ja tänään se oli ensimmäistä kertaa yksin kotona työpäiväni ajan. Muusa lähti eilen jo hoitoon Heidille, kun aamulla starttasivat kohti Halikkoa Piiran luokse. Miten se onkin niin hankalaa jättää noita koiria yksin tai no, Muusahan on ollut paljonkin itsekseen, joten tämä taitaakin koskea vain Meseä. Jotenkin tuntuu, että se ahdistuisi tai haukkuisi koko päivän. Joka tapauksessa yksin oleminen on nyt korkattuna, saldona: kahdet matot pois paikoiltaan sekä maitotölkki revittynä, minkä jätin sille puuhailtavaksi. Huonekalut ovat ehjinä eikä tarpeita nähtävästi ole tehty sisälle. Sitähän ei tarina kerro, onko Mese ulvonut / haukkunut, koska naapurit eivät ole olleet paikalla. Harmi, että en tajunnut jättää Mimmun videokameraa pyörimään...mutta jääköön se nyt Mesen salaisuudeksi.

Tänään tosiaan Muusa lähti Heidin sekä Päivikin kanssa Piiralle. Kiitos Päivikin, kun sai ylimääräisen paikan, vaikka itse en päässyt mukaan. Edellisen käynnin jälkeen olemme treenailleet joitakin kertoja sekä kisanneet yhdet kolmen startin kisat. Lanneselän lihakset olivat jännittyneet ja hivenen turvotusta alaselässä. Piira sai Muusan hyvin hoidettu eikä agilitykieltoa tullut, YES! Jatkamme raviharjoituksia tavallisella- sekä vesijuoksumatolla. Ilman näitä kahta mattotyyppiä, kuntoutus ei olisi näin pitkällä. Saimme myös ohjeistuksen treenaamiseen ja kisaamiseen. Jos kisaamme ei treenata. Tämän oivalsinkin jo itsekin. Muusalla on ikää 8-vuotta, ei se vain enää nuorru. Nyt ylläpidetään tämä kuntotaso ja kisaillaan mielenvirkistykseksi. Pääasia, että Muusa voi hyvin, vaikka tavoitteellinen treenaaminen ei ole enää meidän juttu.

Siilinjärven 21.3. kisat

2010-03-22T11:57:00.014+02:00

Nyt on Muusan kanssa korkattu virallisesti tämän vuoden ekat kisat. Tuomarina Anne Savioja. Ensimmäinen rata oli hyppyrata (c.rata), tuloksena 5 kielto hypyltä. Ensimmäiseltä putkelta (4.) unohdin luultavasti kertoa Muusalle, että jään hypyn 5. taakse. Muusa ampaisi putkelta suoraan kohti toista putkea (8.). Sain sen kuitenkin kääntymään ajoissa hypylle kohti, mutta arvata saattaa, että ohjaus tökki koko tuon kolmen hyppykuvion ajan, kun olin väärässä kohdassa. Kielto tuli 7. hypyllä, kun lähdin pyörittämään Muusaa siivekkeen ympäri. Kun olin jäljessä, ennakoin liian aikaisin ja Muusa kääntyi just ennen hyppyä kohti mua ja kielto tuli. Aivan lopussa oli myös putki, jossa en taaskaan kertonut Muusalle missä olen ja oli muuten hylky tosi lähellä.

Seuraavat radat olivat agilityratoja. Mitäpä siitä kertoisi: rata oli alusta loppuun tosi kiva niin kuin hyppyratakin. Muusa ohjautui loistavasti ja olin suurin piirtein siellä missä pitikin. Yksi takaaleikkaus epäonnistui täydellisesti eli muusa hypyltä kääntyi väärään suuntaan, mutta sain ongittua sen oikealle hypylle. Kaikki kontaktit meni rennosti, mutta koska jännitin niitä jollakin tasolla, keppien loppu oli tosi hidas. On siinä vielä tekemistä, että saan radan pidettyä hanskassa ilman painetta. Hyvän yhteistyön tuloksena tuli nolla sijalla 1.

Viimeisen radan ehdoton ykköstavoite oli kepit. Saada ne iloisesti loppuun asti ilman painetta. Onneksi kepit olivatkin nyt ihan alussa ennen kontakteja. Ja ne menikin tosi hyvin. Ensimmäinen kielto meillä tuli jo hypyllä 9. Saatoin Muusan pitkälle putkeen (8.), koska A:ta on otettu aika paljon (alasmenoja) ja pienikin liikkeen pysähdys olisi varmasti Muusan laittanut A:lle. Tästä johtuen olin ehkä turhan hätäinen sylikäännöksessä hypylle 9. Muusa jäi käteen kiinni ja meni hypyn ohi ja kielto napsahti. Kiellosta huolimatta matka jatkui kohti 13. putkea. Savioja kävi radan jälkeen sanomassa, että olin ainuita, joka teki leijeröinnin putkelle. Voitte vain arvata, että olin hetken hiljaa ja mietin, että mitä tein? Hän tarkoittikin sitä, että lähetin Muusan yksin putkelle 13. ja menin suoraan putken 14. suulle kutsumaan Muusaa = leijeröinti eli yksi este jää ohjaajan ja koiran väliin :).

Seuraava kielto tuli ihan tyhmästä jutusta. Oletin, että Muusa hakee sanalla "putkeen" putken 17. En ollut ajatellutkaan, että jos se hyppää hypyn 16. tiettyyn suuntaa, se saattaakin ensimmäisenä nähdä putken 13. Ja niinhän siinä sitten kävi, kun en yhtään seurannut enkä rytmittänyt Muusan menoa. Vanha Muusahan olisi mennyt putkeen 13 asti, mutta, tää nykyinen Muusa tajusi, että hölmistyin sen lähdöstä, se menikin vain putkien välistä ja sain sen laitettu ilman hylkyä oikeaan putkeen. Ja mikä makeinta kontaktit sujuivat ja tulos prosentti 100%, viimeisen radan saldo 10. Mentaalivalmennuksessa ilmenneissä asioissa saattaa sittenkin olla perää, mutta niistä enemmän, kun olen päässyt kokeilemaan niitä useammassa kisassa.

Mesen treenit jatkuu

2010-03-16T21:55:00.000+02:00

Onneksi Muusa ei tiedä kuinka vähän olen siitä kirjoittanut. Toisaalta, sen kaa edetään hissukseen ja joka treenin jälkeen jännitän, että näkyykö mitään vai onko kaikki ok. Ensi viikolla saattaa sydän jäätyä, jos Piira toteaakin, että kaikki alkoi liian aikaisin. Olen kuitenkin nyt lomalla ja tänään sitä asiaa ei murehdita.

Rakkautta ja sydämiä, niitä valui vuolaasti taas Mesen treeneissä. Taistellen sisään halliin: tarkoittaa tietty, että Mese roikkuu hihnassaan ja kiskoo sekä ärisee. Muut koirakot ovat niin hillitysti ja hiljaa. Me nostetaan viettiä kerta toisensa jälkeen, tää tahtoo, että Mese tietää, että agitreeneissä on aina kivaa. Toistaiseksi olen mielestäni onnistunut siinä ihan kohtuudella.

Oli ihan mieletöntä mennä useampaa estettä. Jokainen varmasti muistaa sen tunteen, että WAU, sehän liikkuu sittenkin sinne suuntaan mihin halutaan. Ekoilla kerroilla tietty Mese ajautuu helposti selän taakse tai esteen ohi. Tähän auttaa meillä namun antaminen siitä kädestä mistä ohjaaminen jatkuu.

Aluksi oli lämmittelyä putkella ja hypyillä. Kesken kaiken huomattiin, että edellisen koiran (maxi) hypyt oli jäänyt medi-korkeuteen. Vähän Mese ekaa hyppyä kahtoi sillä silmällä, mutta suoriutui hypyistä tosi hyvin. (Eka kertaa hypyt noin korkeella).

Lämmittelyn jälkeen treenattiin valssia putkella ja hypyillä. Ensin kahdella sitten kolmella hypyllä. Aluksi Mese ajautui selän taakse putken jälkeen, mutta nami palan avulla sain sen oikeaan kohtaan.

Lopuksi tehtiin sama juttu mäkelöillä. Kyllä tuon keskimmäisen hypyn vienti tuntuu vielä takkuiselta, kun se pitää saattaa loppuun asti. Mesen kaa suoriuduttiin ihan mallikkaasti näistäkin treeneistä.

Viime viikon ti treenit

2010-03-15T16:50:00.000+02:00

Kyllä vuorokaudessa saisi olla enemmän tunteja tai sitten pitäisi osata tehdä tehokkaammin halutut asiat. Taas mentiin treeneihin kielivyönalla, mutta kerettiinpä sopivasti. Kolmen hypyn treenit jatkuivat, teemana takaahypyt, kepit ja yhdellä hypyllä kasikuviota. Takaa hypyt meni alku hässäköinnin jälkeen ihan kivasti. Ekan hypyn takaa Mese kaarti aluksi hypyn ohi. Kun sain sen hyppäämään mua kohti, loput kaksi estettä menikin jo paremmin.

Keppeihin muistin tällä kertaa ottaa mukaan ohjurit. Harmikseni sain vain todeta, että tämän paikan kepit olivat liian paksut :(. Vähän jännitti pysyykö ne ohjurit kepeissä, sillä laittaessa yksi ponnahti irti. Mielikuvissa näin näyn, että ne irtoaa just, kun Mese on kepeillä ja se saa niistä ison kammon. Hyvin meni, kerran koitti aloittaa väärin, mutta muuten mallikelpoista pömpöttelyä. Ensi kerralla taidan silti ottaa verkot ja unohtaa noi kaaret noissa kepeissä. Ettei vain satu mitään ikävää.

Kasi harjoitus meni ihan ok. Pitää vain muistaa, että Meseä pitää viedä pidemmälle. Jos ei vie se tulee esim. siivekkeiden välistä, kuten videosta näkyy.

Turkin hoitoa Päivikin luona pe 5.3.10

2010-03-07T13:21:00.000+02:00

Pitää sitä vain ihmetellä, että mulla on rotu, minkä turkkia pitää useaan kertaan vuoden aikaa hoitaa. Oon maailman laiskin tai ainakin toiseksi laiskin hoitamaan koiran turkkeja ym. Onneksi on kaveripiirissä joku, joka oikeasti haluaa tehdä moista hommaa. Päivikki on Mesen hoviparturi. Itse olen koittanut trimmiä tehdä kerran ja se jääköön toistaiseksi viimeiseksi. Päivikin luona homma etenee halutulla tavalla. Mun luona se keskeytyy, kun en voi "satuttaa" Meseä. Tuo peppu/häntä/jalka alue on niin herkkää, että sydän jäätyy, kun näen miten nyppiminen sitä nipistää...tai toisaalta, Mese taitaa tietää mistä narusta vetää, että luovutan..

Päivikin luona kaikki on paljon helpompaa. Hän osaa käsitellä sekä Meseä että mua oikealla tavalla, että lopputulos on siisti ja rauhallinen koira. Ja tuo inhottava peppu alue...Päikki laittoi mesen kyljelleen ja sen silmät melkein meni kiinni. Voi miten ihanasti kaikki sujui, vaikka aikaa vierähti useampi tunti. Mese kiittää ja kumartaa.

Tässä vielä pari kuvaa tältä päivältä:

Terve, komea päivä!

Normaalia Meseä

Oli tääkin mukana..

Takaa ajo taas menossa...

Muusan rimattomat treenit pohjoisessa

2010-03-02T22:09:00.000+02:00

Vihdoin päästiin Muusankin kanssa tekee agia. Marraskuussa viimeksi treenailtiin. Tauko on ollut pitkä ja kivinen. Muusa on aina koittanut tuttujeni hermoja, mutta tauon aikana meinasi munkin huumori loppua. Possu rupesi kiipeileen pöydillä. Riekkuminen ja energian määrä on ollut ihan mahoton.

Käytiin energiaa purkamassa pohjoisessa Mikon treeneissä. Aika hassu tunne, viedä koiraa ilman rimoja. Ihan kuin Muusa ei muutenkin menisi lujaa, mun taitoihin nähden ;). Pari ekaa kertaa se koitti "hypätä", mutta tajusi liiankin nopeasti, että eikun vaan läpi ja menoksi. La treeni oli tosi ihana, siitä jäi kaiken kaikkiaan hymyilevä mieli.

Sunnuntaina tehtiin aluksi koko lauantain rata. Jos ei omaa hosumista lasketa, niin hyvin se meni. Pitäisi vaan keskittyä enempi ohjaamiseen eikä huutamiseen. Meinasi tai oikeasti multa loppuikin happi ihan lopussa. (Radassa oli 35 estettä). Mikko oli koko lauantain kuunnellut mun höpötyksiä Muusalle radan aikana ja konkreettisesti laittoi mut hiljaiseksi. Aika mielenkiintoista. Koittakaapa itse joskus viedä koiraa ilman rimoja ja välillä myös äänettömästi.
Tosi kaukaa ohjasin Muusaa ja se luki mun kroppaa/ohjausta mielettömän hyvin. Vaikeeta tulee pitää suu kiinni, mutta siihen pyritään. Kun katsoin muitakin pätkiä viikonlopulta, sain karusti todeta: kyllä siellä vain mun suu käy ihan mahdottomasti. Missä vaiheessa olenkaan noin paljon ruvennut höpöttämään koko radan ajan vai taukoko sen on tehnyt? Muusan kaa treenaillaan jatkossa Jatin kilparyhmässä maanantaisin. Pidetään kaikki peukkuja, että sen kroppa kestää taas tätä ihanaa/vihaavaa agilitya.

Agia Mesen kanssa

2010-03-02T21:42:00.000+02:00

Niin se viikko taas meni. Meidän treeneihin menosta on tullut jo tietty kaava. Kun otan Mesen autosta se hyökkää samantein kiinni hihnaan. Annan sen sikailla ja possuilla. Sillä onkin agiin tarkoitettu hihna (sellainen pehmoinen ja punottu...niin suloista). Taistelee hihnastaan tosi hyvin ja aina, kun päästän irti, se tuo sen välittömästi takaisin mulle. Pientä ärinääkin on jo havaittavissa leikkiessä, yes!

Tänään oli kolmen hypyn treeniä. Perinteistä S kuvioo ja välistä vetoja, oikealta ja vasemmalta. Suoraan meno käännökset ja välistä vedot sekä S-kuviolla että puolivalssilla onnistuivat tosi hyvin. Lopuksi otettiin keppejä ja tietty just tänään unohdin ohjurit kotiin. Oudot kepit ja alusta eli eihän siitä mitään tullut. Mese oli ihan kuutamolla. No, ei auta kuin jatkaa harjoituksia.

Mese treenailee tiistaisin

2010-02-23T21:12:00.000+02:00

Syksyllä Mese aloitti Jatin pentukurssilla agilityn. Uskomattoman nopeasti aika on vain mennyt. Jatin treenit ovat nyt siirtymässä kylmään maneesiin, joten meidän treenit jatkuu kolmatta viikkoa jo Koirakeskus Doggien jatko-1 treeneissä. Treenitila on ihanan lämmin, ainut miinus tietty on sisätilan koko, mutta aina se voittaa kylmän maneesin.

Tänään teemana oli eteenmeno sekä takaaleikkaus. Treeni tehtiin hyppyjä sekä putkea hyväksi käyttäen. Muusan jälkeen Mese tuntuu hauskan maltilliselta. Iloista toimintaa, tekee kaiken mitä pyytää. Omaa vuoroa odottaen, teimme makuu (kiitos Heidin) sekä istu harjoituksia sekä koitimme kurreasennon alkeita. Kävin vähän aikaa sitten kuuntelemassa koiran vietin käyttöä agilityssä ja parhaani mukaan keskitynkin nyt enempi Meseen ja siihen miltä se näyttää ja tuntuu tunnin aikana. Kyllä mulla vaan tulee sydämiä silmistä, kun katon tota otusta.

Mese tustumassa A-esteeseen pentukurssilla.

Reissu Etelä-Suomeen 19.-21.2.10

2010-02-21T21:48:00.000+02:00

Käytiin taas kerran Piiralla Muusan kanssa. Vihdoin kuului mukavia uutisia Muusan kropasta. Kuntoutus on tuonnut tulosta ja agille Piira näytti vihdoin vihreää valoa. Iloisen toiveikaita ollaan, jos vaikka sitä puuttuvaa tuBlaa päästää vielä metsästämään.

Turusta matkamme jatkuin Katjan kautta Karolle. Käytiin myös katsomassa Kirkkonummella agikisoja. Mese tutustui kuplahalliin/pyöröoviin ja hyvin meni. On se vaan ihana, kun uudet jutut on sille tosi lunkki juttu. Ritva Heralan tykökin käytiin ja hän sanoi mitatessa: "selvä MEDI"!

Ja tietty, Karo....hänen ansiostaan meidän tekemisiä päästään lukemaan tämmöisessä blogissa. Mesen ja Muusan kuulumisia koitampa jatkossa täällä kertoilla.